Tehourakointi Alakankaan Jarin tavoitteena

– Urakoinnin aloitin vuonna 1983, jolloin lähdin turvehommiin. Nuorempana, kun oli intoa enemmän kuin taitoa ja kokemusta, töitä suollakin saatettiin tehdä pari päivää peräkkäin yötä myöten. Sitten, kun ”eväät” loppuivat, piti lähteä kotiin nukkumaan.

Kohtuus muistettava

Silloin ensimmäisenä traktorina oli Fiat 680 ja polttoaine maksoi reilu 50 penniä litralta. Eteenpäin niistä ajoista on päästy kovalla työllä, Jari tiivistää. Töihin lähtö ei ole vastenmielistä vieläkään, joten kaikkea uutta pitää aina keksiä, Jari hymyilee.

– Koneet myös rikkoontuivat ja upposivat aiemmin helpommin, Jari muistelee. Vuosien varrelle kokemus on kuitenkin lisääntynyt ja pellollakin tuntee etukäteen, milloin on tulossa ongelmia. Tähän traktorin istuimeen on tullut varoitusnappi, jolloin sen tietää istuessaan, että ongelmat ovat lähestymässä, Jari jatkaa. ”Joskus nappi oikein parkuu, että nyt pitää kääntyä”.

Toiset kun repivät itseään joka suuntaan ja koko ajan jossain on tulipaloja sammutettavana, niin sitä ei normaali ihminen loputtomasti kestä, Jari muistuttaa urakoinnin raadollisuudesta. Sama se on maatilalla. Sopivilla yhteistyökumppaneilla saadaan hommat hoidettua huomattavasti kivuttomammin.

Käytettynä ensimmäinen levitin

1984 olin ostamassa ensimmäistä levitintä maanparannusaineiden levitykseen. Levittimen hankin käytettynä ja siinä oli paljon remonttia. Nyt käytössä oleva levitin on tehty oikeastaan kokonaan itse 1988 ja kolmeen kertaan laite on entisöity ja paikat laitettu kuntoon. Oikeastaan säiliö on ainoa kokonaan alkuperäinen osa ja säiliökin on maalattu. Levitettävät tonnit kuitenkin kuluttavat rakenteita, eikä vaunu pellolla helpolla pääse. – On tätä moni käynyt katsomassa tehdäkseen itsekin oman vaunun. Mutta kyllä vaunun käyttäjä kuitenkin osaa mielestäni toimivimman vaunun tehdä, Jari tokaisee. Ja vaikka käytössä on telakoneita, niin traktori on kuitenkin tällä alueella toimiva, vaikka lunta on joskus toista metriä pellon reunassa metsän laidassa. Siitä vain mennään läpi, kun paino on myös voimaa, Jari kehuu.

– Nosturiin on vaihdettu sähköinen esiohjaus, mutta sitä Jari ei ole vielä saanut mieleisekseen. En hydrauliletkuviidakkoakaan enää ohjaamoon halua, joten tähän lienee tyytyminen, Jari tunnustaa.

Onnistuuko levitys?

– ”Luontoa vastaan on kuitenkin turha taistella”, joten maanparannusaineiden levitystöitä tehdään silloin kun työ onnistuu, Jari aloittaa.

Levitystyön onnistumisen sanelee se, miten tavara kulkee levittimessä. Etukäteen kuormia ei kannata pellonreunaan kuljettaa. Talvella, kun on kylmää, kasa ei kestä muutamaa päivää pidempään, eikä sitä enää levitetä.

– Kuivaa tavaraa ei täälläpäin ajeta kuin vähän. Kun etäisyydet ovat pitkät, niin ketju ei tarvitse olla ihan niin täsmällinen kuin kuivassa tavarassa. Kuorma-autolastien perään kuitenkin pitää hieman katsoa.

– Kun asiakkaat minua lälaihestyvät, ammattimaiseen levitystyöhön hankittuun kalustoon suhtaudutaan oikealle tavalla. En voi tehdä vain halvalla, kun sellaista laatua pitää jättää taaksensa, että voi tulla toisenkin kerran töihin, Jari muistuttaa.

– Tällaisella kalustolla kun minulla esimerkiksi on käytössä, saadaan tavara leviämään tasaisesti pellolle. Märässä tavarassa keskipakolevitin, jossa on kaksi lautasta, on melko tunteeton tavaran laadulle. Täälläkin päin, kun sarkojen leveydet vaihtelevat pelloittain, saadaan tällä vaihtelevissa olosuhteissa kohtalainen laatu joka paikkaan, Jari muistuttaa.

Aiempaa vähemmän

Vihannin Tehourakoinnin toimintasäde levitystyössä on nyt noin 50 kilometriä, mutta töihin lähdetään tarvittaessa pidemmällekin.

– Aiemmin maanparannusaineita levitettiin kauempanakin, mutta nyt markkinoille on tullut urakoitsijoita, joilla on hinku tehdä töitä halvalla. Moni alalle tullut on lopettanutkin jo sinä aikana kun minä töitä olen tehnyt. Markkinointikanavana on ollut viidakkorumpu, joka on ollut kyllä tehokas tapa, Jari kehuu.

Itselevitystäkin

– Taitaa tämä itsetekemisen vietti kuitenkin painaa montaa enemmän kuin taloudellisten realiteettien huomaaminen, Jari pohtii. Kalustohankintoja kannattaa ehkä kuitenkin suunnata sinne, missä on vielä suurempia puutteita. Yksittäinen tila tarvitsee levitinvaunua kuitenkin tuntimääräisesti melko vähän ja myös kuormaaminen on hankalaa etukuormaimella.

Oma kalusto on kallista

Joidenkin mielestä maanparannusaineiden levittäminen urakoitsijalla on kallista ja sitten hankitaan omaa kalustoa.

– Pitää muistaa, että omakaan levitystyö ei ole halpaa saati ilmaista, kun kalustoa hankitaan.

– Eikä omalla kalustolla yleensä levitellä siinä vaiheessa, kun on vaikeammat olosuhteet, Jari muistuttaa.

– Aikoinaan minäkin olen aloitellut kalustolla, jota sai olla tuon tuostakin korjaamassa. Nyt kalusto on kunnossa ja lähes poikkeuksetta kotiin saa mennä ja tarkastaa vain laitteet, että kaikki on kunnossa seuraavaa urakkaa varten. Pellolla harvoin tarvitsee enää käsiään koneen kanssa liata, Jari tunnustaa.

– Alueena minulla on tässä oikeastaan 50 kilometrin etäisyydellä oleva alue ja nyt levitän vuosittain tuollaisen vajaan 10000 tonnia. Levitysmäärää on periaatteessa mahdollista tuplata, joka olisi maan kasvukunnon kannaltakin hyvä. Hinnoitteluperiaatteena on, että laskutan vain tonneista, joita levitetään.

Tasaista levitystä

Säät ratkaisevat kuitenkin levityskelit ja niiden mukaan pitää olla liikkeellä.

– Tuulella en esimerkiksi levitä, koska silloin levitystasaisuus kärsii. Ja jos pelto on pehmeää, kuormaa ei oteta aivan täyteen. Tarvittaessa viisi autoa ajaa kuormia, kun työ sujuu hyvin, Jari kertoo.

Levitysjälki pitää olla tasainen, jotta asiakas on tyytyväinen ja 30 metrisellä saralla joudutaan tekemään ratkaisu yhden ja kahden työleveyden välillä. Nyt työmaalla Jari päätyy kahteen.

Levitysmäärän pystyy säätämään ohjaamosta luukulla käsin ja tämän jälkeen automatiikka hoitaa määränsäädön ajonopeuden muuttuessa. Levitystasaisuus vaihtelee sitten lähinnä raekoon ja etenkin tilavuuspainon vaihdellessa.

– Aiemmin minulla oli hydraulipyöritteinen kuljetin, nyt pyöritin on mekaaninen. Joskus talvisin mukaan on sattunut joku pölykuorma, jotka olivat hankalia levittää. Perävaunussa on lämpö ja täry, mutta kun olosuhteet ovat huonot, niilläkään ei tavara aina tule läpi, Jari pahoittelee.

– Levitän tällä alueella Agrimarketin ja Keskon myymät maanparannusaineet. Vuosien takaisista ajoista liikevaihto on vähentynyt, kun levittäjiä alueelle on tullut ehkä hieman liikaa, jolloin kenellekään levitys ei taloudellisesti ole erityisen kannattavaa, Jari pohtii. Kalustoon joudutaan kuitenkin satsaamaan, jotta työ sujuu.

Kasat sopivaan paikkaan

Tien varressa pellon lähellä pitäisi olla paikka, mikä kantaa kuorma-auton. Muuten joudutaan traktorilla kuljettamaan pidemmältä kuormat pellolle. Pienet kuljetukset ovat tavallisia, kun ajomiehillä on kuitenkin pelisilmää, mihin kuormalla pääsee.

Hankalimpia ovat kasat ruohokentillä. Tällöin kasan pohjia kuormatessa tulee kuormaan myös ruohotuppoja, jotka tukkivat levittimen.

– Jos paikka on tasattu perälevyllä, silloin mukaan tulee maata, mutta se ei kuitenkaan tuki levitintä. Heinätupot ja sänkipellosta nousevat sänget ovat oikeastaan hankalimpia sulanmaan aikana, Jari kertoo.

– Joskus aikoinaan kokeilin verkkoa lavan päällä, mutta se ei oikein toiminut. Tukokset levityslaitteissa saa yleensä auki, kun avaa määränsäätöluukkua ohjaamosta käsin, Jari näyttää.

Tunnetta mukaan

Jos pelto on pehmeää, ajetaan hieman vajaalla kuormalla. ”Homma toimii ja pelaa niin kauan kuin pelataan luonnon ehdoilla.” Jos yritetään ylimääräistä, tulee vahinkoja, Jari muistuttaa.

– Kyllähän tässä pitää nöyrä muistaa olla. Kun töihin aamulla lähdetään, ei etukäteen yleensä päätetä, paljonko ajetaan, vaan ajetaan niin kauan, kun tuntuu hyvältä. Jos jotain on sovittu, niin työt tehdään loppuun.

Useimmiten käy niin, että teen vaikka kahta työtä samana päivänä, jolloin itsellekin tulee hieman vaihtelua. Aamulla aloitetaan levitystyö ja illalla mennään jyrsimään. Illat sitten saattavat kestää vaikka 23 saakka, kun työ käy mukavasti, Jari tilittää.

Lue myös Peltojen ruuvausta Tehourakoinnilta – artikkeli