Palaturve ja kuiviketurve – tuotantotavat ja koneet

Mitä eroa on palaturpeella ja jyrsinturpeella?

Palaturve ja jyrsinturve eroavat siinä, millaisena turve kuivataan ja kerätään: palaturve muotoillaan paloiksi, jyrsinturve nostetaan hienojakoisena pintakerroksena. Taulukon luvut ovat VTT:n 2011 selvityksen tyypillisiä arvoja turpeelle käyttöpaikalle toimitettaessa.

VTT:n mukaan palaturpeen suurempi tiheys ja parempi lämpöarvo tekevät käsittelystä ja kuljetuksesta energiatehokkaampaa, ja pakkasilla palaturve on erinomainen polttoaine. Päästölaskennassa jyrsinturpeen kerroin (VTT 2011) on 105,9 ja palaturpeen 102 tCO₂/TJ. Mitatut valumahuiput sekä fosfori- ja kiintoainepitoisuuksien huiput olivat Röpelisen (2000) mittauksissa palaturvekentällä alemmat kuin jyrsinturvekentällä.

Miten palaturve tehdään vaihe vaiheelta?

Palaturpeen työketju on nosto, kuivaus, karheaminen, kuormaus ja aumaus. VTT:n selvityksen mukaan nosto on tärkein vaihe, koska siinä luodaan palojen kuivumisolosuhteet.

1. Nosto. Traktorin vetämä palakone irrottaa turvetta noin 0,5 metrin syvyydeltä nostokiekolla, joka jyrsii 5–10 cm leveän railon, tai nostoruuvilla. Ruuvimuokkain sekoittaa ja tiivistää massan, ja suutin muotoilee sen sylinteri- tai lainepalaksi kentälle. Nosto on verrattain hidasta ja vaatii voimakkaan vetokoneen. Se on yli puolet tuotantotyövaiheiden muuttuvista kustannuksista.
2. Kuivaus. Kenttäkuivauksessa palat käännetään yleensä kaksi kertaa: ensin noin 65 prosentin kosteudessa varovasti, sitten noin 55 prosentin kosteudessa. Lainepalaa ei yleensä tarvitse kääntää.
3. Karheaminen. Palat karhetaan seulovalla karheejalla. Karhekuivauksessa palat karhetaan 55–60 prosentin kosteudessa saran laitaan ja vapautuvalle kentälle nostetaan uusi sato, jolloin kaksi satoa kuivuu yhtä aikaa.
4. Kuormaus ja aumaus. Palaturve kuivataan yleensä vähintään 35 prosentin kosteuteen, kuormataan seulovalla kuormaajalla ja aumataan yleensä kaivinkoneella noin viiden metrin korkuisiksi aumoiksi. Aumat peitetään muovilla, jotta talvella jäätyvä pintakerros ei aiheuta hävikkiä.

Kevään roudan sulaminen määrää noston aloitusajan: jäätynyttä turvetta ei saisi olla yli 10 prosenttia massasta, koska muuten kuivunut pala murenee. Hävikki on palaturpeen suurin ongelma. VTT:n mukaan jopa puolet kuivumaan nostetusta palaturpeesta voi mennä hävikkiin, koska kääntö ja karheaminen rikkovat paloja. Mitä useampi työvaihe, sitä suurempi hävikki.

Millä koneilla palaturvetta nostetaan ja kerätään?

Palaturvetuotannossa tarvitaan voimakas traktori nostokoneelle, haravakääntäjä, seulova karheeja ja kuormaaja sekä kaivinkone aumaukseen. VTT:n selvityksen mukaan yleisimmät nostokoneet ovat kiekkonostokoneita, ja yleisin niistä oli Suokone Oy:n PK-1S. Yleisin kääntäjä on haravakääntäjä, jonka työleveys on koko sarka.

Kevyempää kalustoa edustaa kokoojavaunu. VTT:n mukaan pienillä tuotantoalueilla käytetään kokoojavaunuja, jotka keräävät palat suoraan kentältä. Alan lehtijutussa kuvattu Turve-Unsa-keruuvaunu on tämän tyyppinen: lehden mukaan se sopii kokonsa puolesta etenkin pienehköille korjuualoille, ja hyvissä olosuhteissa sillä saadaan jopa 1 000 kuutiota vuorokaudessa aumaan. Keruupää seuloo turpeen keruun aikana, joten aumaan tulee puhdasta turvetta suoraan kentältä. Vaunun mittoja tai traktorivaatimusta jutussa ei ilmoiteta, joten ne tarkistetaan valmistajalta.

IF tuotantoalue on pieni, THEN kokoojavaunu ja kevyt kalusto riittävät. IF alue on laaja ja volyymi suuri, THEN tarvitaan kuormaaja, perävaunut ja kaivinkone aumaukseen; kaivinkoneen valinnasta kerrotaan sivulla kaivinkone.

Miten jyrsinturve tehdään ja mitä uutta palaturpeen nostoon on kehitetty?

Jyrsinturpeen tuotannossa nostetaan pinnasta ohut turvekerros kuivumaan ja kerätään imuvaunulla. Vapo Kuivikkeiden kuvauksessa traktorin perässä kulkeva irrotuslaite nostaa muutaman sentin pintakerroksen kuivumaan, ja kuivunut turve kerätään imuvaunulla aumaan. Yksi vaunu ottaa kerralla noin 20 kuutiometriä, ja yksi auma voi sisältää tuhansia kuutiometrejä. Auman lämpötilaa seurataan, jotta turve säilyy laadukkaana, ja auma peitetään muovilla, jolloin sitä voi säilyttää seuraavaan kauteen asti. VTT:n mukaan imuvaunu on jyrsinturvetuotannon suurin pölyn lähde.

Palaturpeen hävikkiä on yritetty vähentää uusilla menetelmillä. VTT:n selvityksessä kuvattu SampoTechin monikerroskuivausmenetelmä pyrkii jättämään kääntämisen kokonaan pois: palat nostetaan kuljettimella tiiviiksi jyrätylle, harjakattomaisesti muotoillulle kuivausalustalle, ja useita satokiertoja kuivataan päällekkäin ilman kääntöä. Alan lehtijutun mukaan eräs patentoitu menetelmä puristaa turvemassan muoviputkista matolle tähtimäisesti uritettuna, jolloin kuivumispinta-ala kasvaa. Jutun mukaan sade on suurin riski, pientä palaa ei nykymenetelmillä voi kerätä ja urakoitsija saa palkkansa vain kuivasta, toimitetusta palaturpeesta. Kummastakin menetelmästä kerrotaan kehitysvaiheen tietoina, ei vakiintuneina koneina.

Mihin turvetta käytetään?

Turvetta käytetään energiaan, kasvualustoihin ja eläinten kuivikkeeksi. Ympäristö.fi:n mukaan noin 90 prosenttia turpeesta on perinteisesti poltettu lämmöksi ja sähköksi, mutta kuivike- ja kasvuturpeen tuotanto on kasvanut ja ylittää jo energiaturpeen tuotantomäärän.

• Energiaturve. Pellervon taloustutkimuksen mukaan sähkön ja lämmön tuotannossa kulutettiin turvetta vuonna 2019 noin 15 terawattituntia. Turvetta poltetaan useimmiten seospolttona biomassan kanssa, joten Suomessa on turvetta käyttäviä voima- ja lämpölaitoksia, mutta käyttö on vähenemässä: hallitusohjelmassa tavoiteltiin energiakäytön puolittamista vuoteen 2030 mennessä.
• Kuiviketurve. Vapo Kuivikkeiden mukaan kuivike pitää eläinten alustan kuivana, pehmeänä ja lämpimänä, sitoo virtsaa, ravinteita, hajuja ja ammoniakkia, ja käytetyn kuivikkeen voi levittää pellolle maanparannusaineeksi.
• Kasvuturve. Maataloudessa turvetta käytetään kasvualustana, ja ympäristö.fi toteaa, että kasvuturvetta viedään myös ulkomaille.

Onko turve uusiutuvaa? IPCC:n inventaariohjeistuksessa turve on oma luokkansa: ei fossiilinen polttoaine eikä biomassa. Energiateollisuuden eduskunnalle antaman lausunnon mukaan IPCC pitää turpeen elinkaaripäästöjä fossiilisten polttoaineiden veroisina, ja EU:n päästökauppa perustuu tähän ohjeistukseen. Vapo Kuivikkeiden sivu kuvaa turvetta hitaasti uusiutuvaksi. Kuiviketurpeen tai polttoturpeen hintoja tällä sivulla ei esitetä.

Kuinka suuri toimiala turvetuotanto on?

Turvetuotanto on keskittynyt kolmeen maakuntaan. Pellervon taloustutkimuksen mukaan turvetoimiala työllisti vuonna 2019 noin 1 400 henkilötyövuotta ja koko tuotantoketjussa noin 2 500 henkilötyövuotta. Toimiala on keskittynyt Pohjois-Pohjanmaalle, Etelä-Pohjanmaalle ja Keski-Suomeen, ja suhteessa alueen kokoon suurin merkitys on Etelä-Pohjanmaalla. Kasvuturpeen nosto ja jalostus on keskittynyt erityisesti Luoteis-Pirkanmaalle ja Rauman seutukuntaan. Ympäristö.fi:n mukaan turpeen osuus Suomen kokonaisenergiasta on alle 2 prosenttia, ja ilmastotavoitteet vähentävät tuotantoa edelleen: turpeen poltto vähenee päästökaupan ja hiilineutraaliustavoitteen myötä, mutta turve on vielä huoltovarmuuspolttoaine.

Tarvitaanko turvetuotantoon lupa?

Turvetuotanto on luvanvaraista: ympäristö.fi:n mukaan turpeenotto vaatii ympäristöluvan pinta-alasta riippumatta. Uuden tuotantoalueen perustaminen ei saa turmella valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittäviä luonnonarvoja, ja yksi merkittävyyden mittari on suon luonnontilaisuus.

Tuotannon haitat ovat suoluonnon häviäminen, melu ja pöly sekä vesistöihin joutuva kiintoaine ja ravinteet. VTT:n selvityksen mukaan tuotantoala oli kauden alussa 2009 lähes 63 000 hehtaaria eli noin yksi prosentti Suomen suopinta-alasta. Tuotannon päätyttyä alueita pyritään muuttamaan hiilinieluiksi metsittämällä tai vesittämällä ne kosteikoiksi.

Tuotantokausi alkaa Vapo Kuivikkeiden mukaan, kun lumet ovat sulaneet ja pinta alkaa kuivua: Etelä-Suomessa aikaisintaan toukokuun alussa, pohjoisessa muutamia viikkoja myöhemmin, ja kausi päättyy yleensä elo–syyskuussa. Kuivuminen sujuu Vapo Kuivikkeiden mukaan aurinkoisella, noin 20 asteen säällä ja kevyessä tuulessa.