Urakointia Kemijokilaaksossa ja lähiseudulla

Torniolainen Raimo Koli oli levittämässä kalkkia Juujärvellä eli Rovaniemen ja Kuusamon välillä Pirttikosken voimalaitokselta Kemijärvelle päin. Maisemat olivat mahtavat, mutta maisemien katseluun näissä hommissa vain on kohtalaisen vähän aikaa, Raimo tuumasi. Keski-Suomeahan Kemijoki-laaksokin maantieteellisesti oikeastaan on.

Raimo tekee traktoriurakointia kalkinlevityksessä, rehunkorjuussa ja lietteenlevityksessä. Aiemmin on tehty myös kylvötöitä, mutta ne ovat siirtymässä aliurakoitsijalle ensi kaudeksi.

Kuorma-autoista traktoreihin

– Aikoinaan tein 14 vuotta kuorma-autohommia ja kuusi vuotta olen nyt tehnyt traktoritöitä. Kalkin levityksestä traktorityöt aloitin, kun ostin levittimen edelliseltä yrittäjältä Kuivalaisen Teuvolta. Sitä kautta tuli osittain myös asiakaskunta, jolle levitystä pääasiassa tehdään.
Päivä on pohjoisessa lyhyt tammikuun puolessavälissä. Valoisaa aikaa oli itärajalla Sallassa vain tunti pari. Siksi kolme vuotta vanhaan T190 Valtraan on laitettu hieman enemmän valonheittimiä, kuin normaaliin traktoriin. Kymmenen ksenonia antaa valoa, ettei pimeässä tarvitse ajaa. Työ yleensä alkaa aamukuudelta ja päättyy illalla myöhään.

Reissutöitä

Kun on reissutöihin talveksi lähtenyt, niin traktorin ja levitinvaunun perässä hinattavassa asuntovaunussa ei oikeastaan ehdi kuin muutaman tunnin nukkua. Oikeastaan asuntovaunu on työmaakoppi ja varasto, kun pesutiloissa on varaosia, kuten letkuja ja sähkölaitevaraosia.

Letkuja etenkin pakkasella menee helposti, mutta traktoriin ei erikoisempia ole tarvinnut vaihdelle, vaikka olosuhteet täällä ovat koneillekin kovat.
– Olen nyt levittänyt kalkkia kuusi vuotta ja reitit ovat selkeät. Moni asiakas on tuttu vuosin varrelta. Aloitin nyt alkutalvesta kalkin levittämisen taas kotiseudulta Torniosta. Nousen monesti ylös pohjoiseen ja reitti jatkuu yleensä Kolariin, Javarukseen. Pelkosenniemelle, Savukoskelle, Saijaan ja Sallaan. Itäisimmästä paikasta oli Venäjän rajalle viisi kilometriä. Sieltä sitten taas jatketaan levitystä Kemijokivartta kairan poikki luoteeseen.

Paikat ja määrät tiedossa

Nyt kalkituspaikat ovat tarkkaan etukäteen reititetty ja reitillä odottaa 40 rekallista levitettävää, josta Raimo lähettää kiitokset Lapin läänin Agrimarkettiin. Urakoitsija arvostaa sitä, että paikat ja rekkakuormien määrät ovat etukäteen selvillä. Tällöin on paljon helpompi suunnitella omankin työn eteneminen.
– Laskutuskin kulkee Agrimarketin kautta, joka maksaa myös minun palkkani, Raimo kertoo.
– Olen levittänyt nyt Kalkkimaan SMA Mineralsin maanparannusainetta, kalkkia, joka onkin toiminut levittimessä hyvin. Nyt levitysolosuhteet ovat oikeastaan parhaat mahdolliset, kun pakkasta on vain muutama aste. Traktorista otin levikepyörät pois viime viikolla, mutta vaunussa ne ovat vakituiseen kiinni, Raimo esittelee.

– Vaunussa on veto, joten kyllä tällä yhdistelmällä pääsee jyrkemmätkin peltorinteet ylös.
– Edellisviikolla, kun oli kylmää, pysäytin levittämisen muutamaksi päiväksi, kun kuormaimen hydrauliikka alkoi jo hidastua ja metalli on kylmässä äreää. Lunta on noin 30 senttiä, joka ei ole haitta ollenkaan. Sallassa levitettiin jo hankeen, joka ulottui etuakseliin.
Traktorin keulassa on lisäpaino/työkalulaatikko, jossa on työkaluja mahdollisten ongelmien varalle. Laatikossa on myös aggregaatti, jolla tuotetaan virta asuntovaunuun.

Lähes jatkuvaa levitystä

Kun lähden levitystöihin, silloin yleensä levitetään lähes taukoamatta, eikä asuntovaunussa ehdi paljon oleilemaan.
– Aika turhahan tämä vaunu meillä on, Raimo kuittaa. Pitkässä päivässä ehtii levittään 3–4 rekallista kalkkia hieman olosuhteista riippuen. Kun on oikein tiivis viikko ja odotettavissa on vaikka huonoa keliä, niin unet jäävät vähiin. Yhdellä viikolla ehdin olla vaunussa noin 12 tuntia, eikä silloin evästauolla olla kuin traktorissa.
– Hyvähän se olisi toki hieman jaloitella kesken päivän, Raimo pohtii.

Rehuhommissa kolme vuotta

– Oikeastaanhan rehu-urakointini alkoi JF:n 3600 tarkkuussilppurivaunulla, jonka ostin isännältä, jossa aloitin urakoinnin. Jatkoin siitä korjuutyötä, kun hän lopetti korjuun itse. Silloin oli olosuhteet hieman toiset, mutta pienestä piti aloittaa, Raimo muistelee. Raimo jatkaa, että urakointityöt laajenivat sitten ensin Ruotsin puolelle, jossa teemme viiden vuoden sopimuksella rehut navetalle, jossa on kolme lypsyrobottia. Tämän jälkeen rehunkorjuuasiakkaita alkoi tulla Suomen puoleltakin lisää.

Yksi T190 töissä ympäri vuoden

– Minulla on nyt kolme T190 Valtraa, joista tämä yksi on käytössä oikeastaan läpi vuoden. Kaksi muuta ovat käytössä kasvukaudella rehuhommissa. Nurmikorjuussa tällä niitetään 9-metrisellä Kronella. Kun traktorini vieraili Postin Pasilla Digituningilla, saatiin traktorista houkuteltua hieman lisää voimaa perhosen pyörittämiseen.

– Teho painosuhde tässä traktorissa on nyt paikallaan, mutta massaa saisi taas olla lisää, pohtii Raimo traktoriyrittäjän kierrettä.

Perhosella onkin kiire, kun perässä on kaksi omaa ja yksi toisen urakoitsijan, Pesolan Martin, noukinvaunu. Omat noukinvaunut vaihtuivat kerralla Pöttingereihin pari vuotta sitten, kun edellisten kanssa oli hieman ongelmia. Pesolalla on myös Pöttinger käytössä.
Raimon kumpaankin omaan noukinvaunuun kertyi korjuutunteja viime kaudella 400.
– Ensi vuonna on luultavasti 300 hehtaaria lisää noukittavaa, ja yksi urakoitsija tulee rinnalle niittämään, jolloin saadaan taas parannettua korjuuvarmuuttakin, Raimo huokaisee.

Ei etäämmälle

Tavoitteena meillä tässä on, että 100 kilometrin säteellä hoidetaan rehu- ja lieteasiakkaat. Kalkki asiakkaille matkat ovat pidempiä. 100 kilometriä on traktorilla kuitenkin vain kahden tunnin matka, eikä mikään mahdoton, kun reitillä on kuitenkin myös asiakkaita.

– Turha täältä on kuitenkaan Etelä-Pohjanmaalla tai etelämmäksi lähteä rehunkorjuuta urakoimaan, kun korjuusesongit ovat oikeastaan samaan aikaan. ”Toki jonkun rikkoontuneen koneen töitä voidaan lähteä paikkaamaan vaikka eteläänkin, muttei passia ole tarkoitus sen takia laittaa, että pääsee rehua korjaamaan”, Raimo pohtii.
– Asiakkaat ovat sitä mieltä ja me myös, että rehu pitää saada korjattua ajallaan ja meillä pitää vain olla siihen sopivat välineet ja tekijät, Raimo pohtii ja jatkaa, että nöyränä pitäisi vain muistaa töitä tehdä ja jättää turhat haihattelut pois.

Urakoinnin jatkuvuutta

– Kun Eilitän Ari vaihtoi aikoinaan alaa traktoriyrittäjästä huoltoyrittäjäksi, minulle siirtyi Arin aikaisempia asiakkaita. Yksi iso asiakas on Kemoffin Hannu Tervolasta, joka teettää oikeastaan kaikki traktorityönsä urakoitsijalla.

– Kyllähän tuollaiset asiakkaat kuin Kemoff laittavat urakoitsijan töihin, mutta samaan aikaan laittavat miettimään, että miten toimitusvarmuutta voidaan parantaa. Meillä on kuitenkin iso vastuu asiakkaan töistä, kun Hannu teettää kaikki peltotyönsäkin meillä ja lehmien rehu korjataan kaikki, Raimo pohtii.
– ”Meille tärkeää on se, että teemme sen minkä lupaamme”. Vaikka täälläkin etäisyydet ovat pitkiä ja matkoihin kuluu aikaa, niitin viime vuonna perhosella 2100 hehtaaria, josta 550 hehtaaria Ruotsissa. Ensimmäiseen sadonkorjuuseen kului 18 päivää ja työtä tehtiin usein yötä myöten. Vaikka etäisyydet ovat pitkiä, ja kaksi kertaa oli siirtymätaipale, sain viime kesänäkin 16 tunnissa 80 hehtaaria nurin, Raimo muistelee.

Ruotsiin tehtiin aikoinaan viiden vuoden sopimus rehunkorjuusta ja lietteenlevityksestä, se antoi aikoinaan alkuun sopivan selkänojan kehittää toimintaa. Sopimuksesta on nyt kaksi vuotta jäljellä. Peltotyöt Ruotsissa siirtyvät toiselle urakoitsijalle jo ensi vuodesta lähtien.

Toinen perhonen

– Tämä on toinen perhonen Lapissa, kun Eilitällä oli aikoinaan ensimmäinen, Claasin Disco. Moni päivitteli aikoinaan perhosen toimivuutta täällä, mutta nyt ovat epäilykset haihtuneet. Ja kun traktori liikkuu, niitän kuitenkin pinta-alaa vielä yhden työkoneen leveyden lisää verrattuna perinteiseen etutaka-koneeseen, Raimo laskee.

Rehu-urakoinnnissa sesonkikuskeja

– Minulla on ammattitaitoiset kaverit töissä, jotka aloittavat toukokuusta ja lopettavat syys-lokakuussa. Olisihan sitä mukava työllistää pojat talveksikin vaikka lumitöihin, mutta ei näillä hinnoilla kannata lähteä lumitöihin, mitä täällä maksetaan. Hädintuskin saa polttoaineet ja kavereiden palkat maksuun. Lumilähtöjä kavereilla on yleensä 30–35, mutta niihin pitää olla varuillaan koko talvi ja traktoria pitäisi varustaa kymppitonneilla.
– Pitäisi sitten olla kaikkea muutakin vaikka metallitöitä rinnalla, Raimo pohtii.

Traktorit ja huolto pelaavat

– Traktori on pelannut hienosti. Yhden kerran, juuri viime vuonna ennen joulua, olen soittanut huoltomiehelle vian takia. Moottori hyytyi ja varoitusvalot alkoivat vilkkua tullessani Sallasta. Kun otin virrat pois ja käynnistin moottorin, traktori pelasi taas.
– ”Savuja ei tuolla tien varressa ollut edelliseen, eikä seuraavaan 20 kilometriin”, Raimo muistelee. Kyseessä silloinkin oli vain liittimen kosketusvika nelossylinterin suuttimella, kun sähköliittimeen oli mennyt kalkkipölyä. Vika ohitettiin käynnistämällä traktori uudestaan ja vika selvisi lopulta, kun soitin Keminmaan Valtran huoltoon Posion Sepolle. Joulun välipäivinä traktori kävi sitten huollossa, jossa ongelma lopulta korjattiin.

Kolme talvea 190:llä on levitetty kalkkia ja kesät sillä on niitetty. Vuodessa kertyy tunteja reilu 1500. Toisiin 190:siin tunteja töissä tulee reilu 1000.

Kokonaispalvelu rehussa

Rehu-urakoinnissa Raimon ketju hoitaa niiton, keruun karholta noukinvaunulla ja kuljetuksen talouskeskukseen siilolle. Asiakas hoitaa sitten tasoittamisen ja tamppauksen siilolla.
– Asiakkailla on siilolla traktoreita ja pyöräkuormaajia. Kurottajia ei kuin yhdellä asiakkaalla, Raimo muistelee.

Yksi juhlavimmista aumoista on Tervolassa Kemoffin Hannulla, johon on kerätty rehua 100 metriä pitkäksi, 8 metriä leveäksi ja 3,5 metriä korkeaksi aumaksi.

Rahatkin ajallaan

– Suurin osa asiakkaista on hyviä maksajia ja rahat kyllä tulevat, kun asiakkaalla on rahaa maksaa. Toisaalta, kun lainoja maksan ympäri vuoden, niin keväällä, kun minulla on tiukkaa, moni sopimusasiakas maksaa ennakkoa, Raimo kiittelee. Varsinkin toissa vuonna polttoaineen hinnannousu olisi pitänyt laittaa selkeämmin urakointihintoihin, kun enimmillään jouduin kuitenkin itse maksamaan 1,10 euroa litralta ja tunnissa meillä kuluu rehunkorjuussa helposti toistasataa litraa.

– Kun kalustoa on paljon ja sen pitää olla kunnossa, rahaakin tarvitaan, jotta saadaan työt tehtyä. Tarkoitus olisi, että urakoitsijana ei olisi pankkina, mutta joustetaanhan tässä puoleen ja toiseen, Raimo pohtii.

Lietettä

– Minulla on nyt kaksi lietevaunua, joilla levitetään asiakkaiden lietteitä, mutta siihenkin on mietitty toisia vaihtoehtoja. Kyse on tietenkin siitä, miten lietemäärät kehittyvät ja miten onnistuu rahoituksen saanti, Raimo pohtii.
– Meillä on tietenkin yhtä sesonkia koko kesä, kun rehunteon välissä levitetään myös lietteet.

Yksi mahdollisuus hoitaa lisää kalustoa olisi, jos saatavilla olisi vuokratraktoreita. Itse tuskin enää yhtä traktoria ostan pelkästään lietteenlevitykseen. Vuokratraktoria kyselinkin, jos sellaista olisi saatavilla vaikka kuukaudeksi, mutta vaikeaa näyttää olevan, Raimo pahoittelee.

Konevuokrauksessa voisi olla traktoreissakin olla liiketoimintamahdollisuus. Vuokrataanhan niitä asfalttikoneitakin vain sesongiksi.

Verkosto kuntoon

– Ei täällä yksin pärjää ja siksi kumppanuuksia pitää koko ajan miettiä. Yksi kaveri on Torniosta tulossa meille ali­urakoitsijaksi, jolloin minä vastaan asiakkaille tehtävistä töistä ja töitä tehdään pääurakoitsijan ehdoilla. Se on ehkä se kätevin tapa, jolla pääsee kiinni töihin, kun on kalustoa ja intoa alalle, Raimo pohtii.

– Ei täällä kuitenkaan helpolla pääse, Raimo muistuttaa. Kaikkeen ei toki voi revetä ja uusillekin kavereille pitää antaa tilaisuus. Esimerkiksi itse myin kylvökoneen ja muun peltokaluston pois aliurakoitsijalle. Tekoja pitää toki olla enemmän kuin puheita, niin silloin tälläkin alalla selviää.

– Ja pitää muistaa, että asiakkaat ovat ne, joille palveluita tarjoamme. Siksi talvellakin kerran pari soitellaan ja joidenkin kanssa soitellaan vähintään kerran kuussa. Kun asiakkailla on myös mielipiteitä, miten töitä pitää tehdä, niin niistä keskusteluista tulee usein kehitettäviä ideoita, Raimo kehuu.

Lupaukset pidettävä

Kun kalustoon on investoitu, niin sen verran on luvattu tehdä töitä, että kaikki ehditään kunnolla tehdä. Hankalimpia paikkoja ovat, jos joku joutuu perumaan asiakkaille luvattuja töitä.
– Asiakkaat ovat nyt jo alkaneet luottamaan, että kyllä me tullaan töihin. Huonoista kuulemistaan esimerkeistä, ei voi kuin ottaa oppia. ”Jotta luvatut työt saadaan tehtyä, pitää sesonkina työpäivä aloittaa vain hieman aikaisemmin ja jatkaa sitä hieman pidempään”, Raimo nauraa.

Aina parannettavaakin

– Tuohon sähköiseen seurantaan ja dokumentointiin pitäisi kiinnittää ehkä huomiota ja olen katsellutkin, mitä välineitä markkinoilla on tarjolla. Rautaahan on tarjolla ohjaamoon, mutta tämän lisäksi pitäisi olla työhön kuin työhön sopiva ohjelma, johon saisi tietojen keräyksen vielä automaattisesti työvaiheeseen ja paikkatietoon sidottuna, Raimo aprikoi.
Kun asiakkaalle on osoittaa selkeä dokumentti, tarjoaa se myös lisää tietoa hänelle. Dokumentointiin pitäisi saada lisättyä myös esimerkiksi lukemat vaa’asta, jolloin levitysmäärät lohkoittain saadaan eriteltyä. Kun kaikki tieto on kasassa, olisi siitä kätevä laittaa tiedot laskuunkin.

Kiire sesonki ja hyötyä asiakkaille

– Rehusesonki meidänkin asiakkailla on aika tiivis, kun osalla niitetään kolmesti ja osalla kaksi kertaa kun asiakkaina on lypsy- ja lihakarjatiloja. Kasvukaudella täällä on valoa ja rehu kasvaa nopeasti. Kun rehusesonki alkoi viime kesänä, niin niittokone ei ehtinyt olla välillä kuin toista viikkoa irti traktorista. Ensimmäistä satoa niitettiin 18 vuorokautta, jolloin tehtiin 800 hehtaarilta rehut, Raimo muistelee.

– Teemme rehut ja ajamme lietteet 12 taloon, ja kohtalainen vaikutus urakoinnilla on kyseisten tilojen talouteen ja konekantaan. Kun työt teettää urakoitsijalta, saa paikalle toimivan asianmukaisen kaluston ja työntekijät samalla kertaa.

www.valtra.fi
www.agrimarket.fi
www.smamineral.com
www.digituning.fi

Seppo Pentti