Säilörehu ja pyöröpaalit – paino ja paalaus

Paljonko pyöröpaali painaa?

Paalin paino on punnittava tai arvioitava rehutyypin mukaan. Taulukossa on kaksi lähdettä: MTT:n koe, jossa paalit punnittiin ennen kiedontaa, ja heinäntuottajan omat ilmoitukset myyntipaaleista.

Olkipaalit tehdään ilman muovia, eikä niiden kuiva-ainetta ilmoiteta tässä taulukossa.

Miten säilörehupaali tehdään niitosta kiedontaan?

Vaiheiden järjestys on niitto, esikuivatus, paalaus, kiedonta ja varastointi. MTT:n kokeessa nurmi niitettiin aamupäivällä niittomurskaimella 8 cm:n sänkeen. Tuoreempi rehu paalattiin niittopäivän iltana 8–10 tunnin esikuivauksen jälkeen ja kuivempi vasta kolmantena päivänä, noin 55–57 tunnin esikuivauksen jälkeen. Niittokoneen valinta ja murskaimen vaikutus kuivumiseen on käsitelty sivulla niittokone.

1. Niitä nurmi ja jätä sänki, esimerkissä 8 cm.
2. Esikuivata sään mukaan. Kokeessa 1,5 mm sade toisena päivänä viivytti kuivumista vuorokaudella.
3. Paalaa silppuavalla kiinteäkammiopaalaimella ja sido paali verkolla. Kokeessa verkkoa oli noin neljä kierrosta paalin ympärillä.
4. Lisää säilöntäaine, jos käytät sitä. Kokeessa happoa oli tavoitteena 5 litraa tonnia kohti, 3,0–3,5 l/paali.
5. Siirrä paali kiedontapaikalle paalipihdillä, joka sopii kuormaajaasi. Kokeessa käytettiin Euro-sovitteista pihtiä.
6. Kiedo 6 kerrosta 750 mm:n kiristekalvoa, jossa limitys on 50 % ja esikiristys 70 %. Kokeessa muovia kului 1,2 kg paalia kohti.
7. Varastoi paalit pystyasennossa ja suojaa päältä paaliverkolla.

Kokeessa rehu oli timotei-nurminadan ensimmäinen sato, ja koneina olivat JF GMS 3200 Topflex -niittomurskain, Claas Rollant 250 RotoCut -paalain ja Elho ProFlow 4000 -hapotin. Säilöntäaineena käytettiin AIV Pro -happoa. Nämä ovat kokeen koneet, eivät suositus.

Paalipihtien ja siirtovälineiden kiinnitys kuormaajaan käydään läpi sivulla etukuormaaja.

Mihin kuiva-aineeseen paalataan?

Märkä sää ratkaisee enemmän kuin paalauksen hetki. MTT:n tutkimuksen johdannossa viitataan Jaakkolan ym. kokeeseen, jossa kuivana kesänä siilorehun (ka 30–35 %) ja kuivan paalirehun (ka 53–70 %) maidontuotantovaikutus oli yhtä hyvä. Märkänä vuonna paalirehun (ka 39–48 %) syönti ja maidontuotantovaikutus olivat merkitsevästi huonommat kuin siilorehun (ka 26–28 %), vaikka rehut tehtiin hyvällä säällä.

Kuiva-aineen nousu vähentää virhekäymisen riskiä, mutta lisää hiivojen ja homeiden aiheuttamaa aerobista pilaantumista eli rehun lämpenemistä. Pidempi esikuivatus heikensi sulavuutta: koko rehuannoksen orgaanisen aineen sulavuus laski kokeessa keskimäärin 1,2 prosenttiyksikköä.

• Jos sääikkuna on lyhyt, paalaa aiemmin ja käytä säilöntäainetta.
• Jos kuivatus venyy kolmanteen päivään, odota rehuarvon pienenevän, vaikka kuiva-ainesaanto paalia kohden kasvaa.
• Jos paalit avataan hitaasti, valmistaudu lämpenemiseen avaamisen jälkeen.

Mitä kiedonta ja varastointi estävät?

Kiedonta estää ilman pääsyn paaliin, mutta kuusi kerrosta ei yksin tee paalista täysin tiivistä. MTT:n kokeessa säilöntätappiot olivat pieniä, noin 2 %, mutta 6 muovikerrosta ei täysin estänyt hiiva- ja homelaikkuja, joita esiintyi suurimmassa osassa paaleista. MTT:n kokeessa paaleja syntyi tuoreemmasta rehusta 22 ja kuivemmasta 18 kappaletta hehtaarilta, ja kuiva-ainesato oli 4 910 kg hehtaarilta. Kokeen 6 kerrosta on yksi tutkimuksen asetus eikä yleinen suositus; kerrosmäärästä kannattaa kysyä kalvon valmistajan ohje.

Avaaminen on myös terveysasia. Työterveyslaitoksen tutkimuksessa paalien käsittelyn aikaiset ilman sienipitoisuudet olivat 10³–10⁵ cfu/m³ happopaaleilla ja 10³–10⁴ cfu/m³ muilla, ja kokonaisitiöpitoisuus oli 10⁶ kpl/m³. Sama pitoisuus ilmeni myös silmämääräisesti hyvännäköisistä paaleista. Tutkijat toteavat, ettei ilman mikrobipitoisuuksille ole terveysperusteisia raja-arvoja. Ulkomaisissa tutkimuksissa on esitetty, että yli 10⁴ cfu/m³ home- ja hiivapitoisuuksilla voi olla haitallisia terveysvaikutuksia.

Avatun paalin lämpenemisaika riippuu säilöntätavasta. Kokeessa lämpeneminen alkoi ilman säilöntäainetta tehdyssä rehussa noin kahden ja happosäilötyssä noin neljän vuorokauden kuluttua avaamisesta. Happosäilötty rehu kesti siis avattuna kauemmin.

Kiinteä vai muuttuva kammio, ja minkä kokoisia paalit ovat?

Kammion tyyppi vaikuttaa paalin kokoon ja tiiviyteen. Kiinteäkammiopaalain tekee aina saman kokoisia paaleja, ja muuttuvakammioinen voi tehdä eri kokoisia. Taulukossa on Kvernelandin ja KUHNin omat paalimitat.

KUHNin esitteessä kaikkien taulukon koneiden noukkimen leveys on 2,30 m ja PTO-tehon vähimmäisvaatimus 80 kW (109 hv). Silppurin teoreettinen silpunpituus on OptiCut 14 -versiossa vähintään 70 mm ja OptiCut 23 -versiossa vähintään 45 mm. Silputun aineen kerrotaan pakkautuvan tiiviimmin. KUHNin esitteen mukaan yhdistelmäpaalainten paino on 3 700–6 300 kg. MTT:n kokeen paalain oli silppuava, kiinteäkammioinen ja verkkosidonnalla varustettu, ja silppurissa oli 14 vastaterää.

Wikipedian mukaan kiinteäkammiopaalain on rakenteeltaan yksinkertainen mutta paalin ydin jää löysemmäksi, kun taas muuttuvakammioinen paalain tiivistää paalin myös keskeltä. Silppuri pilkkoo rehun, ja silputtu aines pakkautuu tiiviimmin ja aukeaa ruokinnassa helpommin.

• Jos haluat samankokoisia paaleja varastoon ja kiedontaan, valitse kiinteä kammio.
• Jos haluat voida muuttaa paalin kokoa esimerkiksi siirtokaluston mukaan, valitse muuttuva kammio.
• Jos haluat välttää paalin siirron paalaimelta kiedontapaikalle, harkitse paalain-käärijä-yhdistelmää: KUHNin i-BIO+ ja FBP/VBP-käärijät käärivät paalin koneessa, ja kerrosmäärä (4, 5, 6, 7, 8 ja niin edelleen) asetetaan ISOBUS-päätteeltä.

Millaisia kuivaheinä-, säilöheinä- ja olkipaalit ovat?

Kolme paalityyppiä eroaa kuiva-aineessa ja muovituksessa. Heinäntuottaja Agrilehtimäki kuvaa omat paalinsa seuraavasti: kuivaheinä tehdään keskikesällä ja kääritään muoviin, säilöheinä kääritään muoviin ilman säilöntäaineita, ja tiivis paalaus sekä riittävä muovikerrosmäärä pitävät sen säilyvänä. Odelma on toisen sadon esikuivattua säilörehua. Olki paalataan ilman muovia. Kuivaheinä, säilöheinä ja odelma säilyvät laadukkaina ulkona, kun ne on muovitettu.

Rehuanalyysin näyte otetaan yleensä pellolta ennen paalausta. Muovattu säilörehu voi siksi olla analyysihetkellä hieman kuivempaa, ja kuivaheinä voi olla kuivempaa kuivauksen jälkeen. Jos ostat paaleja, kysy siis, milloin analyysi on otettu.

Mitä kuiva-aine ja säilöntäaine muuttavat rehussa?

MTT:n kokeessa kaikki rehut olivat laadultaan hyviä, ja kuiva-aineen tai hapon vaikutus säilönnälliseen ja mikrobiologiseen laatuun oli melko pieni. Tuoreemmissa rehuissa pH oli alempi, ja happorehussa oli tyypillisesti enemmän sokeria ja vähemmän maitohappoa ja ammoniumtyppeä kuin painorehussa. Kuivempien rehujen laatuerot olivat pieniä. Kokeen kuiva-ainepitoisuudet olivat 31 ja 48 % (analyysin mukaan 310–311 ja 472–490 g/kg), joten kokeen havainnot koskevat tätä vaihteluväliä.

Maidontuotantoon tai maidon koostumukseen esikuivatusaika tai säilöntäainekäsittely ei vaikuttanut merkitsevästi. Pidempi esikuivatus vähensi painorehun syöntiä, mutta happorehuun se ei vaikuttanut. Rehuvalkuaisen hyväksikäyttö maitovalkuaiseksi oli keskimäärin 32,5 %, eikä käsittelyjen välillä ollut eroa, mutta energian hyväksikäyttö oli kuivemmilla rehuilla parempi.

Miten paalit siirretään?

Pyöröpaalauksen etu on, että sadon voi siirtää ruokintaan rehunkorjuuajan ulkopuolella. Savonian REKKA-hankkeessa kuormakoko oli tärkein tehokkuuteen vaikuttava tekijä. Esimerkkivaihtoehtoina laskettiin 18 tonnin paalivaunu, 7,5 tonnin MPH-paalivaunu (selkeä lastaus, automaattinen kuorman lukitus, nopea tyhjennys) ja 32 tonnin rekka-auto. Paalit siirrettiin pellolta rekan lastauspaikalle 35 paalia tunnissa. Rekka-auton etu oli suuri lastauskapasiteetti, jolloin tiekuljetuksia tarvittiin vähemmän. Kuormaustekniikat erosivat tutkimuksessa ajankäytöltään, ja 35 paalia tunnissa on tutkimuksen esimerkkiarvo, ei yleinen suorite.

Oman traktorin perävaunut ja niiden kiinnitys on kuvattu sivulla traktorin perävaunut.