Asko Karppinen – yksi urakoitsija Talvivaarassa

Askon ja hänen yhtiönsä työ on lisääntynyt koko ajan Talvivaarassa. Tietyistä urakoista on yhtiön kanssa sopimukset ja tämän lisäksi tehdään lisätöitä. Askon rooli on järjestää asiakkaan tilaamia työntekijöitä tai koneita kuljettajineen sovitulle paikalle lyhyelläkin varoitusajalla. Kun verkostot ovat kunnossa, löytyy tekijöitä joko läheltä tai hieman kauempaa.

– Alunperin tänne tultiin konetöihin rakentelemaan kulkureittejä, jotta maastoon päästiin tekemään koekairauksia. Koekairaukset osoittavat, missä haluttua malmia on saatavilla, jotta kaivos osataan sijoittaa oikeaan paikkaan. Koekairauksia jatketaan edelleen, jotta selviää malmikentän lopullinen laajuus, kertoo Asko.

– Vuonna 1981 aloitin konepuolen työt ja kohtalaisen paljon on tullut konepuolen töitä sen jälkeen tehtyä. On kokeiltu suunnilleen kaikki vehkeetkin. Lähes poikkeuksetta on ymmärretty lopettaa myös, ”kun jalat ovat vielä olleet kuivat”, kiittelee Asko.

– 1994 ostin kotitilan, jossa oli emakkosikala. Sikojen pito loppui aikoinaan ja tuotantosuunta vaihtui kasvinviljelyyn. Samaan aikaan aloitin ”metsäkoneurheilun”. Kasvinviljelytöihin ei erityisemmin viime vuosina enää oikein ole ehtinyt keskittyä, kun urakointi ja sen organisointi vie oikeastaan kaiken ajan, kertoo Asko.

– Aloitin puunkorjuun aikoinaan ”farmari kalustolla”. Työmaat kuitenkin kasvoivat ja hankittiin lopulta hakkuukoneet. Töitä tehtiin kaikilla mahdollisilla vaihtoehdoilla, yrittäjänä ja palkkakuskeilla, yöllä ja päivällä. Lopulta vuonna 2000 olin päättänyt lopettaa puunkorjuun Suomessa ja yksi kone oli silloin vapaana. Sen kanssa lähdettiin sitten Saksaan myrskytuhoja korjaamaan. Samalla reissulla töitä tehtiin sitten Saksassa, Ranskassa ja Brittein saarilla. Käytännössä töissä oltiin Keski-Euroopassa koko ajan samalla työnantajalla. Vuonna 2006 myytiin sitten viimeinen metsäkone pois, muistelee Asko.

– Turvetöitäkin on tullut tehtyä. Suo, jossa olin urakoitsijana, oli ennen UPM:n. UPM luopui turvetuotannosta ja seuraava jatkoi siitä. Turvetyöt lopetin kokonaan myös 2006, luettelee Asko.

Samana vuonna 2000, kun lähdettiin ulkomaille hakkuisiin, hankittiin myös Kajaanin Valtran huoltopiste. Aloittaessani huoltoyrittäjänä jäivät entisen yrittäjän asentajat töihin. Askon hoidossa oli aiemmin myös Joensuun huolto.

– Joensuun huollon myin pois aiemmin siellä minun töissäni olleelle työnjohtajalle. Oikeastaan hän hoiti sitä jo edelliset kolme vuotta itsekseen ja siitä oli helppo luopua, Asko kertoo.

– Meillä on nyt vain tämä kiinteä toimipiste Kajaanissa, jossa asiakkaita palvelee työnjohtaja, kuusi huoltomiestä ja kolme huoltoautoa. Huoltopisteessä hoidetaan myös Valtran Kajaanin traktorimyynnin vaihtokonekorjaukset ja pestään koneet, sanoo Asko.

– Paljon ja toivottavasti yhä enemmän traktoreita tuodaan nimenomaan huoltopisteeseen huoltoon.

Matkat täällä ovat pitkät ja tarvittavaa, puuttuvaa osaa pitää lähteä kuitenkin erikseen hakemaan. Huoltopiiriin kuitenkin kuuluu Kuhmo, Suomussalmi, Hyrynsalmi, Paltamo, Puolanka, Sotkamo, osa Vuolijokea ja luonnollisesti Kajaani.

– Kajaanissa huoltopisteen asiakkaista suurin osa on edelleen maatalousyrittäjiä. Toiseksi tulevat kiinteistönhoitopuoli ja sitten metsä- ja turveurakoitsijat, kuvailee Asko.

Kaivoksen rakentaminen on tuonut Sotkamon seudulle vireyttä.

– Vireys näkyy myös huoltopisteessä, mutta ei suhteessa niin paljon, kuin konemäärä täällä on lisääntynyt. Varaosakauppaahan on tullut lisää ja huoltoja, kun käyttötunnit koneissa lisääntyvät. Muita kuin perushuoltoja on kuitenkin vähemmän, kun maansiirtoa tehdään pääsääntöisesti kuitenkin suotuisissa olosuhteissa. Ja koneet ovat kyllä toimineet hyvin, kiittelee Asko.

– Muutama kolari on työllistänyt, mutta kalustomäärään nähden vahinkoja on ollut vähän, kun kuljettajina on työhön tottunutta väkeä, huomauttaa Asko.

Työt ovat kuitenkin huoltopisteessä lisääntyneet tasaisesti viime vuosina, kun traktoreiden rinnalle on otettu myös Willen ja Bobcatin sopimushuollot. Kiinteistökoneiden huolto tasaa hieman vuosittaista työmäärän vaihtelua.

– Aiemmin, kun olin työnjohtajana huollossa, saatiin hoidettua juuri ja juuri traktorihuollot. Kun korjaamoon palkattiin työnjohtoon Mikko Seppänen, huoltoja on saatu tehtyä sujuvammin ja asiakkaat saavat taas koneensa nopeammin huoltoon. Parantuneesta palvelusta asiakkaat ovat kyllä olleet tyytyväisiä, kehuu Asko Mikkoa.

– Ja vaikkei meidän merkkien kanssa ole varasosien kanssa yleensä ongelmia, joskus vain tulee huollossa ahdasta, jos tuleekin isompi remontti. Tällöin pyritään järjestämään yhteistyössä Valtran myynnin kanssa korvaava kone tilalle. Urakoitsijoiden ja asiakkaiden työt kun pitää saada tehtyä, koska ne tunnit tai päivät usein ”ovat kalliita”, minkä kone sesonkiaikana seisoo.

– Huolto on oma yrityksensä ja konetyöyritys ovat erikseen. Konetyöyritys järjestää myös esimerkiksi mittauspalveluita ja työntekijöitä Talvivaaraan ja muille asiakkaille. Konetöitä on itse asiassa tehty laajemmin vuodesta 1990, jolloin aloiteltiin maansiirto ja tien kunnossapito. Talvivaaran kaivoksen käynnistäminen on kuitenkin tuonut mukanaan merkittävän lisän yrityksen toimintaan ja laajentanut myös toimialaa merkittävästi, kertoo Asko.

– Joku on sanonut, että ylläpidän urakoitsijoiden ja työntekijöiden välitystoimintaa ja niinhän se vähän on, nauraa Asko. Nyt työntekijöitä Askon yrityksen urakoissa aliurakoitsijoineen on noin 150. Työmaat vaihtelevat kestoltaan ja laajuudeltaan. Joskus parin viikon työmaasta saattaa muodostua pitkäkin yhteistyö

– Koko Talvivaaran alueellahan ei ole kuin muutama iso pääurakoitsija ja loput ovat tavalla tai toisella aliurakoitsijoita. Kun tekijöitä kaivataan, pitää vain aliurakkaan löytää sopivia tekijöitä. Pientä pulaa on koko ajan sekä kalustosta, mutta myös osaavista kuljettajista, kertoo Asko.

– Nyt kuitenkin alkaa hieman helpottaa, kun töihin on tullut enemmän rutiinia.

Askolla itsellään on kolme traktoria, kaksi Bobcattia, pyöräkuormaaja ja kaksi kuorma-autoa Talvivaarassa käytössä.

Mekin olemme yksi pääurakoitsijoista. Talvivaara teettää myös paljon lisätöitä, joita ei ole sisällytetty varsinaisiin urakoihin. Kaivosalueella Askon töissä olevat työnjohtajat hoitavat urakoiden toteutumista ja ottavat lisätyöt vastaan tilaajalta.

– Nyt tarjoamme varsinaisten konetöiden lisäksi myös mittauspalvelua ja siivousta. Asiakas kun kysyy, että pystytäänkö järjestämään ja kyllähän sitä pystyy, kun on osaava työnjohto kohteessa. Yksityiskohdista yhteistyössä tilaajan kanssa on aina pystytty sopimaan, Asko kiteyttää.

– Moni työntekijämme on lähiseudulta, mutta varsinkin meidän aliurakoitsijat tulevat hieman pidemmältä. Meidän töissä on nytkin maansiirrossa turveurakoitsijoita, joiden traktorikalusto sopii tänne maansiirtoon erittäin hyvin. Kauhajoella taitaa nyt olla pisimmältä tulevien traktoriurakoitsijoiden kotipaikka, pohtii Asko. Aliurakoitsijat järjestävät tänne sitten oman majoituksensa.

Kun tännekin on traktoreita tullut lähinnä Pohjanmaalta, niin he käyttävät satunnaisesti myös meidän Kajaanin huoltopalveluita. Mutta esimerkiksi Urakointirenkaalla on käytännössä oma sopimushuoltaja, Kukonlehdon Kari, Haapajärvellä, joka huoltaa heidän koneet.

Pohjanmaalla Urakointirengas Oy:n pojat ovat rakentaneet sopivan paletin, kun lähdetään pidemmälle hommiin runsaammalla kalustolla. Heillä on nyt noin 10 traktoria töissä tarpeen mukaan. Minun töissä olevat traktorit tekevät täällä pääasiassa maansiirtotöitä.

– Työntekijöitä on töissäni Eestiä myöten, koska työmaalla on myös paljon käsitöitä tehtaalla ja kentälläkin muovien, suodatinkankaiden ja putkien asennuksessa. Henkilöstöhakua Eestissä hoitaa Staffer Oy, jonka kautta on nytkin noin 10 henkilöä Eestistä vuokralla.

– Isoista urakoistahan on ollut aikoinaan omat tarjousten jättöpyynnöt. Ja isot linjat ovat jo selvillä, kun kaivosalueella louhitaan, poistetaan malmikenttien päältä ylimääräiset kerrokset ja tehdään varsinainen louhinta. Kaivoksen tarvitsemien kenttien rakentamiseen ja kaikkeen muuhun on sitten haettu suunnatuilla tarjouspyynnöillä tekijöitä. Alkuun mekin tarjosimme pääasiassa miestyötä liikenteenohjaukseen ja turvapalveluihin. Viime kesästä lähtein kuitenkin konetöiden osuus kasvoi merkittävästi, kun alueelle alettiin rakentaa murskatun malmin liuotuskenttiä ja sivukivikenttiä, kertoo Asko.

– Kun kävin täällä ensimmäistä kertaa, täällä oli pari metsäautotietä. Rakennuskohteen alueella oli silloin vielä metsää, suota ja pari lampea. ”Silloin ei alueen valtava koko oikein auennut”. Vuosi takaperin tämä oli oikeastaan aika lohduttoman näköinen työmaa. Nyt kun osa kentistä on jo valmiina, kokoluokka hahmottuu jo hieman toisin ja nyt kun on päästy juonesta kiinni, työ myös sujuu ja valmistakin tulee. Ja nyt tämä työmaa näyttää aivan toiselta ja mikä parasta, tilaaja on saanut porukat sitoutumaan hommiin, kehuu Asko.

Kun lankoja on käsissä, voidaan järjestää tarvittaessa monia asioita. Yhtenä tavoitteena on kuitenkin ollut, että paikallisista yrittäjistä löytyy myös paljon osaamista ja sitoutuminen töihin on kyllä ollut hyvää.

– Erilaisia palveluita on kyllä pystytty tarjoamaan kohtalaisen hyvin. Tässä on runko olemassa ja tarvitaan vain lisää sopivia tekijöitä, kuvailee Asko.

– Tämä on kuitenkin kaivos, jossa otetaan toisenlaisia asioita huomioon kuin normaalissa maansiirrossa. Tärkeää on, että työ tehdään oikein ja sitä valvotaan koko ajan. Kun kaivosta kerran rakennetaan, pitää työ tehdään niin, että ympäristö otetaan huomioon ja samalla kaivos tuottaa mitä sen pitäisikin. Paikat, joissa malmia käsitellään, on rakennettava oikein. Liuotuskenttien rakentaminen on erityisen haasteellista, jotta niistä tulee tasaisesti viettäviä ja ne toimivat oikein. Liuotuskentillä malmi erotetaan kivestä

Maansiirtopuolella on koko ajan tapahtumassa, kun keskelle tietä, jota malmiautot myöhemmin ajavat, rakennetaan makkara, jotta liikenne pysyy oikealla ”kaistalla”. Valmistumassa on myös kuljettimen pohjustus, johon on nyt siirretty ratapölkyt odottamaan asennusta.

Malmi louhitaan avolouhoksesta. Louhinnassa on kaksi toimijaa Destia ja Talvivaara Oy. Destia poistaa sivukiven malmin päältä. Talvivaaran oma kalusto käsittelee malmin eteenpäin 360-tonnisella Hitachin kaivukoneella. Malmi kuljetetaan edelleen hienonnukseen ja sitten rikastukseen.

Esikäsittelyn jälkeen malmi siirretään liuotettavaksi automaattihihnarataa pitkin, joka levittää malmin kentälle. Levitin liikkuu noin kahdeksan metriä päivässä. Nyt valmistumassa on ensimmäiset kaksi liuotuskenttää. Kunkin liuotuskentän koko on 1250* 400 metriä ja niissä on 5 % kaltevuus. Ensi kesänä pitäisi valmistua kaksi muuta kenttää, kunhan louhintatyöt ovat valmiit.

Malmin liuotuskenttä on ainutlaatuinen ja Asko on urakoitsijoineen rakentamassa sitä. Maansiirtotöissä käytetään pääasiassa traktorikalustoa. Pintapaine kuorma-autolla ja dumpperilla olisi tullut suuremmaksi kuin traktorilla ja siksi sepelinsiirtokalustoksi valittiin traktorit ja perävaunut.

Pohjan hitsatun muovin päällä on viiden metrin välein salaojaputki, joka vie nesteen mukana irronneen malmin kaivojen kautta keräilyputkistoon. Salaojaputken päällä on 30 senttiä sepeliä ja sepelin päällä on suodatinkangas ja ilmastusputket, joihin on asennettu ilmareiät.

– Ilmastusputkien levittämiseen rakennutettiin oma laite, jotta työ saatiin sujuvaksi. Paltamossa oleva Korsun Metalli sen meille teki. Putkelle aurataan sepeliin ura. Etenkin joka kymmenennen putken kohdalla pitää olla tarkkana, ettei auralla riko alla olevaa salaojaputkea, muistuttaa Asko.

– KWH kun tekee putkea, niitä on kuusi tuotannossa, kuusi rullaa on matkalla lavetilla tänne ja kuusi rullaa ehdimme levittää sinä aikana, kun seuraavat tulevat. Yhdet tyhjät rullat ovat samaan aikaan menossa jo takaisin putkitehtaalle. Putken levitystä tehdään seitsemän kilometriä tunnissa. Hitain vaihe on se, kun putkeen pitää kiinnittää satulaliitoksella hatullinen ilmanvaihtoreikä kahden metrin välein. Sepelikenttä tasataan Starkin tekemä lanalla.

Vaikka tämäkin on yhtenäinen työmaa, katkaisevat rakenteet suoria ajolinjoja. Nytkin sepeliä haetaan neljän kilometrin siirtomatkalla. Lenkki saattaa olla jopa 10 kilometriä, kun kulkureittejä sulkeutuu. Sepeliä toki yritetään ajaa etukäteen kasalle työmaan viereen, jos siirtomatka on pidentymässä.

– Kun liuotuskentän rakentaminen on kiivaimmillaan, Yhdessä 400 metrin rintamassa on neljä, viisi kaivinkonetta, jotka tasaavat sepeliä. Jokaiselle kaivinkoneelle sepeliä tuo neljä, viisi traktoria jatkuvalla syötöllä murskalta, kertoo Asko

Työt tehdään pääsääntöisesti arkena kahtena kymmenen tunnin vuorona peräkkäin. Öisin ei enää töitä mielellään tehdä, kun on pimeää.

– Jos saisi työt vielä tehtyä viikolla, niin aina parempi. Porukka vain väsyy, jos menee viikonloppuja. Viikonloppujakin toki tehdään töitä, jos on jossain tiukka paikka, lupaa Asko.

– Täällä on nyt enää kalustoa todella vähän liikkeellä verrattuna kiihkeimpään aikaan. Kaivoksen tuotanto on osittain jo käynnistynyt ja maanrakennustyöt vähenevät koko ajan. Sivukivialueiden rakentamista tehdään kyllä vielä monta vuotta. Maisemoinnit ja paikkojen siistimiset työllistävät varmaan vielä myös jonkin vuoden, luettelee Asko.

– Ensi kesän osalta työt ovat selvillä, kun jatkamme liuotusalueiden rakentamista. Meidän osalta tarjoukset ovat siis jo ratkenneet.

Työnjohtaja Jarkko Rusanen pitää pojat liikkeellä ja valvoo samalla. Kuormat kipataan kaivukoneelle yksi kerrallaan. Kuormaa ei saa kipata suoraan maton päälle, vaan ainoastaan jo tasatulle sepelikentälle. Tällöin matot pysyvät paikallaan ja putket linjassa.

– Askon työmaita olen nyt katsellut viisi ja puoli vuotta, kertoo Jarkko. Olen tehnyt vähän kaikkea, mitä tarjolla on ollut. Aloitin konekuskina ja mielenkiintoisia töitä on kertynyt vuosien aikana aura-auton ajamisesta turvehommiin ja tienparannuksiin. Tällä työmaalla olen nyt työnjohtajana, kertoo Jarkko

– Tällaisilla työmailla eivät tosikot oikein selviä, kun tehdään pitkää päivää. Ensin saatetaan tehdä monta päivää yhtä hommaa, sitten paikka ja orkesteri vaihtuvat ja toista hommaa tehdään sitten tietty aika. Työmaa saattaa vaihtua myös yllättäen, kun jossain muualla tarvitaan apua.

Sivukivialueelta, jonne ylijäävä kiviaines kasataan, on poistettu eloperäinen aines ja maa on sitten tasattu. Tämän jälkeen on levitetty muovikalvo, joka on hitsattu saumoistaan. Askon yrityksen urakkana on jatkaa tästä. Muovin päälle levitetään 10 sentin hiekkakerros. Tämän jälkeen levitetään suodatinkangas ja lopuksi murske päälle. Sivukivialueen kaikki vedet johdetaan keräilypisteisiin ja kaivoksen omaan järjestelmään.

Työmaata viivästyttää lähinnä tarvikkeiden saaminen, koska tarvikemäärät ovat valtavia. Sivukivikentän pintaan esimerkiksi kun pitäisi ajaa noin 40 hehtaarin alalle tuo 10 senttiä hiekkaa. Muovimaton päällä liikutaan kuorman kanssa traktorilla paripyörillä ja vetävillä perävaunuilla. Hiekka levitetään ja tasataan tela-alustaisella Bobcatilla.

– Talveksi on myös tänne hieman töitä tiedossa, Asko kertoo.

Jotta tieto ja raha saadaan yrityksessä liikkumaan, pitää jonkun huolehtia myös papereista.

– Yhden ihmisen pitää olla koko ajan kuittaamassa ja kirjaamassa työntekijöiden ja urakoitsijoiden ajokirjoja, jotta saadaan laskut lähetettyä asiakkailla. Vaimoni hoitaa sitten puolipäiväisesti meidän maksettavana olevat laskut ja omien työntekijöiden palkanlaskennan, Asko kertoo.

– Tilaajan kanssa on mennyt hyvin ja olen kyllä ollut tyytyväinen. Jollen aikoinaan olisi lähtenyt Talvivaaraan, olisin jäänyt kyllä paljosta paitsi. Ei tämä ole kuitenkaan ensimmäinen keikka, jossa on otettu uusia askelia. Muutama vuosi on huollettu esimerkiksi lentokenttien kalustoa.

– ”Ei pidä sanoa tulevaisuudelle ei”. Pitää olla suhteet yhteistyökumppaneihin kunnossa ja pitää tietää kenelle soittaa, muistuttaa Asko.