Oja-aura – ojien kaivu ja perkaus

Mikä menetelmä sopii mihinkin ojaan?

Menetelmä valitaan ojan kunnon mukaan: pitääkö maata siirtää vai riittääkö kasvillisuuden poisto. Taulukossa on kolme tapaa lähteissä kuvattujen tietojen mukaan.

IF→THEN-säännöt:

• Jos oja on umpeen kasvanut kasvillisuudesta mutta syvyys riittää, niittokauha riittää ja ojan reunat jäävät paikoilleen.
• Jos oja on tukkeutunut maa-aineksesta, tarvitaan kaivua: oja-aura tai kaivinkone ja ojakauha.
• Jos ojaa pitää syventää, kaivinkone ojakauhalla on perusteltu valinta. MenSen mukaan ojia on kaivettu yhä syvemmiksi, eikä kaivu joillakin kohteilla enää onnistu samalla tavalla.
• Jos kyse on pellon laskuojasta, joka on osa salaojitusta, katso myös salaojitus.

Miten oja-aura toimii?

Oja-aura on avo-ojien kaivamiseen ja erityisesti vanhojen ojien puhdistamiseen tarkoitettu aura. Raskaita malleja käytetään metsäojitukseen ja pääojien kaivuun, kevyempiä tavalliseen maataloustraktoriin pellon ojiin. Yksipuolisella tarvitaan kaksi ajokertaa valmiin ojan aikaansaamiseksi, kaksipuolisella valmis oja syntyy yhdellä ajokerralla.

Kaksipuolinen aura on siis nopea valinta, kun koko oja halutaan avata yhdellä ajolla. Yleiskuvauksen mukaan ensimmäiset oja-aurat olivat hevosvetoisia puurunkoisia, ja traktorin tehon kasvu johti myöhemmin ojajyrsimen kehittämiseen. Wikipedian mukaan ensimmäiset mallit ilmestyivät pelloille 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa helpottamaan lapiolla tehtävää ojankaivua ja niitä veti 4–6 hevosta. Hyvissä olosuhteissa kaksipuolisella auralla syntyi työpäivässä 10 000–14 000 metriä valmista ojaa, ja Suomessa oli vuonna 1941 yhteensä 8 000 oja-auraa. Määrä kasvoi voimakkaasti 1960-luvulle tultaessa, erityisesti Etelä-Suomessa.

Mitä oja-auran käytöstä tiedetään kokemusten pohjalta?

Seuraavat kohdat perustuvat Suomi24-keskustelun harrastajien kokemuksiin, ei mitattuihin kokeisiin. Yksi kirjoittaja veti vanhaa Fiskarsin oja-aurea 70 hv:n nelivetotraktorilla, jossa oli pariratas. Hän ei ilmoita auran tehovaatimusta, joten se ei ole mitoitussääntö.

• Työntövarren säädöllä on paljon merkitystä: oikein säädetty aura kulkee hyvin traktorin perässä.
• Levitinsiipien säätö on tärkeä. Hitsatut noin 0,5 metrin jatkeet helpottivat poistetun maan levitystä.
• Jyrkempi terän kulma antoi syvemmän ja kapeamman ojan.
• Turvemaalla turve ja juuret kulkivat terän edellä ja jättivät U:n muotoisen ojan, kun taas savinen osuus leikkautui puhtaasti.
• Tylsät terät ja ruosteiset siivet heikentävät liukumista, joten terät pidetään terävinä ja siivet puhtaina ruosteesta.
• Keskileikkuuterä tai kiekkoterä on tärkeä.
• Yksi kirjoittaja suositteli myöhäissyksyä, kun on kevyt pakkanen: maa ei ole vielä jäässä, mutta ojan reunat ovat.

Millainen on ojakauha?

Ojakauha on kaivinkoneen tai traktorin kauha ojan kaivuun, muotoiluun ja puhdistukseen. Pelto-ojakauha on V-muotoinen ja nimensä mukaisesti tarkoitettu ojankaivuutöihin: ojituksia tehdään teiden varsille ja pelloille. Intep Koneliikkeen monikäyttöisen ojakauhan mallit ovat OJA-630 S-30/150, OJA-630 S-30/180, OJA-730 S-40, OJA-780 S-45, OJA-780 S-50, OJA-870 S-45 ja OJA-870 S-50, ja ne kiinnittyvät S-sarjan tai Lehnhoffin pikaliittimellä. Pohja ja kyljet ovat kulutusterästä (Hardox 400 / Raex 400), huulilevy Hardox 500.

Kaivinkoneen kauhojen eri tyypit on käsitelty sivulla kaivinkoneen kauhat, ja traktorilla käytettävä kaivuulaite sivulla traktorikaivuri.

Mitä niittokauha tekee ojassa?

Valmistajan mukaan niittokauhaa käytetään ojissa, rantojen kasvillisuuden leikkuuseen sekä pato- ja laskeutusaltaissa. Niittokauha leikkaa ojan kasvillisuuden ja vesakon, mutta ei kaiva. MenSe NK7-250 on 2,5 metriä leveä, leikkaa 3–70 mm paksuisia varsia, käyttää enintään 70 l/min öljyvirtaa noin 200 barin paineella ja soveltuu vähintään noin 8 tonnin peruskoneelle. Iskuja on 300 minuutissa, paino 450 kg ja liitännät 2 × 1/2” G. Terät ovat Hardox-kulutusterästä, ja terää liikuttaa hydraulinen edestakaisin liikkuva sylinteri, joka vaihtaa suuntaa itsestään. MenSen mukaan erillistä moottoria tai voimansiirtoa ei ole, joten huoltoa tarvitaan vähän. Kiinnityslevy kuuluu toimitukseen, ja sivulaidat ovat lisävaruste.

Kauha leikkaa vain veden päällä olevan kasvillisuuden eikä poista kasveja juurineen eikä ruoppaa pohjaa, joten ojan reunat pysyvät kasassa. Leikattu aines kerätään kauhaan ja voidaan koota kasaan. MenSe kertoo myös, että vesi alkaa usein virrata heti kasvillisuuden leikkuun jälkeen myös ojissa, jotka näyttivät kuivilta. Sivulla on lisäksi verkkoseminaari ruoppaus- ja niittoilmoituksista sekä siitä, milloin ilmoitus riittää ja milloin tarvitaan vesilain mukainen lupa. Valmistajan mukaan menetelmä on selvästi nopeampi kuin ojan kaivu perinteisesti, eikä ojamaata tarvitse levittää pellolle. Tämä on yrityksen oma väite, eikä sille ole riippumatonta vertailua. MenSe toteaa myös, että menetelmä ei ole vielä yleinen Suomessa ja että yrityksen kauhat sopivat toistaiseksi noin 10 tonnin peruskoneisiin.

Mitä perkauksessa pitää ottaa huomioon?

Pellon laskuojan perkaus kuuluu ojitusyhteisölle ja sen kunnossapitovelvollisille. Laskuojan pohjan on oltava vähintään 30 cm laskuaukon alapuolella, ja pajukasvien juuret tukkivat usein salaojan, joten reunojen kasvillisuus kannattaa pitää kurissa. Salaojien huuhtelusta kerrotaan sivulla salaojien huuhtelu.

Tarkistuslista ennen menetelmän valintaa

1. Mitä ojassa on: kasvillisuutta vai tukkeutunutta maa-ainesta?
2. Pitääkö oja syventää?
3. Onko tarjolla traktori vai kaivinkone, ja minkä kokoinen?
4. Yksi- vai kaksipuolinen aura: yksi vai kaksi ajokertaa?
5. Maalaji: savi leikkautuu puhtaasti, turve vaatii erilaisen säädön.
6. Onko oja laskuoja tai osa salaojitusta?
7. Kasvillisuuden ja vesakon paksuus: niittokauha leikkaa enintään 7 cm:n varret.
8. Hydrauliikka: niittokauhan öljyvirta enintään 70 l/min.