Uutiset

Yleinen

Rautavaaran soratiet hoidetaan Starkin lanalla

Kun tien pinta on kostea, lanattu tien pinta kovettuu nopeasti eikä pölyä. Veden ja suolan ajaminen tielle on turhaa ja kallista, jos taivaalta kuitenkin jossain vaiheessa on vettä tulossa, saadaan tiet kyllä siinä vaiheessa kesäkuntoon.

Jatkuvuutta hoidossa

Juha Heiskanen on töissä isällään Karilla, jolla on hoidossaan reilu 250 kilometriä sorateitä Rautavaarassa. Nykyinen sopimus on voimassa 2011 saakka, joten työssä on jatkuvuutta ja hoitoon on panostettu. Heiskasen vastuulla ei ole teiden talvihoito, vaan ne hoidetaan kuorma-autolla talvella.

– Tien lanaaminen on hieman yksinäistä touhua. Joskus hiljaiseen aikaan saattaa tietä saada lanattua 25 kilometriä, eikä yhtään autoa kulje tiellä. Parhaimmillaan voidaan ajaa 8–10 km tunnissa, mutta nopeus laskee, kun teriä lasketaan syvemmälle. Parhaimmillaan lanatöissä on ollut kolme kilometriä yhtämittaista nousua, Juha kertoo.

– Traktori ei näissä töissä pääse helpolla, kun ainahan tällä ylämäki on, kun terät laskee maahan, Juha muistuttaa. Ja kun kasaa on terien edessä, jos tietä vähänkään haluaa muotoilla, ”mäki vain kasvaa”, Juha nauraa.

– Isomman traktorin hankinta tulee ehkä jossain vaiheessa eteen, kun nyt käytettynä hankittuun New Hollandiin kertyy toista tuhatta tuntia vuodessa. Merkittävä osa tuosta ajosta tulee tien päällä.

Aliurakoitsijana

– Olemme tuntitöissä Savon Kuljetuksella, joka on pääurakoitsijana tällä alueella ja sopimus luultavasti jatkuu 2011 jälkeenkin, jos urakka jatkuu Savon Kuljetuksella, Juha epäilee. Starkin lanalla saadaan kerta-ajolla tie kuntoon, joten tämä on edullinen laite myös työn tilaajalle, Juha jatkaa.

Hoitoalue on laaja, kun se ulottuu Varpaisjärvelle, Nilsiään ja Valtimolle päin eli oikeastaan läpi koko Rautavaaran kunnan. Lanaustyötä tehdään tuntitaksalla, kun muulla taksalla työn hinnoittelu on aika hankalaa.

Kun alue on laaja, niin joskus sateiden jälkeen pitää autolla käydä katsomassa missä kunnossa tiet oikein ovat. Paikallisia vaihteluita on paljon ja rajat ovat jyrkkiä, missä hoitoa tarvitaan ja missä ei.

Lisää hoitoa ja soraa

Kun jossain tarvitaan lisää soraa, niin siitä sovitaan mestarin kanssa. Joskus soitetaan suoraan automiehelle ja tilataan, kun tie on huonossa kunnossa.

– Soraa on tuskin tähän mennessä tarpeettomasti tilailtu, kun toimitukset ovat pelanneet hyvin. Mehän täällä tienpäälle ollaan liikkeellä ja nopeasti huomataan, missä on puutteita, Juha perustelee.

Lanausreittejä ei ole etukäteen tarkkaan suunniteltu, kun lanaus tehdään tarpeen mukaan.
– Pääurakoitsijan kanssa soitellaan ja molemmin puolin katsotaan, missä hoitotarvetta on. Tällä alueellakin hoitotarve vaihtelee jo runsaasti, kun olosuhteet muuttuvat, Juha kuvailee.

Routaheitot tasataan

Toukokuun loppuun mennessä keväisten routaheittojen tasausta ja tien perus kunnostusta oli tehty jo koko hoidettavalla tiestöllä.
– Muutamalla hoitoalueen pätkällä oli käyty jo kuusikin kertaa, kun routa teiltä suli vähitellen, muistelee Juha. Etenkin keväällä, kun routa on sulanut ja tiet ovat muutamassa päivässä huonossa kunnossa, jos niitä ei lanaile.
– Silloin pitää olla ahkerasti liikkeellä, Juha muistuttaa.

Syvyys tuo raskauden

– Ainahan tuo traktorin paino viimekädessä rajoittaa, miten paljon tavaraa lanalla voi kuljettaa ja siirtää. Tämänkin lanan vetokoneen vähimmäissuositus on kuuden tonnin traktori, Juha muistelee.

Mitä syvemmälle tällä mennään, sitä raskaammaksi tulee lanan veto. Kun painoa lanassa kuitenkin on nelisen tonnia, saadaan terät uppoamaan tarvittaessa syvällekin. Loputon upottaminen ei kuitenkaan ole järkevää, kun lanalla käsiteltävää kerrosta ei kuitenkaan ole paksulti. – kiviä alkaa tulla pintaan sitä enemmän, mitä syvemmällä terät ovat.

– ”Ei kivikkoa kannata turhaan nostaa, kun kiveä on sitten paljon”. Siinä vaiheessa lisääntyvät yleensä hankaluudet, Juha muistuttaa. Meidänkin hoitoalueella näitä teitä on runsaasti, joissa kivet ovat aivan pinnassa. Mutta kun seuraa työjälkeä, lanan saa asetettua tarkasti oikeaan korkeuteen, jolloin käsitellään vain sorakerrosta, Juha kuvailee.

Massaa liikkeelle

Vaatii voimaa, kun tietä halutaan tasata. Kun tiellä on tavaraa, jolla muotoilu voidaan tehdä, saadaan lanasta mahdollisimman paljon hyötyä. Ensin pitää irrottaa tavaraa ja sitten siirtää tavara oikeaan paikkaan. Jollei kahdella ensimmäisellä terällä ole saatu tavaraa irti, muotoilutyötä ei voida takaterällä tehdä. Sille pitää tavaraa syöttää, jotta tien muotoa pystyy ohjailemaan oikeaan kaltevuuteen.

Hoito keväällä

Etenkin keväällä, kun ruoho ei ole vielä kasvanut, reunaa hoidetaan saman aikaan kuin tietä muutenkin. Piennarterä lasketaan, kun keväällä hoidetaan myös reunoja. Tällöin reunaa voidaan muotoilla uudelleen ja tien reunasta saadaan kerättyä osa talvella syrjään heitetystä sorasta.
Kun keväällä hoidetaan reunaa, saadaan myös reunavalli purettua, jotta sadevedet eivät jää pientareelle.

– Kun reunassa kasvaa vihreä ruoho, reunavallia ei enää kannata ottaa käsittelyyn. Lana ei tukkeennu heinästä, mutta jälki hieman kärsii. Sitkistyneet ruohon juuren pitävät paakut kokonaisina karheentasaajalle saakka. Tällöin paakkuja voi jäädä vielä hajoamattomina tielle pyörimään. Toukokuusta eteenpäin piennarterää ei voi enää laskea kuin harvakseltaan reunaan, Juha kertoo.

Tämä pitkä lana on kuitenkin parempi käyttää kuin lyhyet lanat. Pienet lanat tukkeentuvat helpommin, kun massaa alkaa kerääntyä, Juha muistuttaa.

Nyt urat pois

Pohjat hoitoalueen teissä ovat pääosin karkeita ja kevään hoitokertojen jälkeen ne ovat ehtineet urautua. Kun sateita ei ole ollut, tiet kuivuivat sopivasti ja lätäköt samoin. Jos sateet ovat runsaita, joudutaan teitä lanaamaan usein.
– Tiellä kulkijoilla on tapana ajaa samaa uraa kuin kaikki muutkin. Osa ammattiautoilijoista osaa jo käyttää koko tietä, jolloin tie kokonaisuudessaan pysyy paremmassa kunnossa. Aivan tien reunaan ei kuitenkaan ole täyteen kuormatulla autolla keväällä menemistä, Juha muistuttaa.

Protosta liikkeelle

– Käytössämme on alun perin prototyyppikoneena meille tullut Starkin lana, jota on nyt kaksi kautta hiottu sellaiseen kuntoon, että se toimii, Juha kehuu.
– Eihän lana ollut aivan valmis silloin, kun se meille tuli suunnittelupöydältä, Juha muistelee suunnitteluvaiheita. Juha jatkaa, että runko ja kiinnitykset ovat kuitenkin samat kuin alussa, mutta esimerkiksi hydrauliikkaan on tehty muutoksia, eikä se nyt kuormita traktoria paljonkaan.

Kaikki kiertolinjaputket laitettiin tukevasti rungon päälle, jolloin niitä on helppo seurata.
Terien kulmat on koneessa säilytetty koko koneen kehitystyön ajan. Terät ovat myös alkuperäisillä paikoilla. Etummaista teräkulmaa on hieman nostettu, jotta terältä jäävä massa ei tee rappua.

– Tämä Starkin lana on oikeastaan käytössä aina, kun hoidetaan maanteitä ja tällä koneella on nyt ajettu jo sen verran ja rankkaa ajoa, että se kestää, Juha kehuu.
Lanassa on hankintahetkellä myös mukana kaikki mahdollinen mitä tarvitaan kanki- ja lapiotelineitä, valoja ja majakoita myöten, joten lana ei tarvitse kuin laittaa traktorin perään ja lähteä töihin,

Yhdeksän metriä

– Lana on yhdeksän metriä pitkä, eikä tällä mielellään aja pussinperään, jossa ei pääse ympäri. Peruuttaminen on hieman hankalaa ja silloin ei ainakaan saa hoidettua tietä, Juha perustelee. Vaikka karheenlevittäjän saa nostettua ylös ja yhdistelmän peruutettua hieman ahtaampaan paikkaan, mielellään niihin ei mennä.

Ahtaat paikat pitää hoitaa niin koneilla, jotka sinne sopii eli perälevyillä. Tien lanauksessa on käytössä myös toinen traktori, jossa on toinen, vanhempi lana perässä. Vanhempi lana on nyt myös hätävara, kun hoidettavia teitä esimerkiksi rankkojen sateiden vuoksi tulee nopeasti paljon.

Siisti lopetus

Lopetus lanalla saadaan siististi aikaiseksi, kun nosto voidaan tehdä joustavasti. Takapää kun saadaan nousemaan myöhemmin kuin etupää. Kun lana tarvitsee huoltoa, lana saadaan nostettua reilusti ylös, jolloin tappien vaihto on helppo tehdä. Tässä on vakiovarustuksena kaikki, mitä lanassa oikeastaan tarvitsee, Juha kehuu.
Tapit ovat joka terällä, joilla nyt on ajettu noin 1000 kilometriä. Kun olosuhteet ovat täällä rajut, tappeja on mennyt poikki ja kulunut viime keväästä lähtien noin 250–300 kappaletta. ”Muutamille teille kun lähdetään, niin kallio on pinnassa”, Juha muistuttaa.

– Koko lana on vankka, mutta siinä tämä vielä eroaa monesta lanasta, että karheen tasaaja on painava ja vakaa. Karheentasaajan jälkeen kulkee muu liikenne ja taakse jäävän jäljen pitäisi olla tasainen. Karheentasaajan kulmalle on laitettu suksi karheen kärkeen, jotta kärki ei kynnä pehmeässä sorassa.

Lanan ja tien kaltevuutta voi seurata roikkuvasta viisarista.

– Se on yksinkertainen ratkaisu, mutta yleensä tulee seurattua valopalkin ja renkaiden välistä kaltevuutta, jolla saadaan seurattua uutta tien kaltevuutta. Harvoin täällä tienpäällä ehtii pitkästymään, kun koko ajan pitää olla säätämässä, kun olosuhteet muuttuvat jatkuvasti, Juha muistuttaa.

Asfaltin ja soran sauma

Asfaltin hännät ovat usein muhkuraisia soratien suuntaan, kun pohjustusta ei ole tehty siinä kunnolla. Asfaltti- ja soratien sauma yritetään aina tasata siten, ettei jää hyppyriä. Kun lähestytään asfalttia, viedään irtonaista tavaraa vastakkaiselle kaistalle, joka saadaan takaisin tullessa tasattua.

– Joskus pitäisi nostaa viimeinen viisi metriä ylös ja onnistuisihan se tällä, Juha kehuu. Vaikka Starkin lana on hyvä, niin ”eihän nämä vehkeet milloinkaan valmiita ole, aina on jotain kehittämistä!”, toteaa Juha.

www.stark.fi

Lue seuraavaksi