Vihertöitä yhteisöille

Vihertöitä ostavat etenkin kaupungit ja kunnat. Ostajina ovat myös seurakunnat ja yritykset, tienhoitokunnat ja tiehallinto. Kukin ostaja määrittelee oman tasonsa, miten työt halutaan hoitaa. Hoidon tason määrää tavoite, jolla hoitoon tähdätään. Varsinaisen hoidon suorittava yrittäjä saa useimmiten päättää, miten hän hoidon suorittaa, kunhan kriteerit täyttyvät.

Kriteerit täytettävä

Työn ostajina ja kohteiden luokitusten laatijoina ovat alan ammattilaiset, joidenka ohjenuorana ovat yleiset hoitoluokat. Hoitoluokat määrittelevät intensiteetin, jolla tiettyä aluetta hoidetaan. Intensiteettiin vaikuttaa esimerkiksi alueen virkistyskäyttö, maisemallinen merkitys, rakennukset ja tiet ympärillä. Jos alueella taajamassa esimerkiksi vietetään aikaa iltaisin ja viikonloppuisin ja alueen kulutus on kovaa, joudutaan aluetta hoitamaan intensiivisesti. Jos alueella on vain maisemallisia arvoja, hoidon taso saattaa olla maisemaniitty (B-luokka), jolloin hoitona on vaikka niitto kerran kesässä.

Kun yrittäjä tarjoaa kohteiden hoitopalveluita, hänen pitäisi pystyä puhumaan ostajan kanssa samaa kieltä ja ymmärtää mistä hoitopalveluiden tasosta oikein keskustellaan. Etenkään uudelle yrittäjälle hoitoluokkien tasoerot eivät ehkä ole selkeät.

Uusia alueita hoitoon

Yhä useampi maisemapelto halutaan hoidon piiriin, koska valtoimenaan kasvava ruohikko ei ole etenkään taajamien läheisyydessä virkistyskäyttöä edistävää. Toisaalta maisemapelto on edullinen hoitaa verrattuna parin viikon välein leikattavaan nurmikkoon, jolla on aivan eri tarkoitus.

Maisemapeltojen kunnostaminen vaatii kuitenkin panostusta, kuten peruskuivatusta. Puskien raivaus on ensimmäisiä töitä, jotta nähdään millainen kohde puskien alta ylipäätään paljastuu. Hoitokriteerit määritellään, kun alueen luonne on selvillä ja käytännössä alueille määritellään viljelysuunnitelma ja hoitotaso.

Uusia kohteita

Maisemapellot ovat traktori­yrittäjille yksi selkeä hoitokohde taajamissa. Maisemapeltojen kunnostaminen helposti hoidettavaksi kohteeksi ei kuitenkaan usein ole helppoa. Ensimmäinen työkone hoidon aloittamisessa ei pitäisi olla niittokone. Usein maisemapelloksi valitaan alueita, jotka ovat rakennetun kaava-alueen väleissä suojavyöhykkeinä.

Maisemapelto on nimensä mukaisesti usein vanhaa peltoa, joka on usein kynnetty viimeksi ja pelto on sittemmin puskittunut. Monesti kyseessä on aikoinaan sarka­ojissa ollut pelto, jonka kunnostaminen pitäisi aloittaa poistamalla hoitoa haittaavat kivet ja murskaamalla puusto hakkeena hoitoalueelle ja tasoittamalla alue.
Vasta tasoitettu ja helppohoitoinen alue on järkevää hoitaa koneellisesti. Myös virkistyskäyttö on mahdollista, kun alueella pääsee jalkaisinkin kulkemaan.

Köyhdyttämistä satoa korjaamalla

Joskus maisemapeltoa halutaan köyhdyttää ravinteista, jotta siellä saadaan menestymään haluttu karumman paikan lajisto. Ravinteista karu maisemapelto on helppohoitoisempi kuin aikoinaan runsaasti karjanlannalla kyllästetty maisemapelto. Maisemapellon köyhdyttäminen satoa vuosi toisensa jälkeen korjaamalla on hidasta ja kallista. Ruohon kerääminen, kuljettaminen ja käsittely aiheuttavat kustannuksia.

Jos maisemapelto halutaan oikeasti köyhdyttää, otetaan pinnasta kylmästi senttejä pois kasalle ja myydään ravinteikas maa tonttien kunnostukseen. Tämän jälkeen on maisemapelto valmiiksi tasattu ja köyhdytetty. Uusien, haluttujen siementen kylväminen nopeuttaa sitten helppohoitoiseen lopputulokseen pääsemistä.   Niittourakoitsijalle tasainen maisemapelto on luonteva niittää.

Maisemaurakoitsijaksi

Maisemaurakoitsijan työ ei eroa asiakkaan esimerkiksi kunnan näkökulmasta muista ostettavista urakointitöistä. Urakointityö pitää kilpailuttaa ja se edellyttää tarjouksen jättäjiltä tiettyjä kriteereitä. Tarjouksen yhteydessä kannattaa jättää kaikki pyydetyt selvitykset. Yhdenkin selvityksen puuttuminen on peruste vaikka muuten hyvän tarjouksen hylkäämiselle.

Urakoitsijan kannalta maisemahoitotarjoukset ovat hankalia, kun hinnoittelu perustuu usein (ha, m2) pinta-alaan ja hoitokohteet ovat epämääräisiä. Samaan työsaavutukseen kuin pellolla ei päästä oikeastaan missään olosuhteissa etenkään kun hoidettavat lohkot ovat hajallaan.  Toisaalta tilaajan kannalta niittotyön teettäminen tuntitöinä on hankalaa. Useimmiten hinnoitteluperusteena kuitenkin pitäisi olla pinta-ala, jolloin peli olisi selvä.
Harvoin toistuvaan maisemapeltojen hoitotyöhön tarvitaan oikeastaan urakoitsija joka tekee paljon muutakin ja halukkaita urakoitsijoita ei välttämättä löydy helpolla. Hoitointensiteetti kun on alhainen, kesän niitoilla ei merkittävää tuloa saada.

Riippuen kohteesta, pitää myös muistaa, että maisemapelloille saattaa kulkijoilta jäädä kaiken maailman tavaraa, joka aiheuttaa vaurioita kalustolle. Työn tilaaja harvoin kantaa näistä vastuuta.

Kohteiden tuntemus on eduksi ja jos urakoitsija on alusta saakka mukana kohteen suunnittelussa tavalla tai toisella, on myös työmäärää helpompi arvioida.
Tehtyä työtä on myös tavalla tai toisella pystyttävä arvioimaan, jotta erot tavoitellun ja tehdyn työn välillä selviävät. Urakoitsija ja tilaaja voivat sopia säännöllisestä yhteisestä katselmuksesta, jolloin katsotaan, miten työ pitäisi tehdä. Itse asiassa etenkin maisemahoitotöissä yhteiset katselmukset ovat paikallaan, koska yhtä ainoaa oikeaa hoitotapaa saatikka hoitoaikaa ei voida määrittää.