Säilörehun tekoaika lähestyy

Kostea alkukevät ei ole ainakaan hidastanut nurmien kasvamista korjuukuntoon. Kun on kosteaa, sään lämpeneminen ja muutenkin lämpimät päivät kasvattavat nurmen yllättävän nopeasti jälleen korjuukuntoon. Muutamia asioita kannattaa muistaa jo tässä vaiheessa. Korjuukalustoa on syytä viritellä korjuukuntoon, kun jotakuinkin kuukauden päästä pitäisi olla jo pellolla.

Tietämys ja oikea asenne hyvälaatuisen säilörehun tekoon ei saisi heikentyä, vaikka sukupolvet vaihtuvatkin ja tekniikka kehittyy.

Rehunteko ei ole avaruustiedettä, vaan perusasioiden muistamista ennen rehunteon aloittamista, korjuukaudella ja hieman sen jälkeen.

Valion alkutuotannon kehityspäällikkö Mikko Korhonen painottaa tiettyjä asioita, kun valmistaudutaan tulevaan korjuukauteen. Rehunäytteiden ottoa tulisi lisätä niin korjuuvaiheeessa kuin valmiista rehusta, kun kolmasosalta karjatiloista ei analysoida ensimmäistäkään näytettä. Ruokinnan suunnittelu ilman näytettä on arvaamista ja se näkyy nopeasti tuotoksessa.

– Keskikoisellakin karjatilalla puhutaan herkästi tuhansien eurojen menetyksestä vuositasolla, jos ruokintasuunnitelmaa ei ole päivitetty vastaamaan rehuja. Ainakin minun mielestäni tuossa puhutaan isoista rahoista, jotka olisivat käytettävissä, jos analysoitaisiin, mitattaisiin ja ruokintaan oikeasti perehdyttäisiin, Mikko painottaa. 

– Suurin osa tiloista ottaa näytteet ja ruokintaa suunnitellaan, mutta jostain syystä kaikki eivät näytteitä ota, vaikka ruokinnan suunnittelulla saataisiin merkittäviä taloudellisia parannuksia aikaan, Mikko pahoittelee.

Urakoitsijalle palvelu

Urakoitsijoiden palvelukonseptiin voisi liittää rehunäytteenoton korjuuaikana, jolloin tilalta saataisiin jo korjuuaikana rehun raaka-ainenäytteet analysoitavaksi. Kun osanäytteet kerätään vaikka siilolla kuormista ja niistä tehdään edustava näyte, saadaan ruokinnallisesti merkittävät asiat selville eli kuiva-aine, D-arvo, NDF (kuitu) ja raakavalkuainen, Mikko muistuttaa. Näytteen tulos saadaan yleensä ylihuomiseksi näytteen lähettämispäivästä, joten palvelu on nopeaa. Raaka-ainenäytteen perusteella voidaan miettiä alustavasti ruokintasuunnitelmaa, rehuntarpeita ja tarvittaessa toisen sadon korjuuaikaa sekä viljelytoimenpiteitä.

Seuraava säilöntänäyte voidaan ottaa varastosta noin kuukauden päästä, jolloin tiedetään, mitä varastossa on ja voidaan aloittaa ruokinnan suunnittelu.

Laadussa vaihtelua

Rehunkorjuun ja säilönnän perusteet eivät ole muuttuneet miksikään vuosiin vaikka menetelmät ovat kehittyneet, Mikko muistuttaa. Kolme H:ta, kun muistaa eli hygieenisyys, hapettomuus ja happamuus, niin rehu kyllä säilyy.

Vuosien kuluessa rehumäärät hehtaarilta ovat kasvaneet hieman, mutta eri korjuumenetelmillä korjattavat tonnimäärät sitäkin enemmän. Esikuivaus on useimmilla käytössä, mutta jos rehu on sateen vuoksi märkää korjuussa, pitää muistaa puristenesteiden pääsy pois rehusta. Aikoinaan laakasiiloihin rakennettiin kaivot, joiden kautta puristenesteet valuivat pois, mutta nykyään niitä kaivoja valitettavasti rakennetaan harvoin.
Kun rehua käsitellään pellolla, pitää muistaa säilyttää rehu hygieenisenä. Edellisen syksyn jälkeen pelloilla saattaa olla raiteita. Maata saattaa päätyä rehun mukaan niitossa, pöyhinnässä, karhotuksessa ja noukinnassa. Maa heikentää rehun hygieenistä laatua. Ainakin, jos pellolla on epätasaisuuksia, pitää niittokorkeutta kasvattaa lähemmäs 10 senttiin.

– Koneen tehdassäätö on harvoin tuota, Mikko muistuttaa, joten koneita pitää myös säätää.
Tehokkaissa ketjuissa, joissa korjataan ajosilppurilla, noukinvaunulla tai silppurivaunulla pitää muistaa laittaa siilolle paras kuljettaja ja raskain kone. Kun iso rehumäärä tulee kerralla siilolle, massa pitää levittää tasaisesti ja tiivistää huolellisesti kerroksittain. Kasa paikkaansa ei varmista hyvää rehua.

Tiivistymiseen siilolla vaikuttaa rehun kosteus ja silpun pituus. Monesti, jos rehua tulee paljon vaikka ajosilppuriketjulla, rehua pitäisi tehdä kahteen siiloon samaan aikaan. Tällöin rehu ehditään tallata tiiviiksi.
Myös paalirehu voi pilaantua. Monesti syynä on liian löysä paali, jolloin rehun sekaan jää liikaa ilmaa. Tiukassa paalissa ilmalle on tilaa mahdollisimman vähän. Samalla säästyy tarvikeaineita, kun verkotettavia ja käärittäviä paaleja on lukumääräisesti vähemmän.
– Kun korjuukalusto on kasvanut, ongelmaksi on tullut myös säilöntäaineen levittäminen tasaisesti ja riittävä määrä säilöntäainetta, Mikko pohtii. Tietämys ja oikea asenne rehuntekoon ei saisi heikentyä, vaikka sukupolvet vaihtuvatkin ja tekniikka kehittyy.
Mitä säilöntäainetta hankitaan ja käytetään

– 15 vuotta olen seurannut rehun tekoa, rehuanalyysejä ja kohtalaisen selkeä kuva on jo muodostunut, millä rehun teko ja varastointi saadaan onnistumaan, Mikko aloittaa.
– Jotkut eivät käytä säilöntäainetta ollenkaan, mutta silloin menetetään rehun ruokinnallista arvoa ja sokereita happamuuden nostoon. Kotieläintilalle on aina edullisempaa käyttää jotain säilöntäainetta, kuin heikentää rehun laatua, Mikko vertaa. Säilöntäainetta pitää lisäksi muistaa käyttää riittävästi, jotta rehu säilyy.

– Biologiset säilöntäaineet toimivat, kun rehu on esikuivattua ja rehu sisältää riittävästi sokereita. Ne ovat edullisia, mutta ne eivät vain aina toimi. Jos rehussa ei ole sokeria tai rehu on liian kosteaa, rehu ei happamoidu, eikä se silloin myöskään säily. Rehu­analyyseissä näkyy selvästi, milloin biologinen säilöntäaine on riittävä ja milloin ei, Mikko kertoo.
– Happopohjaiset säilöntäaineet ovat vakuutus, jolla saadaan rehu säilymään heikommissakin olosuhteissa. Mikään säilöntäaine ei kuitenkaan pelasta hygieenisesti heikkolaatuista tai riittämättömästi tiivistettyä tai muovitettua rehua.

– Hygienialtaan hyvälaatuinen rehu saadaan kuitenkin säilymään, vaikka olosuhteet olisivat vaikeat. Vaikka rehussa on vähän sokeria, rehu säilyy hapolla, Mikko painottaa. Mikko jatkaa, että jos rehu on kosteaa eli esikuivausta ei käytetä tai kostean kelin vuoksi ei saada korjattua esikuivattua rehua, jonka kuiva-aineprosentti on selvästi yli 25, happo on ainoa, jolla rehu saadaan säilöttyä niin että ruokinnallinen laatu on hyvä.
Hapon lisäksi märän rehun kanssa tulee muistaa huolehtia puristenesteen poispääsystä rehumassasta.

Riskit ensimmäisellä sadolla

Kun ensimmäistä satoa korjataan eikä nurmea ole kunnostettu tasaavilla ja haraavilla koneilla, riskinä ovat myyränkolojen multa, pellon epätasaisuudet ja viimevuotinen kuollut kasvusto, jota saatetaan kerätä rehun joukkoon.
Nyt nurmen kevätkunnostus on jo hieman myöhässä, mutta sen mahdollisuutta ensi vuodelle voi katsoa ja pohtia. Kunnostaminen pitäisi aloittaa heti lumien sulettua ja urakoitsija ehtii kunnostaa monen kunnan alueenkin nurmet, kun hoito on nopeaa. Samalla voidaan hoitaa nurmen täydennyskylvö, jotta rikkaruohoille otolliset laikut saadaan kasvamaan hyötykasveja.

Nurmea voidaan toki kunnostaa kasvukaudellakin, mutta suurin hyöty olisi juuri kevätkunnostuksesta.
Etelässä kasvinsuojelu, etenkin voikukkaa vastaan, on jo myöhäistä, mutta nyt kannattaa katsoa peltoja sillä silmällä, mitä syksyllä tai ensi vuonna pitäisi tehdä, jotta ehtisi ajoissa.

Satotasot vielä matalia

Kun nurmea viljellään, on syytä pohtia tavoiteltavia satoja. Nurmi on kuitenkin nautakarjatilan tärkein perusrehu. Kun parhaat tilat pääsevät 8000–9000 kiloon kuiva-ainetta hehtaarilta ja keskiarvo on 5000 kieppeillä, on parannettavaa vielä paljon. Lyhyen ajan tavoitteena on 6500 kiloa, ja siihen päästään nopeimmin ylläpitämällä maan rakenne ja pellon hyvä peruskunto sekä ravinnetasapaino.

Nurmet kasvavat kun kasvusto on tasainen ja jos kasvustoa ylläpidetään toistuvalla hoidolla ja uuden siemenen kylvöllä.
– Nurmien hoito keväällä vaatii opettelua, kun siemen ei saa mennä liian syvään. Keväällä siemen kuitenkin itää parhaiten, kun kosteutta on vielä runsaasti. Toinen hyvä hetki kylvöille on kakkossadon jälkeen, Mikko kertoo.
– Riippumatta menetelmästä, nurmien kunnostusta pitäisi tehdä, jotta satotaso nousisi ja rehun laatu paranisi ja vakiintuisi samaan aikaan korkeammalle tasolle. Tällä olisi myös kotieläintilojen taloudelle positiivisia vaikutuksia, Mikko vakuuttaa.

Riski pienentyneet kaluston suhteen

Suomessa konekalusto on kasvanut viime vuosina kautta linjan. Muutama vuosi sitten esimerkiksi ajosilppuriketju oli hieman riskialtis, kun rikkoontumisen jälkeen korvaavaa konetta oli hankala saada. Nyt tilanne on muuttunut kun ajosilppureita on käytössä enemmän ja niitä on jo myös vaihtokonevarastoissa. Varaosia on Suomessakin jo enemmän, kun konekanta on kasvanut. Samaan aikaan vuokralle löytyy ainakin jonkinlainen ajosilppuri.

Sama pätee noukinvaunuihin ja karhottimiin. Yhden koneen rikkoontumiseen kausi ei pääty, mutta korjuun jatkuminen viivästyy ehkä vain muutaman tunnin tai päivän.
Ensimmäisen sadon ”korjuuikkuna” on kuitenkin keleistä riippuen vain noin viikko, joten kalusto on syytä laittaa kuntoon joka tapauksessa.

Seppo Pentti