Turveurakointi on kestävyyslaji

Virroilla Vapon nevoilla urakoiva Pauli Kalliomäki on ”sivuhommista” koonnut ympärivuotisesti pyörivän kokonaisuuden, joka työllistää neljä kokoaikaisesti ja kesän sesongin aikana toistakymmentä. Turveurakoinnin ohessa maa- ja metsätalous ovat luonteva lisä, jossa on myös synergiaetuja. Useaan alaan tukeutuminen luo myös vakautta tilanteiden vaihdellessa.

Pauli Kalliomäki on aloittanut traktoriurakoinnin suolla vuonna 1980 isänsä traktorilla naapurikylässä ja Vapon työmailla hän on urakoinut vuodesta 1982. Ensimmäisen oman traktorin hän hankki vuonna 1986.

”Tästä lähtien kalustoa on uusittu ja lisätty pikkuhiljaa ja nyt voisi sanoa kalustomäärän olevan täysi”, kommentoi Kalliomäki. Kalustoon kuuluu muun muassa kahdeksan traktoria, kaksi imuvaunua, neljä turvekärryä, kaivinkone, teladumpperi, moto ja muutama ajokone.

Vuonna 1992 perustimme turvetuotantoa varten Bauben Oy:n veljeni kanssa. Vuonna 2000 kävi ikävä tapaus, että veli kuoli äkillisesti. Hänellä oli metsäkoneita ja ne ostettiin sitten tähän yhtiöön. Ne ovat vanhempaa kalustoa, joten niiden kanssa ei ole mitään taloudellisia paineita. Tehdään mitä ehditään ja näin saamme miehille töitä myös talviaikaan”, kertoo Kalliomäki.

Turvetuotantoalueet

Kalliomäki urakoi Vapolle Kokkonevalla ja Sarvanevalla, jotka ovat molemmat vajaan sadan hehtaarin kokoisia. Kokkonevalla Kalliomäki on aloittanut vuonna 1986 ja Sarvanevalla 90-luvun alussa. Poikkeuksellisiksi työmaat tekee ympäröivä asutus.”Täällä on otettava huomioon ympäristö tavallista tarkemmin. Jos tuulet ovat taloihin päin, on katsottava työmaat muualta. Öisin tuulet tyyntyvät ja pöly jää pyörimään paikoilleen. Siksi emme ole öisin tehneet muuta kuin palaturpeen pintaan ajoa yöllä.”

”Molemmille nevoille on matkaa noin 5 kilometriä tästä kotoa, mistä on selkeät etunsa”, toteaa Kalliomäki. ”Myös kaluston siirrot soiden välillä käyvät pienien välimatkojen ansiosta helposti.”

Omaa tuotantoa Kalliomäellä on kolmessa kohteessa. Jyrsinpolttoturpeet menevät näistä Vapolle, ympäristöturpeet, eli kuivikkeet Kalliomäki myy itse suoraan. ”Ympäristöturpeet tulevat ilman tavoitetta ja sitä tehdään kun muualta on ehditty. Kaikki kyllä menee, mitä saadaan hyvänä nostettua. Näissä laatu tärkeä, kuten toki kaikessa muussakin turpeessa.”

Mahdollisuudet päästä tavoitteeseen

”On mahdollista, että pääsemme tänä vuonna tavoitteeseemme”, arvio Kalliomäki. ”Toiveessa on ainakin hyvä elää. Tavoitteena on saada Vapon alueilta palaturvetta 10 000 mottia tälle kesälle ja elokuun alussa mentiin tuotannollisesti 75 prosentin kohdalla, joten se tulee varmaan aika lähelle täyteen. Jyrsinturvetavoite on 110 000 mottia ja omilta mailta tulevat päälle.”

”Pääsääntöisesti, ainakin tällä alueella, tuotantomäärät ovat mieluummin hieman alakantissa, sillä nämä perustuvat urakoitsijoiden omiin mittauksiin. Koska ennakot maksetaan näiden perusteella, on mukavampi loppumittauksessa olla saannin puolella kuin maksaa palautusta. Jo satokerroista saadaan kokemukseen perustuva melkoisen tarkka arvio tuotantomäärästä.”

Maatalous yhtenä osana

”Viljelemme tässä reilua sataa hehtaaria peltoa ja emolehmäkarjaa meillä on noin 40: emoja 20 ja nuorta karjaa kasvussa. Kaksi vuotta sitten meillä oli vielä lypsykarjaa, 25 päätä oli navetassa, mutta sen pitäminen ei työpanokseen nähden ollut järkevää. ”

”Maitohomma, niin kuin lihakarjakin, on kova laji. Meillä oli takavuosina laskennassa sonnikasvattamo. Vaikka meillä tässä olosuhteet ovat lähes optimaaliset, eivät laskelmat meidän mielestämme olleet järkevästi kannattavia.”

”Emolehmät otimme, kun aina on ollut karjaa, niin piti niitä olla. Enempi ne ovat rekvisiittaa tuossa tien varressa. Emolehmäkarja on pikkuhiljaa kasvanut, kun on kalustoa, jota voi hyödyntää myös maataloudessa. Tosin sesongit menevät vähän keväästä ristiin.”

”Peltoa on ollut tarjolla, niin on ostettu ja tehtykin. Olemme urakoineet myös muille pellonraivauksia. Esimerkiksi teimme reilun sata hehtaaria peltoa, kun vuonna 2004 oli pellontekobuumi. Silloin ostimme tuon FAE-jyrsimen, jolla tehtiin yötä myöten, kun oli määräaika vastassa.”

Työtä myös talvelle

Kalliomäellä on Vapon kanssa tällä hetkellä viiden vuoden sopimus, jossa kahden vuoden jatko-optio. ”Täytyy olla vähintään muutaman vuoden turveurakointisopimus investointien takia. Hirvittää vallan tuo kalustorivi talviaikaan, kun ne ovat kerättynä tuohon pihaan.”

”Aurauksiin emme ole lähteneet, sillä niihin hommiin olisi lähdettävä etelämmäs, jossa myös varallaolosta saadaan korvausta. Palkkakuskien kanssa eivät lumityöt tuntityönä kannata. Jyrsimisiä on ollut talviaikaan. Jos ei ole kova routa ja paksu lumi, niin jyrsintä käy hyvin.”
Sopimukseen kuuluu varsin kattavasti kaikki työt teiden kunnossapidosta lastaukseen. ”Viime kesänä tällä alueella nousi hyvin tavaraa ja siten viime talven tässä kävi autoja paljon. Jos jossakin tuli konerikko, niin tänne ilmestyi kymmenien autojen rinki pienellä varoitusajalla.”

”Mänttään menee suurin osa tuotannosta ja palaturpeet menevät pääosin Virtain lämpölaitokselle. Viime talvi oli poikkeuksellinen ja turvetta ajettiin täältä pitkälle Itä-Suomeen. Viimevuotisista viimeinen auma lähti toukokuussa Kuopion Energialle, sillä viime kesänä Itä-Suomi jäi tavoitteista sateiden takia ja samaa ilmiötä näyttää olevan tänäkin kesänä.”

Alueen ainoita työllistäjiä

Talven turvetuotantotauko on vakituisen työväen kannalta ongelmallinen. Kalliomäen metsäkoneurakointi antaa töitä sopivasti tälle hiljaiselle kaudelle, joten Kalliomäki voi työllistää kaksi perheen ulkopuolista työmiestä ympärivuotisesti. ”Molemmat täysiaikaiset työmiehemme ovat olleet meillä jo pitkään. Toinen vakimies, Petri Raittinen, on ollut toista kymmentä vuotta, tainnut olla 16-vuotiaasta lähtien”, muistelee Kalliomäki.

Kesäaikana Bauben Oy:n työntekijämäärä on toistakymmentä. ”Kesätyöläiset ovat pääasiassa opiskelijoita ja tästä läheltä. He antavat tärkeän työpanoksen ja onneksi ovat oppineet hyvin kysymään kesätöitä. Mielestäni on erittäin hyvä, että osaavat itse kysyä – se osoittaa omatoimisuutta ja tahtoa tehdä työtä. Kiinnostusta lisää se, että täällä ei ole hirveästi tarjolla muita kesätyöpaikkoja ja saavat tästä ihan kohtuulliset kesäansiot.”
”Yleensä kesätyöläiset tulevat seuraavinakin vuosina, usein opintojen loppuun asti, eli ei tämä ilmeisesti ihan hirveä työpaikka ole.”

Elämäntapa perheelle

Turvealan yrittäjyys luo selkeitä rajoituksia kesäaikaan koko perheelle – muutamaksi päiväksi voi lähteä, mutta ei mihinkään pidemmäksi ajaksi. Paulin perheeseen kuuluu rouva Jaana Kalliomäki sekä heidän kolme lastaan. Vanhin lapsista on 22-vuotias Sami, Timo on 20 vuotta ja Sanna 15 vuotta.

”Sami opiskelee yliopistossa englantia, Timo valmistui toissa keväänä Kurusta harvesterinkuljettajaksi ja Sanna lähtee nyt peruskoulun päätettyään Ilmajoelle maatalousoppiin”, kertoo Pauli Kalliomäki.

”Nähdäkseni Timo on saanut Kurussa hyvän pohjan lähteä vaikka maansiirtoalalle, sillä hydrauliikka ja koneet muutenkin ovat kuitenkin pitkälle saman luonteisia.”
”Sanna aloitellut tänä vuonna kääntämistä ja jokusia muitakin naisia on ollut, mutta pääasiassa poikia. Olen sanonut muille urakoitsijoille, että kannatta ottaa tyttöjäkin. Heiltä käy konetyö hyvin ja he uskovat hyvin mitä heille sanotaan.”

Monisatomenetelmällä

”Mielestämme meillä on tässä tehokas tuotantomenetelmä”, tuumaa Kalliomäki. ”Ympäristöturpeet ajamme imuvaunuilla, mutta jyrsinturpeet kerätään monisatomenetelmällä. Se tarkoittaa ,että ajamme samalle karhelle monta satoa, jopa viisi, ja sitten vasta ajamme turpeet aumaan. Näin voimme hyödyntää hyvän kuivumisajan tehokkaasti ja siirtää työtä myös huonommalle kelille, sillä voimme pienellä sateella ajaa aumaan. ”

”Meillä jyrsitään ja karhetaan samalla laitteella. Se vaatii suhteellisen ison traktorin, vähintään pari sataa heppaa, koska sillä tehdään montaa työvaihetta.”

Kalusto

Palontorjuntaan on panostettu sammuttimin joka traktorissa ja palosuojausohjelmassa on omat määräyksensä. Kaikissa traktoreissa on reppuruiskut, jolla saadaan vesi ahtaaseenkin paikkaan ja palo saadaan pidettyä kurissa pienelläkin vesimäärällä. Puhdistukset Sarvassa sähkö ja kiinteä kompura, vaunukompura Kokkonevalla. Puhdistamista on tehtävä aika usein, mutta silti joskus palaa, vaikka meilläkin on suhteellisen nuorta kalustoa, joskin kunto oleellisempaa.

Meilläkin tosin alkuun on ollut iäkästä, paljon ajettua kalustoa, parhaat 20 000 tuntia. Eipä tällaiseen urakointiin oikein kellään ole varaa aloittaa heti uudella kalustolla, vaan sitä pitää vuosien mittaan kehittää. Tämä on kestävyyslaji, vaatii pitkäjänteisyyttä ja kovapäisyyttä. Täytyy pystyä menemään pari kolme huonoa kesää ja uskoa silti asiaan. Mutta kaipa se sitten jotakin antaakin, kun näinkin pitkään tässä on pärjätty.

Traktoreita on kahdeksan kappaletta. ”T-sarjan Valtroja pari kappaletta, NewHollandia kolme kappaletta, John Deere 6930, vanhempi Fiat, jota käytetään erilaiseen passaukseen sekä vanhin ja suurin Case Magnum, jota käytetään jyrsintään ja karheamiseen”, luettelee Kalliomäki traktorikalustoa.

”Monen traktorimerkin kanssa toimimisesta on hyvät ja huonot puolet. Varaosien ja huollon kannalta yksi merkki olisi helpompi, mutta kaupallisesti on järkevää pitää suhteita useammalle taholle. John Deere ei ole ollut ollenkaan huono valinta. Mieltymyksiä on myös kuljettajilla ja niitäkin pitää kuunnella. Toinen vakimiehemme Kuosan Reijo on esimerkiksi henkeen ja vereen Valtran mies.
Isot kärryt mieleisiä

”Kärrykalusto on meillä omaa, jyrsimet, viivoitinkalusto ja kuormaushihna ovat Vapon”, kertoo Kalliomäki.

”Kärryjä meillä on kaksi 25 kuutiometriä ja kaksi 55 kuutiometriä vesitilavuudeltaan. Isot kärryt ovat osoittautuneet tehokkaiksi, optimi olisi että niitä olisi enemmänkin. Isoissa on renkaita alla niin paljon, että niillä otetaan pehmoisimmista paikoista kuormat. Kuomakoko on aistittava, joka paikasta ei tulla täysin kuormin. Kärry painaa 10 tonnia ja kuormaa voi olla 20 tonnia.”

Toinen isoista kärryistä on sovitettu Valran ajovoimalle, toisessa on automaattilaatikko, joten sitä voidaan vetää millä tahansa traktorilla. Näissä kärryissä vetää etummainen teli. Alun perin nämä ovat olleet Vapon kärryjä, joita tehtiin 90-luvun alussa useamman kymmenen sarja. Sittemmin Vapo on myynyt kärryt urakoitsijoille.

Muuta kalustoa

”Pari ojajyrsintä, pari murskaavaa jyrsintä,”, luettelee Kalliomäki muuta turvetuotannossa tarvittavaa kalustoa, ”Ja kumiteladumpperi Hitachi, jolla ajetaan kivennäismaita, kun alue käy matalaksi. Sen olemme nähneet tuotannollisesti parhaaksi.

”Tietysti meillä on myös pyöräkuormain, jolla lastataan tuottamamme turpeet talviaikana. Viime talvena oli piikkejä lastauksessa, että piti olla ympärivuotinen päivystys kuormauksessa. Onneksi automiehetkin tekevät itse kuormia, kunhan katsotaan, että paikat ovat kunnossa.”

”Lava-autoihin emme esimerkiksi ole juuri panostaneet, koska ne eivät oikein tuota. Samoin traktoreiden varustevalinnoissa emme ota kaikkia hipsvimpuloita, vaan varusteet pitää olla hyvin perusteltuja. Perusversiot ovat osoittautuneet toimivimmiksi.”

”Oleellista tässä on, että päästään pienillä kuluilla. Tottahan aina rikkoutumisia tulee, mutta jos päästään normaaleilla huolloilla. Vaikka mottimäärä jäisi vähän pienemmäksi, niin lopulta pelin ratkaisee se mitä jää viivan alle.”

”Yrittäjyys on vähän kuin urheilua. Olen monesti havainnut tässä urakoinnissa ja yrittämisessä, että asiat, joissa ei ole paineita, onnistuvat parhaiten.”

”Vapon kanssa on ollut tiukkoja neuvotteluja, mutta pitää sanoa yhteistyön olevan toimivaa ja raha tulee luotettavasti sovitulla tavalla. Tänä päivänä kuunnellaan toisenkin puolen asioita. Kumpikin on ollut tyytyväinen tilanteeseen. Se on varma sopimuskumppani, mutta puolensa täytyy pitää neuvotteluissa”, luonnehtii Kalliomäki urakointia Vapolle.

Juha Kuusjärvi