Uutiset

Yleinen

Vuomet VRG – tiehöyläystä pienin kuluin

Jukka Utrianen on hoitanut ennenkin valtion sorateitä Pieksämäen ympäristössä käyttäen Soukkion valmistamaa lanaa. ”Hyvä sekin oli, mutta tällä Vuometin VRG-höylällä on vielä tuota monipuolisemmat mahdollisuudet muokata tienpintaa. Tämän edessä kulkee reilu kuutio tavaraa, minkä ansiosta kuopat tulevat täyteen, vaikka jollakin kohdalla olisi huonosti irrotettavaa materiaalia”, perustelee Utriainen hankintaa.

Ajatus tiehöylän hankinnasta lähti liikkeelle Utriaisen nähtyä VRG:n ensimmäisen mallin ja samalla oli puhetta, että uusikin malli oli kehitteillä. Vuomet oli Utriaiselle tuttu yritys jo entuudestaan, sillä hänellä on käytössään Vuometin alueaura. ”Kävin viime syksynä katsomassa työnäytöstä ja yllätyin siellä VRG:n tehosta. Nykyisin teiden kulutuskerrokset ovat kalliomursketta, joka on hyvin kovaa. Siihen ei aina pysty kunnolla lanalla. Sekä höyläys että lanaus onnistuvat nyt samalla kamppeella.” VRG-tiehöylän kehitys onkin lähtenyt liikkeelle tiehöylän kokemuksista välttäen tiekarhun korkeita käyttökustannuksia.

”Tämä VRG vastaa tiekarhua ominaisuuksiltaan, mutta käyttökustannukset ovat pienemmät ja se on huomattavasti ketterämpi. Runko toimii säiliönä, joka täytetään vedellä tarvittaessa lisäpainon saamiseksi. Myös renkaat voidaan täyttää suolaliuoksella. Olen pärjännyt kuitenkin vielä ilman täyttöjä”, kertoo Utriainen.

Utriaisella on VGR-höylän perässä käytetty ja kunnostettu tiekarhun karheenlevitin, joka sopi suoraan VRG:n takarunkoon. Vuometin karheentasain olisi ollut hieman järeämpi.
Levittimen saa myös helposti pois esimerkiksi talvikäyttöä ajatellen, jolloin höylästä tulee lyhyempi ja siten vieläkin ketterämpi, mutta toisaalta levitin on hyvänä painona ollessaan paikoillaan.”

Karhun toiminnot

VRG-tiehöylässä on samat ominaisuudet kuin tiekarhussa. ”Sivusiirron ja kallistuksen avulla on hyvä vetää palteet sivusta. Tiehen saa tällä hyvin muotoa ja itse tällä vetämäni tienpätkät ovat seuraavalla kerralla huomattavasti helpompia työstää, kun muoto on kunnossa. Keväällä, kun kelit tulevat sopiviksi, muotoillaan mahdollisimman paljon teitä ja syksyllä taas ennen talven tuloa. Välillä riittää kevyempi lanaus. Urakoin tällä niin höyläyksiä kuin lanauksia tarpeen mukaan”, kertoo Utriainen.

”Lanauksessa tällä on merkittävä tekninen ero lanaan verrattuna. Moniteräinen lana perustuu materiaalin liikuttamiseen edestakaisin, kun taas tällä kuljetetaan suurta määrää materiaalia yhden terän edessä ja se vedetään levittimellä tasaiseksi. Koska höylällä terä kulkee syvemmältä kuin lanalla, saadaan pintakerros muokattua monttujen pohjia myöden, jolloin uusien monttujen syntyminen kestää kauemmin. Nyt on nähty, että tämä toimii. Pieksämäen ympäristössä on paljon pitkiä soratiepätkiä, joita olen lanannut kesän aikana useita satoja kilometrejä.”

Painava veturi

VRG painaa noin kuusi tonnia karheenlevittimen kanssa, joten se asettaa vaatimuksia edessä olevalle traktorille. ”Yllättävän herkästi tämä kuitenkin tulee perässä. Vielä keväällä minulla oli 141 Valtra, joka jaksoi vetää tätä kyllä ihan hyvin. Painoa pitää kuitenkin olla, jotta pyörät pitävät riittävän hyvin kaikissa tilanteissa. Tämä 170-hevosvoimainen Jontikka painaa noin seitsemän tonnia ja sopii vetokoneeksi oikein hyvin.”

”Työvauhti on keskimäärin 6–8 kilometriä tunnissa, mutta riippuu tietysti paikasta. Tavaraa valtion teillä on yleensä hyvin, mutta yksityisteillä on joskus niukemmin. Minimileveys on 2,7 metriä, joten tällä pystyy hoitamaan aika pieniäkin teitä.”

Terät kuluvat Utriaisen kokemusten mukaan yllättävän vähän. ”Käytän terinä Sandvikin tappiteriä, jotka olen kokenut kestävän parhaiten. Näillä valtion teillä tappiterä on ainoa oikea ratkaisu niin kesällä kuin talvella.” Ei ole muuta kuin hyvää sanomista tästä laitteesta”, päättää Utriainen.   

Juha Kuusjärvi

www.vuomet.fi

 

Lue seuraavaksi