Turveala on kasvava urakointiala

”Vapolla on tänä kesänä turvetuotantoalaa 45 000 hehtaaria. Määrän suhteuttamiseksi suota Suomessa on 10 miljoonaa hehtaaria, joten tuotantoala on vain muutamia promilleja suopinta-alasta”, alustaa Kulmala. ”Turvetuotannon ympäristövaikutukset ovat suhteellisen pienet moniin muihin toimialoihin nähden, kun kuitenkin 70 prosenttia energiasta tuodaan Suomeen ja silti miljoonan suomalaisen koti lämpiää turpeella. Lisäksi turvetuotanto on paikallisesti elintärkeä elinkeino.”

”Tiedotusvälineissä turveala on mielestäni tarpeettoman negatiivisessa sävyssä. Esillä ei ole faktoja vaan varsin kummallisia käsityksiä. Esimerkiksi suoria virtaamia turvetuotantoalueilta vesistöihin ei ole. Uudet alueet tehdään aina uusien vaatimusten mukaan ja vanhat modernisoidaan lupien uusimisen yhteydessä. Nykytietämyksen mukaan ympäristönsuojeluasiat olisivat voineet olla joskus ennen vanhaan paremminkin ja yleisön tietämys pohjautuu siihen aikaan. Näkyy olevan pitkä tie saada yleinen käsitys nykytilan tasalle”, harmittelee Kalliomäki.

”Esimerkiksi tässä lähellä on Haukkanevalla yli 2000 hehtaaria suojelualuetta. Pitää tietysti ollakin suojelualueita, mutta järkevästi turvetuotantoonkin käytettävää alaa on silti paljon.”

Vapo

Urakoitsijoita Vapolla on 350, se työllistää tuotantoaikana 2800 kuljettajaa ja traktoreita 1400. Vapolla on seitsemän urakointialuetta, jotka on jaettu tiimeihin. Kulmalan johtamaan keskiseen urakointialueeseen kuuluvat Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan tiimit. Urakka-alueet ovat hyvin eri kokoisia – Kulmalankin alueella 24 hehtaarista yli tuhanteen.

Tuotanto on urakoitu, eli käytännön työt tekevät urakoitsijat. Pääosin urakkasopimukset ovat kolmivuotisia. ”Tilanteesta riippuen sopimuksia tehdään myös yhden tai viiden vuoden ajaksi. Muualla Suomessa on myös paikallisyhtiöitä, jotka hoitavat alueellaan suuriakin pinta-aloja useiden urakoitsijoiden voimin. Varmaan näitä tulee vielä lisääkin”, uskoo Kulmala.

Vaativa urakointiala

Urakoitsijoilla on täysvastuu tuotannosta. Esimerkiksi turpeen kosteuden ylittäessä kriteerin, maksetaan vain puolet hinnasta. Aumojen mittaukset, niin tilavuuden kuin kosteuden mittaukset, tekee ulkopuolinen urakoitsija.

Turveurakointi on erittäin sitovaa työtä. ”Maalis- huhtikuussa alkava tuotantokausi jatkuu myöhään syksyyn. Pääurakoitsijalle tulee tästä täysi vuosi kaikkien muiden tehtävien kanssa, mutta sesonkiluonteisuus vaatii yrittäjille jotakin muutakin urakointia oheen. Turvetuotannossa käytettävästä traktorikalustosta talviaikaan töissä on vain kolmannes”, arvioi Kulmala.”

”Kuljettajien saatavuuden suhteen väestön siirtyminen kasvukeskuksiin on ongelma varsinkin kausityöläisten suhteen. Pauli on hyvä esimerkki yrittäjästä, joka on onnistunut työllistämään työntekijöitä ympärivuotisesti.”

”Tämä ala vaatii vankan ammattitaidon, sillä vähin panoksin pitäisi saada paljon aikaan. Urakoitsijoiden vaihtuvuus on kuitenkin pientä – suurimmaksi osaksi eläköitymisen kautta. Vapolla on kuitenkin koko ajan tarvetta uusista urakoitsijoista. Uudet urakoitsijat tulevat yleensä aliurakoitsijoista tai kuljettajista, jolloin heille on muodostunut näkemys alasta.”

”Positiivista on, että nyt nuoret ovat kiinnostuneet uudelleen tästä alasta. Turvealalle ei aikaisemmin ole ollut koulutusta, mutta nyt maatalousoppilaitoksissa, kuten esimerkiksi Ilmajoella, koulutetaan turveurakoitsijoiksi. Vapo käynnistelee myös omaa oppisopimuskoulutusta alalle.”

Tuotantomenetelmiä

Kalliomäen käyttämä monisatomenetelmä toimii erityisen hyvin pitkälle maatuneessa turpeessa, jollaista ovat hänen urakoimansa alueet. ”Paitsi, että Pauli pärjää tällä menetelmällä pienellä kalustomäärällä, on hän saanut minimoitua ympäristöhaitat tässä asutuksen keskellä.”

Mekaaninen vaunu -menetelmä on kaikkein yleisin korjuumenetelmä, koska siihen on helpoin saada yrittäjä. Usein Vapo omistaa työkoneet ja yrittäjä vetokaluston. Vapon omistamaan kalustoon Vapo toimittaa varaosat, mutta korjaustyö kuuluu urakkaan lukuun ottamatta peruskunnostuksia.

”Peruskunnostukset tehdään Vapon halleilla, kun katsotaan laitteen olevan sen tarpeessa. Koko ajan suunta on, että kalusto on urakoitsijoilla, mutta koska kalusto on erikoista turvetuotantoon suunniteltua, olisi urakoitsijalla melkoinen riski omistaa kaikki itse.”

Kuluvan vuoden tavoitteet

Vapolla kuluvan tuotantovuoden tavoite on yli 25 miljoonaa kuutiometriä turvetta. Tästä reilu miljoona kuutiometriä on palaturvetta ja tästä suurimmat määrät tulevat Keskiseltä urakointialueelta. ”Palaturpeen tuotantoalueet alkavat olla jo niin matalia, että pitäisi saada kiivaasti uusia pinta-aloja siihen”, toteaa Kulmala.

”Elokuuhun mennessä nostetulla turvemäärällä voidaan juuri ja juuri selvitä ensi lämmityskaudesta. Keväällä varastot olivat aivan nollassa. Tavoitteenamme on saada 50 prosentin varmuusvarasto, joten paremminkin saisi olla tilanne. Toki vielä syyskuulla on mahdollista saada parhailta mailta satoa, mutta parhaimmillaankin tästä eteenpäin on mahdollista saada 10-20 prosenttia vuosituotannosta.”

”Sadon saanti vaatii jo tähän aikaan viikon poudan. Pelkkä lämpö ei riitä, vaan suhteellinen kosteus ja tuuli ovat oleellisia. Näin syksystä kuivuminen vie paljon aikaa”, kommentoi Kalliomäki.

Kasvutarpeita

Jatkossa tulee olemaan tarvetta entistä suuremmille tuotantoaloille uusien käyttökohteiden turvetarpeen tyydyttämiseksi. ”Esimerkiksi Keljonlahden voimala Jyväskylässä alkaa ottaa turvetta”, sanoo Kulmala.

Uusien alueiden saaminen tuotantoon on vuosien prosessi. ”Uutta suota tehdään jopa vuodessa, mutta lupaprosesseineen se vie 5-10 vuotta. Pelkkä lupaprosessi voi viedä viisi vuotta”, tietää Kulmala. Vapolla on useita lupahakemuksia uusien alueiden luomiseksi. Keskiselle alueelle on tulossa tuotantoon uusia pieniä, 50-100 hehtaarin alueita.

Suomen suot

Geologian Tutkimuskeskuksen mukaan Suomessa on 9,4 miljoonaa hehtaaria turvemaita, joka on 28 prosenttia Suomen pinta-alasta. Tästä metsäojitettua suota on noin 5,6 miljoonaa hehtaaria ja suojeluohjelmissa soita on noin 1,1 miljoonaa hehtaaria. Noin kolmannes soista on joutomaata. Turvetuotannossa soita on 0,06 miljoonaa hehtaaria.
Teknisesti käyttökelpoiset turvevarat Suomessa ovat: energiaturvetta 23,7 miljardia kuutiometriä ja kasvuturvetta 5,9 miljardia kuutiometriä.

Energiatuotantoon turpeesta menee yli 90 prosenttia ja kasvuturpeiksi 6-7 prosenttia. Muita käyttökohteita ovat muun muassa yhdyskuntajätteen kompostointi, biosuodattimet, kuivikkeet ja öljyntorjunta.

Turve määritellään hitaasti uusiutuvaksi biomassapolttoaineeksi. Vuonna 2006 kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) poisti turpeen fossiilisten polttoaineiden luokasta ja määritteli turpeen omaksi luokakseen, nimeltä turve (peat), uusiutuvien ja fossiilisten polttoaineiden väliin.

Helsingin yliopisto, Metsäntutkimuslaitos ja Vapo ovat tutkineet rahkasammaleen kasvua. Pari vuotta sitten perustetut koealat ovat osoittaneet rahkasammalten biomassan kasvuksi keskimäärin 3 000 kiloa hehtaarilla. Parhaimmillaan alat varastoivat jopa neljänneksen enemmän hiiltä kuin kasvavat metsät. Tässä valossa IPCC:n turveluokka olisi voinut jäädä perustamatta ja siirtää turve yksinkertaisesti uusiutuviin biopolttoaineisiin.

Juha Kuusjärvi