Viljankuivaus – kuivurityypit ja paloturvallisuus

Mikä viljankuivuri sopii omalle tilalle?

Kuivuritypit eroavat siinä, miten vilja kulkee koneen läpi ja kuinka nopeasti kosteus poistuu. Mepun käyttöohjeen mukaan kuivurin tyyppi on S (kiinteä kuivuri), M (vaunukuivuri) tai C (jatkuvatoiminen kuivuri), ja toimintatapoja on kaksi: eräkuivaus ja jatkuvatoiminen kuivaus.

MTT:n tutkimuksen mukaan kuivaava siilo on kylmäilmakuivauksen sovellutus: kuivaus ja varastointi tapahtuvat samassa pyöreässä terässiilossa, jonka koko on tyypillisesti 100–1200 kuutiota, ja eri viljalajit menevät siilossa sekaisin. Siksi se sopii lähinnä oman tai toisten tilojen rehuviljaksi. Leipä- ja siemenvilja täytyy aina kuivata, joten tuoresäilöntä ei korvaa kuivuria niille.

Miten vaunukuivuria käytetään?

Vaunukuivurin käyttö etenee täytöstä jäähdytykseen, ja jokainen vaihe vaikuttaa siihen, kuinka paljon polttoainetta kuluu. Mepun M 150–300 k -mallien käyttöohje kuvaa järjestyksen alla olevalla tavalla.

1. Aseta kuivuri tasaiselle, kantavalle alustalle. Kuivuri tuetaan seitsemästä tukipisteestä (viisi tukijalkaa ja kaksi pyörää), eikä se tarvitse kiinteää perustusta. Valmistaja suosittelee kevyttä lämmittämätöntä suojaa.
2. Täytä vajaaksi. Märkä vilja paisuu kuivauksen alussa. Levitinlautasen alapuolelle jää noin 30 cm ilmatilaa, ja täytön voi pysäyttää “täysi”-merkkiin.
3. Irrota täyttöruuvi ja käynnistä kuivaus. Poltin syttyy viiveen jälkeen. Vilja kiertää kuivurissa noin kerran tunnissa.
4. Seuraa kosteutta. Näytteenottolaitteesta voi ottaa jyviä kosteusmittarille kesken kuivauksen. Kun kosteus on noin 13,5–14 prosenttia, termostaatin lämpötilaa lasketaan, kunnes poltin pysähtyy.
5. Jäähdytä. Jäähdytyksen kesto on noin 60–90 minuuttia, ja kosteus tarkistetaan ennen tyhjennystä.
6. Tyhjennä rauhallisesti. Avaa ensin keskimmäiset pohjaluukut ja loput viljan virtauksen hidastuessa.

Vajaan erän (50–70 hehtolitraa) kuivaukseen valmistaja neuvoo käyttämään sulkulevyä, koska ylimmät ilmaharjat avautuvat viljan painuessa. Taloudellisinta on silti kuivata aina täysiä eriä, ja pienen märän erän voi tuulettaa polttimen ollessa pois päältä, kunnes lisää viljaa tulee.

Mihin lämpötilaan kuivausilma säädetään?

Kuivausilman lämpötila määräytyy viljan käyttötarkoituksen mukaan. Mepun S-, M- ja C-sarjan ohjeen mukaan kuivausilman ohjeelliset lämpötilat ovat siemenviljalla +50…+60 °C, leipäviljalla +60…+70 °C ja rehuviljalla jopa +110 °C asti. Viljan oma lämpötila on eri asia: siemenviljalla viljan enimmäislämpötila on 43 °C, ja esimerkiksi ohralla ja kauralla leipäviljana 71 °C sekä vehnällä ja rukiilla 87 °C. Jyvä on vain hetken kuumimmassa kohdassa, joten ilman lämpötila voi olla viljan lämpötilaa selvästi korkeampi.

Kuivauskerralla kannattaa poistaa kosteutta ohjeen mukaan enintään kuusi prosenttiyksikköä. Jos kosteutta on enemmän, kuivaus tehdään kahdessa vaiheessa ja kosteuden annetaan tasaantua välillä; eräkuivurissa tasaantuminen tapahtuu kennoston päällä olevassa viljavarastossa. Rypsille ja siemenviljalle vaunukuivurin ohje antaa rajaksi 60 °C ja neuvoo pienentämään polttimen suuttimen koon ja ilmamäärän.

Miten kuivurin polttimen toiminta tarkistetaan?

Polttimen liekki kertoo, onko ilmaa sopivasti. Mepun vaunukuivurin käyttöohjeen mukaan sopivalla ilmamäärällä liekki on oranssinvärinen ja täyteläinen, palaa rauhallisesti eikä aiheuta savua tai väreilyä savupiipun suulla. Liian suuri ilmamäärä näkyy valkohehkuisena, usein säkenöivänä ja hyvin pienenä liekkinä ja voimakkaana öljynhajuna pihalla. Liian vähäinen ilmamäärä näkyy lepattavana, kärjistään tummanpunaisena liekkinä ja tummana, öljypitoisena savuna piipusta.

Öljynpaineelle ohje antaa tehtaan ensiasennuspaineeksi 10–12 kPa. Kuivausilman lämpötilaa voi nostaa korottamalla pumpun painetta enintään 15 kPa:iin, mutta silloin myös polttimen ilmamäärä pitää säätää uudelleen, ja alle 9 kPa:n painetta ei suositella. Uunin imuaukkoa ei saa sulkea lämpötilan nostamiseksi, koska kuivausteho laskee. Painemittauksen jälkeen mittarin hana suljetaan, jotta mittari ei jää paineen alle eikä öljyä pääse vuotamaan.

Uunin turvalaitteet ovat termostaatteja: poltin pysähtyy ohjeen mukaan, kun kuivausilma ylittää poltintermostaatin asetusarvon eli noin 80 °C, ja ylilämpötermostaatti 100 °C:ssa varmistaa, ettei uunin lämpötila nouse liian korkeaksi. Polttoaineen kulutuksesta valmistaja ei anna tarkkoja lukuja, koska se riippuu ulkoisista ja sisäisistä tekijöistä, vaan kulutus todetaan kuivauksen aikana kokemuksen perusteella.

Mitä viljankuivauksen paloturvallisuus vaatii?

Viljankuivauksen paloturvallisuus perustuu siihen, että ilmakanavat ja lämmönlähde pidetään puhtaina ja lämmönvaihtimen kunto tarkistetaan. Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen johtavan palotarkastajan Timo Koukin mukaan viljankuivaamopalojen valtakunnallisessa selvityksessä suurin osa paloista liittyi ilmakanavien puhtauteen: kanavissa oli likaa ja orgaanista ainetta. Tyypillisessä tapauksessa korroosio oli tehnyt lämmönvaihtimeen reikiä, jolloin liekki tai kuuma esine pääsi likaiseen kanavaan. Jos kanava olisi ollut puhdas, kuumuus ei olisi sytyttänyt mitään.

Kouki toteaa myös, että yhdeksän tapausta kymmenestä liittyy ihmisen toimintaan, joko käyttäjän tai valmistuksen päässä. Pelastuslaitosten kirjaamien viljankuivaamopalojen määrä oli 2010-luvulla noin 30–55 vuodessa. Ilmakanavien puhdistukselle ei ole lakisääteistä määräaikaa, ellei valmistaja ole antanut sellaista, joten vastuu on omistajalla ja käyttäjällä. Lue myös vakuutusyhtiön suojeluohjeet, sillä ne vaikuttavat korvauskäsittelyyn.

Tarkistuslista ennen kuivauskautta ja sen aikana:

• Avaa puhaltimen alla oleva puhdistusluukku ja tarkista, että uunin sisäpohja on puhdas (Mepun vaunukuivurin ohje).
• Tarkista lämmönvaihtimen ja savusolan kunto; reiät ja korroosio ovat tyypillinen syttymisreitti.
• Puhdista lämmönlähde ja ilmaputket säännöllisesti. Valmistajan ohjeen mukaan öljykasveja kuivattaessa se tehdään jokaisen erän jälkeen tai jatkuvatoimisessa kuivurissa 12 tunnin välein; suorakaasupolttimella 12 tunnin välein.
• Pidä uunin imuilma puhtaana: imuaukkoon ei saa päästä roskia tai pölyä, ja esipuhdistinta käytetään maksimiteholla.
• Käyttökauden jälkeen: poista roskat ja viljan jäänteet, puhdista lämmönlähde ja ilmaputket pääpuhaltimilla maksimi-ilmavirralla ja tarkasta sähkökaapelit.
• Sovi kuivurin sijoituksesta pelastuslaitoksen kanssa, jos kuivuri tulee katokseen tai halliin.

Minkä kokoinen kuivuri tilalle valitaan ja mistä ohjeet löytyvät?

Kuivurin koko valitaan viljellyn peltoalan ja puintiin sekä viljan käsittelyyn liittyvien laitteiden kapasiteetin mukaan. Mepun vaunukuivurin ohjeen mukaan mitä vähemmän kuivauseriä vuodessa, sitä varmempaa kokonaiskuivauksen onnistuminen on, ja mitä pienempiä kertaeriä käsitellään, sitä taloudellisempaa se on lämpötehokkuuden ja perusinvestoinnin kannalta. Perävaunun koko vaikuttaa kuivurin täyttöön, ja ohje kehottaa miettimään myös, onko ympärivuorokautinen kuivaus mahdollista. Rahtikäytössä ohje suosittelee välivarastosiiloa kuivurin viereen, jolloin samalla kuljetusvälineellä voi tuoda märän erän ja ottaa paluukuormaksi kuivatun.

Mepun valmistajan sivulla kuivurit on jaettu sarjoihin: C-sarja on jatkuvatoiminen, S-sarja kiinteä kuivuri, M-sarja vaunukuivuri ja Drymix kuivaava siilo. Lämmönlähteenä voi olla suorakaasupoltin, bioenergiaa polttava uuni (hake, turve, pelletti ja esipuhdistusjätteet), biolämpökontti tai öljyuuni. Sivun mukaan palveluihin kuuluvat asennus, huolto ja kunnossapito sekä investointituki- ja lupahakemukset, ja varaosia voi tilata yrityksille suunnatusta verkkokaupasta. Mepun S-, M- ja C-sarjan koneiston käyttöohje (versio 2017) on luettavissa Lantmännen Agron sivuilla, ja M 150–300 k -mallien käyttöohje 2000-luvun alusta on valmistajan sivulla.

Vanhaa kuivuria ostettaessa ohjeen versio kannattaa tarkistaa koneen valmistusvuoden mukaan. Valmistajan takuu oli S-, M- ja C-sarjan ohjeen mukaan 12 kuukautta käyttöönotosta, enintään 18 kuukautta laskutuspäivästä, ja takuu ei kata puutteellisesta huollosta tai kuivurin käyttöohjeiden laiminlyönnistä aiheutuvia virheitä. Käytettynä ostetulle koneelle tämä tarkoittaa, että huoltohistoria ja puhdistus on tarkistettava itse.

Kannattaako viljaa kuivata vai säilöä tuoreena?

Kuivaus on kallis vaihe, koska ilman lämmittäminen aiheuttaa suurimman osan kustannuksista. MTT:n tutkimuksen mukaan viljan kosteus lasketaan keskimäärin 23 prosentista noin 14 prosenttiin, ja energiaa kuluu 4,5–7 megajoulea poistettua vesikiloa kohden eli keskimäärin 5,8 megajoulea. Tonnin kuivaus aiheuttaa keskimäärin 38 kg hiilidioksidipäästöjä, kun polttoaineena on kevyt polttoöljy.

Mepun ohjeen mukaan kuivausta kannattaa välttää ulkoilman suhteellisen kosteuden ollessa korkea, esimerkiksi yöllä ja sateella, eikä viljaa pidä ylikuivata: kuivaus pysäytetään ennen varastokosteutta ja loppu poistetaan jäähdyttämällä. Esipuhdistin vähentää roskien kuivaamista. IF vilja on omille eläimille menevää rehuviljaa ja puintikosteus on 20 prosenttia tai enemmän, THEN murskesäilönnän energiankulutus on MTT:n mukaan lämminilmakuivausta pienempi. IF vilja menee myyntiin leipä- tai siemenviljana, THEN kuivaus on pakollinen vaihe.

Leikkuupuimurin kapasiteetti ja kuivurin koko kannattaa sovittaa yhteen; puimurin valinnasta kerrotaan sivulla leikkuupuimuri.