Salaojitus – rakenne ja kunnossapito

Mistä peltosalaoja koostuu?

Peltosalaojitus koostuu putkista, niiden ympärillä olevasta soraisesta ympärysaineesta ja laskuojasta, johon vesi purkautuu. Salaojayhdistyksen oppaan poikkileikkauskuvassa kaivannon kerrokset ylhäältä alas ovat:

1. Muokkauskerros. Maan pinta, jossa vesi imeytyy ensin. Jos kerros on tiivis, vesi jää pinnalle, vaikka salaoja toimisi.
2. Ruokamulta- ja täyttömaakerros. Kaivannon päälle palautettu maa. Opas mainitsee, että ruokamullan tiputtaminen kaivantoon parantaa kaivannon vedenjohtokykyä.
3. Sora tai muu ympärysaine. Päästää veden maasta putkelle. Sorasilmäkkeet auttavat veden pääsyä salaojastoon ja ovat yksi keino pintavesiongelmiin.
4. Salaojaputki. Imuojat keräävät veden, kokoojaojat kuljettavat sen laskuaukolle.

Muita osia ovat tarkastuskaivo ja rinnelietekaivo, huuhtelujatke (putken pää, josta huuhteluletku viedään sisään), niskaoja pellon yläreunassa ja piirioja, joka ohjaa ulkopuolisia vesiä pois. Säätösalaojituksessa on lisäksi säätökaivoja, joissa padotuslaite pitää vettä ojastossa. Sivulla ei esitetä sepelin raekokoa eikä suodatinkankaan ominaisuuksia, koska niille ei löydy yleispätevää lähdettä; ne määräytyvät suunnitelmasta ja putkivalmistajan ohjeesta.

Kuinka syvälle ja kuinka tiheään salaojat tehdään?

Ojasyvyyden tulee olla Salaojayhdistyksen oppaan mukaan kivennäismailla vähintään 1,0 metriä ja turvemailla 1,2 metriä, ja ojaväli riippuu maalajista. Mitä lähempänä pintaa salaojat ovat, sitä tiheämmin niitä tarvitaan.

Putkien kaltevuuden tulisi olla vähintään 0,2 prosenttia eli 20 cm sadalla metrillä. Mitoitusvalumana käytetään lähtökohtaisesti 1 litraa sekunnissa hehtaarilta, mikä vastaa 8,6 mm:n vuorokausivaluntaa, ja putkikoko mitoitetaan valuman ja pellon kaltevuuden mukaan. Jos pelto on tulossa säätösalaojitukseen tai salaojakasteluun, ojitus tehdään tavanomaista tiheämmäksi.

Huuhtelun mahdollisuus kannattaa varata jo suunnitteluvaiheessa. Opas toteaa, että huuhtelu onnistuu helpoimmin, kun putken läpimitta on vähintään 65 mm.

Miten salaojien kuntoa seurataan vuoden mittaan?

Salaojien kunnon seuranta on havainnointia: kuivuuko pelto tasaisesti, miten kasvusto voi ja missä pohjavesi on. Opas listaa säännöllisesti tarkastettavat kohteet, ja alla ne on järjestetty sen mukaan, milloin ongelma yleensä näkyy.

Piiriojista, tie- ja rajaojista tarkistetaan eroosio, sortumat ja umpeenkasvu. Tierumpujen ylläpito on tienpitäjän vastuulla, ja tienalituksen maanalaiset kaivot puhdistetaan tarvittaessa lietteestä. Jos salaojakartta on kadonnut, sen voi tilata Salaojayhdistykseltä; kartan mittakaava on yleensä 1:2000, ja siihen on merkitty putkikoot, kaadot, kaivot ja huuhteluliitokset.

Mistä tietää, että salaojat eivät toimi?

Salaojat eivät toimi, kun pohjavesi seisoo salaojien yläpuolella ja salaojasta virtaa vain vähän vettä. Opas antaa tämän säännön ja neuvoo selvittämään syyn kolmella havainnolla: pohjavesi salaojan kohdalla, pohjavesi ojien puolivälissä ja salaojavalunta.

• Salaoja kuiva, ojien puolivälissä märkää: ojaväli on liian harva tai maa on tiivistynyt. Täydennysojitus on tavallinen ratkaisu.
• Vesi nousee myös salaojan kohdalla putken yläpuolelle: kaivannon vedenjohtokyky on heikko, ympärysaine on tukossa tai putken reiät ovat tukossa. Laskuaukon pitää olla auki.
• Salaojat toimivat, mutta pinnalla seisoo vettä: muokkauskerros tai jankko on tiivistynyt. Syväjuuriset kasvit ja jankkurointi ovat oppaan keinoja.
• Ojasyvyys on pienentynyt: erityisesti turvemailla maa painuu vuosien kuluessa, ja kokoojaoja jää liian lähelle pintaa. Silloin tarvitaan uusintaojitus.
• Laskuaukko on pysyvästi veden alla: laskuojaa on perattava. Laskuojan pohjan tulee olla vähintään 30 cm laskuaukon alapuolella.

Rautasaostuma on oma ongelmansa. Maan liukoinen rauta saostuu, kun salaojitus päästää siihen ilmaa, ja saostuma voi kovettua betonimaiseksi putkessa ja sen ympärillä. Oppaan mukaan saostumia on todettu normaaleilla viljelymaan pH-arvoilla jo noin 5 mg/l:n rautapitoisuudella. Huuhtelu, täydennysojitus ja säätösalaojitus ovat oppaan toimenpiteet; ohjeet huuhteluun ovat sivulla salaojien huuhtelu.

Mitä tehdään, kun salaojitus ei enää riitä?

Kun salaojat eivät riitä, vaihtoehdot ovat täydennysojitus, uusintaojitus tai kevyemmät keinot pintaveden poistamiseen. Salaojayhdistyksen opas kuvaa ne näin:

• Täydennysojitus: uusia imuojia lisätään vanhojen väliin ja liitetään huolellisesti vanhaan kokoojaojaan. Vanhojen salaojien paikat varmistetaan ennen työtä, jottei niitä rikota.
• Uusintaojitus: kun kokoojaoja on liian lähellä pintaa tai huonossa kunnossa, koko ojasto uusitaan ja vanhat ojat rikotaan.
• Suoto- ja myyräojitus: matalia, kapeita ojia salaojiin nähden poikittain. Myyräojat tehdään 0,4–0,7 metrin syvyyteen 2–4 metrin välein, ja ne uusitaan keskimäärin 3–5 vuoden välein. Savipitoisuuden pitää olla yli 45 prosenttia, jotta ne pysyvät auki, ja alle 30 prosentin maille niitä ei kannata harkita.
• Pintavesikaivot ja sorasilmäkkeet: poistavat notkokohtien lammikot.
• Putkirikkojen korjaus: liitos tehdään muhviputkella tai liitosholkilla, ja sovitettu holkki leikataan vähintään 30 cm:n putkipätkästä.

Laskuojan perkaus edellyttää usein maanomistajien yhteistyötä, koska suuret ojat kuuluvat pääsääntöisesti ojitusyhteisölle, jolla on kunnossapitovelvollisuus. Kaivukonetyön valinnasta kertoo sivu kaivinkone, ja ojan perkauksen työkalusta sivu oja-aura.

Mitä salaojitus maksaa ja kannattaako se?

Salaojitus on Salaojayhdistyksen mukaan perusinvestointi, joka pidentää kasvukautta, kasvattaa tehollista peltoalaa 10–25 prosenttia ja poistaa avo-ojien kunnossapitotarpeen. Yhdistys kertoo myös kustannusrakenteen: keskimäärin salaojatyö on 37 prosenttia kustannuksesta, materiaalit 25, sora 20, suunnittelu 5,5, paalutus, valvonta ja kilpailutus 5,5 ja jälkityöt 7 prosenttia. Maalaji vaikuttaa kokonaiskustannukseen eniten, koska se määrää ojavälin ja kaivun vaikeuden. Kivisyys sekä lohkon koko ja muoto vaikuttavat myös. Hehtaarihinta riippuu lohkosta, joten tarjous kannattaa pyytää kohteen mukaan; konetyön tuntihinnan laskentaa käsittelee konetyön kustannukset.

Lähes 600 000 hehtaaria peltoa on yhdistyksen mukaan yhä avo-ojissa. Avo-ojan salaojittaminen tuo lisää viljelypinta-alaa, vähentää rikka- ja tuholaispainetta sekä pienentää pintavaluntaa ja fosforihuuhtoumaa.

Miten salaojien paikan löytää pellolta?

Salaojan paikan löytää parhaiten ajantasaisen salaojakartan, mittanauhan ja koetinkepin avulla. Oppaan mukaan kartta mitataan maastoon mittanauhalla tai harpalla, jonka sopiva kärkiväli on 200,5 cm, ja salaojaa etsitään koetinkepillä. Koetinkeppi on noin 130 cm pitkä tanko, jossa on nuolimainen kärki ja kahva. Se painetaan maahan 5–10 cm:n välein salaojaan nähden poikittain, kunnes salaojasora tai putki tuntuu. Maanalaista kaivoa etsitään tunnustelemalla koetinkepillä pitkin salaojaa.

Nykyiset salaojakartat tehdään valtakunnalliseen koordinaatistoon, jolloin ne voi viedä puhelimeen tai tablettiin ja sijainti löytyy noin metrin tarkkuudella. Jos kartta on vanhentunut, salaojien paikat voi merkitä pellolle silloin kun ne näkyvät, esimerkiksi kuivana kesänä kasvuston paremmasta kasvusta. Ilmakuvista sijainti voi näkyä, ja Maanmittauslaitoksen karttapalvelussa on ilmaisia ilmakuvia. Maatutkat eivät ole oppaan mukaan toistaiseksi käytännössä riittävän hyviä salaojaputkien paikantamiseen.

Kun halutaan tietää, ovatko kaivanto, ympärysaine ja putki kunnossa, salaoja kaivetaan esiin: ensin poistetaan ruokamultakerros, sitten kaivetaan salaojasoraan asti ja lopuksi putki paljastetaan varovasti lapiolla.

Mitä pohjavesiputki kertoo?

Pohjavesiputki näyttää, missä syvyydessä vesi maassa on. Opas kuvaa havaintoputken rei’itetyksi putkeksi, jonka halkaisija on 30–50 mm ja pituus 2–3 m. Putki ympäröidään karkealla hiekalla tai suodatinkankaalla ja tiivistetään maanpinnalta noin 40 cm:n syvyyteen. Putkia asennetaan sekä salaojan kohdalle että ojien puoliväliin, ja ne mittaavat pohjavedenpinnan syvyyden. Pellolle voi kaivaa myös kuoppia pohjaveden korkeuden toteamiseksi.

Tulos luetaan kahdella tavalla. Jos ojien puolivälissä vesi nousee herkästi pintaan mutta salaojan kohdalla maa on kuivaa, ojaväli on liian harva. Jos pohjavesi nousee putken yläpuolelle myös salaojan kohdalla, kaivannon vedenjohtokyky on heikko tai ympärysaine puutteellinen.

Mitä säätösalaojitus tarkoittaa?

Säätösalaojituksessa vettä padotaan salaojaverkostoon säätökaivoissa olevilla padotuslaitteilla, jolloin pohjavedenpinta pysyy ajoittain korkeampana kuin tavanomaisessa salaojituksessa. Oppaan mukaan se sopii parhaiten pelloille, joiden kaltevuus on enintään 2 prosenttia, ja salaojakastelu, jossa vettä johdetaan takaisin salaojastoon, sopii erityisen hyvin alle 1 prosentin kaltevuuteen. Maalajin pitää läpäistä vettä hyvin: hieno hieta ja sitä karkeammat maalajit sekä urpasavet sopivat. Salaojien alla lähellä salaojaa pitää olla huonosti vettä läpäisevä kerros, jotta vesi ei virtaa pois säätöalueelta. Rautapitoisilla alueilla säätö voi vähentää saostumia, koska hapettomassa vedellä kyllästyneessä maassa rautayhdisteet eivät saostu.

Entä talon salaoja?

Talon salaoja on eri asia kuin pellon salaoja. Rakennuksen salaojan tehtävä on estää pohjaveden haitallinen nousu perustuksiin, kun pellolla tarkoitus on johtaa liika vesi pois kasvualustasta. Talon salaojan toimintaa testataan laskemalla letkulla vettä ylimpään tarkastuskaivoon: tukos näkyy siitä, että vedenpinta nousee tai vesi ei virtaa kahden tarkastuskaivon välillä. Huoltoyritykset suosittelevat rakennussalaojan tarkastusta noin 5–10 vuoden välein ja kaivojen tarkistusta vuosittain, mutta kyseessä on yritysten suositus eikä viranomaisohje.

Kosteusongelman syy ei ole aina salaojissa: myös rännit, syöksytorvet ja ympäröivän maan kallistukset vaikuttavat. Talon salaojan kaato ja rakennusmääräysten vaatimukset tarkistetaan rakennusvalvonnasta tai suunnittelijalta.

Kenelle työ kannattaa antaa?

Salaojitus on suunniteltava ja tehtävä oppaan mukaan RIL 128-2016 -laatuvaatimusten mukaan, sillä asennusvirheitä, kuten putken notkokohtaa, on jälkikäteen vaikea mitata. Salaojayhdistyksellä on salaojituksen pätevyysjärjestelmä sekä yhteystietolistat suunnittelijoista, urakoitsijoista ja salaojahuuhtelijoista. Opas muistuttaa, että salaojitus tehdään kuivissa olosuhteissa, ja märällä pellolla ei tule liikkua raskailla koneilla. Peltotöiden kokonaisuuden löydät peltotöiden etusivulta.