Palaturpeen nostoon uusia menetelmiä

Unto Männistö Kauhajoelta on luonut pitkän työuran aluksi turpeen nostossa, sitten turvekoneiden valmistajana (Turve-Unsa), tekniikan alalla kouluttautuen diplomi-insinööriksi ja päätyen lopulta opettajaksi. Juuri eläkkeelle jäänyt Männistö on pitkään pohtinut, haudutellut ja miettinyt turpeennoston logistiikkaa. Vuosia mielessä ollut idea sai talvella päätöksen – alkoi suunnittelu ja järjestelmän patentointi. Tekevänä miehenä Männistö aloitti kevään tullen laitteiston rakentamisen ja kesä koeajetaan.

Vertailuaineistoa on myös erimuotoisista ja –kokoisista turvepaloista, joita on hieman haastavampi tehdä koneellisesti.

Traktori pyörittää yhtä sekoitusruuvia ja kymmentä pienempää ruuvia, jotka muokkaavat ja puristavat turvepalat muoviputkista matolle. Putkien päissä on vielä pieni jippo: sinne on taitettu sähköjohtoa. Turvemassa urittuu tullessaan putkista ulos siis hieman tähden muotoisena ja näin siinä on enemmän kuivumispinta-alaa. Turvepötköt kuivuvat nopeammin ja ilmavammin.

Niityn laidassa seisoo vanha traktori perässään pitkä protolinjasto, jonka on kehittänyt ja rakentanut Unto Männistö. Järjestelmä on suojattu patentilla. Kyseinen järjestelmä helpottanee myös turpeennostoluvan saantia. Kyseisellä menetelmällä otetaan turve kerralla käyttöön pohjalle saakka, jolloin pinta-alaa nostossa on vähemmän käytössä. Turpeennoston jälkeen käytetystä suosta syntyy välittömästi kosteikko.

Suppilon muodon ansioista turvemassa ei pääse tulemaan sieltä pois, vaan turvemassa menee nimenomaan muoviputkeen ja tulee pötkönä ulos. Metalliputkeen massa jäisi herkemmin kiinni.

Turve puristetaan matolle ilmavasti pötkönä. Kuivuminen alkaa heti suojakatteen ansiosta. Jos turvetta kuivatetaan perinteisesti, tarvitaan kuutioiden kuivatukseen tietty pinta-ala. Matolla pinta-ala on pienempi. Myös nostokausi voidaan aloittaa aiemmin keväällä, kun kentän kuivumista turvekoneita kestäväksi ei tarvitse odottaa. Nosto voidaan aloittaa vaikka pinta olisi jäässä, mutta syvemmältä saadaan sulaa turvetta kuivatukseen. Keväällä turve myös kuivuu nopeasti, kun ilman suhteellinen kosteus on alhainen.

Unto seuraa koelaitoksessa merkittyjä paloja koko kuivumisen ajan. Merkatut palat punnitaan kaksi kertaa päivässä, jolloin päästään seuraamaan kosteuden haihtumista päivittäin.Ilman hävikkiä, kerralla kuivaksi, on tavoitteena. Perinteisessä nostossa se ei aina toteudu. Kenttä saattaa kastua ja se kasvattaa nostotappioita. Palaturpeesta irtoaa jokaisessa työvaiheessa aina hieman turvetta, joka varisee takaisin kenttään. Turveurakoitsija saa palkkansa vain kuivasta, toimitetusta palaturpeesta.

Linjaston nopeutta voi säätää portaattomasti. Ensimmäinen valmistunut kuljetin kannakkeineen oli harjoittelua ja tekemisen kautta linjastojen laatu parani ja erilaiset kokeilut ovat tulleet osaksi tätä keksintöä. Tuotantoa voi laajentaa periaatteessa mihin suuntaan haluaa: linjastosta voi tehdä leveämmän tai pidemmän. Jos kuivatuspinta-alaa on enemmän, saa tietenkin päivässä kuivattua enemmän tavaraa. Linjaston pyöritys toki vie silloin enemmän aikaa mutta vastaa siinä kohdin paremmin tuotantotavoitteita.

Vertailuaineistoa on myös erimuotoisista ja –kokoisista turvepaloista, joita on hieman haastavampi tehdä koneellisesti. Männistö kokee, että osassa suoprojekteista on välillä kova kiire nostamaan palaturvetta sellaiselle kentälle, joka ei vielä sitä kestä. Tässä menetelmässä vahvuutena on se, että suoaluetta ei tarvitse erikseen raivata vaan raakaturvetta voi nostaa suon reunasta pikkuhiljaa edeten. Samalla pintaturve ja pohjalla oleva parempi turve sekoittuvat. Lisäksi suon jokainen alue saadaan käytettyä kokonaan pohjamaahan saakka. Suolle ei myöskään tarvitse mennä kovin raskaalla kalustolla eikä pohjan epätasaisuus ole ongelma

Linjan päästä saadaan kuivaa palaturvetta. Turvekenttää käsitellään nostossa lohkoittain, joissa työvaiheet seuraavat toisiaan. Tämä lisää sääriskiä. Koko työketju pitäisi saada päätökseen ja turve aumaan, jotta sateen sattuessa ensimmäisen työvaiheen työ ei menisi haaskuun.

Ennen kuin turve kannattaa myydä sitä käyttävälle lämpölaitokselle, sen pitäisi olla mahdollisimman kuivaa. Tässä asiassa on kuitenkin erinäköisiä vastoinkäymisiä. Luonnonvoimista sade on iso ongelma. Toisena ongelmana on palojen lukuisista käsittelyistä aiheutuvat hävikit. Pientä palaa ei nykyisillä menetelmillä pystytä keräämään. Kuitenkin tuo hävikki tekisi pelkästään päivän aikana merkittävää tuotannon kasvua saati sitten korjuukausitasolla.

Katso video – Palaturpeen nostoon uusia menetelmiä