Rankempiin hommiin tiekarhu

Tiekarhu on harvinainen näky tiellä. Vanhoja tiekarhuja toki on vielä kunnossa ja uusiakin tehdään Suomessakin vielä Kiteellä. Tiekarhu oli tuttu näky aikoinaan sorateillä kesällä ja talvella. Nyt se on monesti vain haaveissa. Kasvaneet liikennemäärät ja yhdistelmäpainot koettelevat tieverkkoa ja ne edellyttäisivät lisää sepeliä ja tiehoitoa muutenkin. Perustukset tuppaavat monessa paikassa pettämään.

Arolan kartanolla on pääelinkeino on vijanviljely. Harrastuksena on 30 Hereford–emoa ja urakointitöitä tehdään tilauksien mukaan. Tiekarhu on kätevä omissa töissäkin, jolloin nurkat saadaan pysymään kunnossa, Arto Arola toteaa. Vaikka tiekarhu on olevinaan vanha, kun sen vuosimalli on 1996, niin samat työt sillä tekee kuin uudemmallakin.

Traktoreihin on asennettu alusteriä jo vuosia ja niiden teho ja irrotuskyky on kasvanut peruskoneiden painon kasvaessa. Toki tuotekehitystä on tehty alusterissäkin ja niiden ohjauksessa. Traktorin ja alusterän haaste on siirtokyky haastavissa olosuhteissa. Mahan alle ei tolkuttomasti tavaraa sovi. Sitä ongelmaa ei ole tiekarhussa. Tavaraa terälle sopii yleensä riittävästi.

– Meillä on ollut tiekarhu parikymmentä vuotta, Arto Arola kertoo. Koneella on hoidettu teitä talvella ja kesällä. Joskus on käyty tasoittamassa myös pohjia, mutta siinä työssä pitäisi olla käytössä enemmän automaattitekniikkaa. Teitä hoidetaan käsiohjauksella, johon on kehittynyt tuntuma vuosien kuluessa.

Tiekarhu on tehokas työlaite osaavissa käsissä, kun esimerkiksi Arolan tiekarhulla on lisäpainotettuna massaa hieman alle 20 tonnia. Se on oikeastaan minimi, jotta terällä saadaan tavaraa liikkumaan.

– Yksi asia karhun kanssa kannattaa muistaa. Karhun kanssa ei tavaraa voi peruutella takaisin. Kerroksia voidaan poistaa vähitellen, mutta jos mennään liian syvälle, tavaraa ei enää tuoda takaisin, Arto kertoo.

– Kallistusten teko onnistuu käsipelillä. Tällöin ohjaimissa pitää olla tarkkana, jotta etenkin mutkaisella tiellä saadaan kallistukset paikalla, Arto kertoo. Nyt ollaan poistamassa polannetta kylätieltä ja terä asetetaan kelluvaan asentoon sen jälkeen, kun terää on painatettu rinnukseen ja terä on saatu jotakuinkin oikeaan syvyyteen. Kun terää ei enää painateta, ottava terä pysyy oikeassa syvyydessä muutenkin. Karhun terän molempia puolia voidaan käyttää toisistaan riippumatta neljällä tavalla; painottava kellunta, vapaa kellunta, keventävä kellunta sekä terä jäykkänä.  Normaalisti talvella käytössä on kelluva terä ja tapit viistävät kesäpintaa. Joskus pohjat ovat sulat ja tällöin pitää olla tarkkana, ettei terä haukkaa.

Kesällä ajetaan lukolla ja kuljettaja päättää teräkorkeuden koko ajan. Kesäteiden hoitoa laiminlyödään nykyään paljon. Kesällä teissä pitäisi olla reilumpi kallistus kuin talvella, jotta sadevesi saataisiin ohjattua suoraan reunaojiin.

Jos liikuteltavaa tavaraa ei ole aivan mahdottomasti, liittymiin ei pukata tavaraa tukkeeksi. Hieman voi purkautumiseen vaikuttaa myös kääntämällä terää.