Nurmiurakointia Parikkalan ympäristössä

– Sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin vuonna 2001, jolloin tein päätöksen, että lähden urakoimaan silppurivaunulla. Täälläpäin ei aikoinaan vain kellään ollut silppurivaunua ja piti hieman soitella ja selvitellä. Silppurivaunuun päädyttiin, kun lähes kaikki asiakkaat edellyttivät lyhyttä silppua ruokintajärjestelmissään, selittää Kari.

– Säilörehu-urakointi aloitettiin vuonna 2002, kun oli tehty kolmen asiakkaan kanssa ensin sopimukset ja sitten vasta hankittiin kalusto, tilittää Kari.
– Olihan alkuun hieman ontto tunne, kun uuteen työhön piti tarttua. Aiemmin oli kotitilalla aloiteltu muutama vuosi aikaisemmin rehunkorjuuyhteistyötä naapurin kanssa kelasilppurilla, mikä oli hyvä alku, muistelee Kari.

Asiakas on päällikkö

– Pitää muistaa, että näissä hommissa asiakas on se, joka päättää mitä tehdään. Urakoitsija on palveluammatissa. Omat työt olen yrittänyt rakentaa siten, että nekin tulevat tehtyä helposti urakoinnin sivussa.

Aivan sivussa oma nurmenkorjuu ei kuitenkaan käy, kun omalle porukalle tehdään kerralla 30–40 hehtaaria säilörehua ja 80 hehtaaria kuivaa heinää.
– Onhan säilöheinässä puolensa, ja sitäkin tehdään kahteen laakasiiloon. Kuivaa heinää syötän emolehmille, joita on noin 80 eli eläimiä on kuitenkin toistasataa ympäri vuoden. Kuivaa heinää syötän vapaasti ja mikä jää käyttämättä, se säilyy ylivuotiseksi. Heinät ja oljet paa­lataan kolmella Claasin 85 Rollant pyöröpaalaimella.

Urakoinnin itse asiassa 1998 aloitin kuivalannanlevityksestä, jolloin kuutioita kertyi noin 500 ja asiakkaita oli yksi. Nyt levitetään kuivalantaa 25 000 kuutiota ja asiakkaiden määrä on lisääntynyt samaa tahtia. Tällä seudulla monella on vielä kiinteälantajärjestelmä ja kun oma kalusto on ajettu loppuun, vaihtoehtona on ostaa työ urakoitsijalta. Kuormauksen teen yleensä itse Keslan 305 kuormaajalla.

Lietelantajärjestelmätkin ovat toki lisääntyneet vähitellen ja nyt hankittiin yhteiskoneeksi uusi lietevaunu multainvarustuksella, jolla on levitetty tänä vuonna noin 6 000 kuutiota lietettä lähinnä nurmille. Siitä urakoinnista pitää huolen yhteistyökumppani­urakoitsija.

Tehokasta rehunkorjuuta

Karilla on nyt käytössä kolme JF:n silppurivaunua.
– Vanhin niistä on ES 3500, jonka ostin vuonna 2002. Sen jälkeen on hankittu kaksi vaunua lisää vuosina 2005 ja 2006. Kaikissa vaunuissa on modifioidut telit 700:silla renkailla kantavuuden parantamiseksi. Kaksi vaunuista on yleensä aina aliurakoitsijan traktorin vetämänä pellolla ja yhtä käytän itse omalla traktorilla, kertoo Kari.

Kokonaislasku asiakkaalle

– Kaikki työt hinnoitellaan tuntitaksalla, joka kohtelee asiakkaita mielestäni tasapuolisesti. Se, joka on laittanut paikat kuntoon, saa työnsä teetettyä nopeammin ja maksaa urakoitsijalle vähemmän. Täällä olosuhteet vain ovat sellaiset, että monilla asiakkailla työ on kätevä hinnoitella tunteina. Toki joidenkin asiakkaiden työt voisi tehdä hehtaaritaksallakin, pohtii Kari hinnoittelua.

– Siirrolla on oma ja työllä oma hintansa. Laskusta asiakas voi poimia, mitä toimintatapoja asiakas voi muuttaa seuraavana vuonna ja miten paljon se suunnilleen vaikuttaa laskun loppusummaan. Paljon on erittely laskuissa lisääntynyt, ja se on hyvä, koska asiakkaatkin sitä useimmiten haluavat, muistuttaa Kari.
Riippumatta siitä, mitä asiakkaalla tehdään ja kuka siellä työn tekee, toimitetaan asiakkaalle yksi koontilasku.

– Hoidan aliurakoitsijoiden laskut sitten maksuun osaltani. Asiakkaat ovat tottuneet soittamaan minulle ja järjestän tilatun määrän kalustoa paikalle tarpeen mukaan. Joskus paikalla on koko kalusto, joskus vain yksi silppurivaunu tai asiakkaalle tehdään vain karhotus, kun asiakas hoitaa kaiken muun itse.

– Niittotyötä emme tällä hetkellä tee ja sen asiakkaat tilaavat toiselta urakoitsijalta tai niittävät itse. Niittourakoitsijan kanssa kuitenkin soitellaan viimeiset täsmennykset. Ostan niittotyön itsekin urakoituna omille pelloille, koska kaikkeen ei ehdi keskittymään, kertoo Kari.

Liikevaihtoa

Kun urakointia tehdään ammattimaisesti, liikkuu myös euroja. Liikevaihtoa urakoinnissa lisää aliurakoitsijoiden kauttalaskutus. Yli puolet on kuitenkin vielä maatilan liikevaihtoa, vaikka urakointikin on merkittävää.

– Aliurakoitsijat tämän liikevaihdon itse asiassa pitävät isona, mutta myös maatilaa on kehitetty koko ajan, tilittää Kari.

Joustavaa urakointia

Nurmikierros on käytännössä noin 400 hehtaaria ja asiakkaita on tulossa lisääkin. Ehkä kalustoa pitäisi vielä hankkia ja laajentaa, jotta kysyntään pystytään vastaamaan. Monilla asiakkailla kuljetusmatkat ovat pitkät ja korjuuta tehdään myös pienillä lohkoilla.
Toisilla Karin asiakkailla on yksi vaunu itsellä ja he ovat mukana korjuussa koko ajan. Riippuen asiakkaasta ja kuljetusmatkasta töihin lähdetään yhdellä, kahdella tai kolmella silppurivaunulla

– Aikoinaan pohdin toki muitakin vaihtoehtoja, mutta hinattavassa tarkkuussilppurissa olisi pitänyt aina olla sopiva määrä kuljetuskalustoa paikalla, jos matka pitenee. Nyt kukin silppurivaunu voi hoitaa työtä itsenäisesti, eikä koko ketju pysähdy esimerkiksi konerikkoon. Tämä on vain toimintavarma ja joustava tapa, esittelee Kari.

Aliurakoitsijoita

– 2002 kun aloitin, niin ajattelin, että saisin siten hankittua kalustoa ja hoidettua töitä kahden ihmisen työpanoksella. Siitä työt ovat pikkuhiljaa lisääntyneet. Periaatteessa nyt pojat pystyisivät hoitamaan kaiken itse, jos joutuisin olemaan syrjässä. Asiakkaiden työt tulevat siis kyllä tehtyä, lupaa Kari.

– Tässä on tärkeä miettiä työvoimakysymystä, kun toimiva ketju edellyttää sopivaa määrää kuljettajia töihin. Neljä aliurakoitsijaa on kuitenkin yleensä liikkeellä päivän varoitusajalla. Tästä porukasta saadaan kyllä tehoa irti, kun koko ketju liikkuu kerralla, toteaa Kari. Karin aliurakoitsijoista Soikkelin Markku ja Siitosen Heikki hoi­tavat tavallisesti silppurivaunuja. Karhotusta hoitaa yleensä Pellikan Arto ja lietevaunua Tiaisen Tapani.

– Kyllähän tämä urakointi edellyttää muutenkin laajempaa verkostoa. Kun verkostot ovat kunnossa, hyöty tulee siitä, kun ei tarvitse kaikkea koittaa alusta saakka aina itse. Loppupelissä urakoinnissa kuitenkin suoritukset ratkaisevat ja asiakkaiden etu on tärkein, Kari muistuttaa.

Traktorit kuntoon

Käytössä Karilla on Valtran traktorikalustoa. Erityisen merkittävää traktorivalinnassa ovat huoltoverkoston toimivuus ja hydrauliikka. Jos hankitaan uutta tai käytettyä konetta, pitää myös muiden varusteiden ja etenkin hydrauliikan olla kunnossa. Varustetasoa on hankala jälkeenpäin parantaa ja siksi se halutaan kuntoon heti.

– Huollon on tarvittaessa toimittava, vaikka isoilta murheilta on tähän mennessä vältytty. Jos toimivaa huoltoa ei lähiseudulla ole saatavilla, en voisi asiakkaillekaan lupauksia antaa, pohtii Kari.

Traktorit kuitenkin käytetään säännöllisesti 1000 tunnin välein huollossa. Välissä huoltoja tehdään myös itse ja erityisesti etukuormaajalla varustetun traktorin rasvauksista pidetään huolta.

Käytössä on nyt Karin puoliksi omistama vuosimallin 2004 Valtra T190, joka ostettiin keväällä Varsinais-Suomesta. Nyt mittarissa on reilu 2000 tuntia, mutta nykyisissä töissä tunteja on alkanut kertyä. Edellinen omistaja ei ollut koneeseen kiinnittänyt kuin hinattavia laitteita, mutta nyt on myös nostolaitteet käytössä. Kuulat olivat nimittään aivan tehtaan jäljiltä.

– Itse en tee talvitöitä, mutta koneen toinen omistaja tekee. Talvella tällä sitten auraillaan metsäautoteitä, kun minä en tätä traktoria tarvitse. Meillä yhteisomisteinen traktori sopii hyvin.

– Talvella hoidan eläimiä ja lasken mennyttä vuotta ja suunnittelen tulevia. Ylimääräisiä investointeja ei ole vara tehdä, jos koneille ei saada riittävästi käyttöä. Toisaalta sitten kun investoidaan, laitetaan kalusto sitten kerralla kuntoon, lupaa Kari. Traktorissa huoltoleasing olisi ollut kiinnostava.

Uusi T171

Toisena traktorina Karilla on keväällä tullut uusi Valtra T171 Advance, johon rakenneltiin hieman lisää hydrauliikkaa, jotta tuottoa saadaan käyttöön noin 150 litraa minuutissa. Käytössä on summautuvan hydrauliikan komponentit. Hydrauliikan tuotto pitää riittää meillä Keslan nosturiin ja etukuormaajaan liitettäviin lisälaitteisiin. Erillinen ulosotto kuormaimeen on rakennettu vielä Karikon raivuria varten, jolla töitä on nyt tehty kolmena vuonna.
Kun nosturia käytetään noin 500 tuntia vuodessa, kannattaa hieman satsata mukavuuteen ja siksi nosturissa on Parkerin IQAN ohjainlaite, jolla kukin käyttäjä voi säätää ohjaimen toimimaan haluamallaan tavalla. Traktorista otetaan nosturin irti kesäkuussa ja se on irti yleensä elokuun alkuun.

– Nosturi on yleiskone, jolla kuormaan esimerkiksi kui­va­lantaa ja rehua sisäruokintakaudella.
Etukuormaajassa ja Keslan kuormaimissa on molemmissa lisäksi vaaka, jotta päästään punnitsemaan. Riippumatta siitä, mitä kuormataan, vaakaa tulee seurattua ahkeraan, toteaa Kari.

Panostuksia nurmeen

Pöyhintä ja karhotus ovat töitä, joiden tekemiseen on Pekosella panostettu. Molempiin töihin on hankittu tälle kaudelle uutta kalustoa, joka vastaa tarpeisiin myös tulevina vuosina. Pöyhimeksi Kari valitsi Claas Volto 1320 T:n, joka sopii leveydestään huolimatta erittäin hyvin myös Suomen olosuhteisiin.

– Joku sitä on ääneen epäillyt ja tästä ollaan monen kanssa keskustelu, että onko tämä jo liian leveä. Lopulta ostin laitteen esittelykoneena Saksasta noin 20 hehtaaria pöyhittynä.
– Leveällä pöyhimellä työ joutuu ja mitä pienemmät lohkot sitä vähemmän tarvitsee kulmissa pyöriä. Ja jos joku pohtii, että miten se oikein sopii kulpuileville pelloille, niin se sopii kuten kapeammatkin koneet, Kari lupaa.

Kun jokainen roottorinväli on nivelöity ja roottorin alla on tukipyörä, pöyhin seuraa pellon pintaa tarkemmin kuin vanhat ketjuharavat tai isoroottoriset pöyhimet. Ja kun työleveys on suuri, koneella ei tarvitse nostaa ajonopeutta. Tällöin sato tulee pöyhittyä kunnolla.
– Ja tämä seuraa kyllä kevyempääkin traktoria, kun laite on suht´koht kevyt. Traktorista tarvitaan vain 2-toiminen hydrauliikka ja voimanulosottoakselilta voimaa.

Uusi Claasin karhotin

Karhotuksen etuja usein vähätellään, mutta on paljon luontevampaa noukkia karhotettua satoa kuin niittolaitteen jäljiltä. Vaunulla ei tällöin tarvitse tallata monia jälkiä pellolle. Karhottimella voi loiventaa hieman mutkia, jolloin vaunua on helpompi ajaa.
Karhotus antaa korjuuseen työtehoa mille tahansa lohkolle. Vaikutus on erittäin suuri, jos sato on pienissä karhoissa. Niin kauan kuin karho sopii renkaiden välistä, sitä kannattaa kasvattaa, jotta korjuuvaunun pellolla kulkemia metrejä voidaan vähentää.
Parhaimmillaan karhotus on silloin, kun päästään karhottamaan ensin päisteet, jotka noukitaan saman tien. Tämän jälkeen voidaan karhottaa keskusta ilman, että tallataan päisteiden satoa renkailla.

Hydraulinen työleveydensäätö

Karin käytössä oli ensimmäistä kertaa uusi Claasin Liner 2900 ­-karhotin, jolla voidaan karhottaa yhdeksään metriin saakka.
– Minulla on edelleen vanha Claasin 880 karhotin, jolla työleveys on reilu 8,2 metriä. Se on muuten myynnissä. Tämä uusi karhotin on kuitenkin topakampi vetää tiellä, kun painopistettä on laskettu. Roottorit laskevat kuljetusasennossa alas ja lukkiutuvat automaattisesti. Myös pyöräkokoa on kasvatettu ja roottorien telit ovat paremmat kuin aiemmin.

– Uudessa karhottimessa on lisäksi hydraulisesti säädettävä työleveys, jolla voidaan parantaa lopputulosta etenkin ahtaissa paikoissa. Tämä karhotus on kuitenkin sellaista työtä, että palautetta tulee nopeasti vaunumiehiltä, jos karhot eivät mene oikein.
– Siihen kuitenkin pyritään, että vaunun kanssa ei tarvitse kuin lähteä liittymästä noukkimaan ja kun seurataan karhoa koko ajan, pelto on puhdas. Kun karhottaja tietää, miten noukinta on luontevin tehdä, ei noukintraktorin kuljettajan tarvitse paljoa ajolinjoja miettiä.

Hinta/laatu -vertailussa Claasin koneet ovat selvinneet hyvin. Nämä ovat myös rakennettu luotettaviksi. Erityisesti karhottimen teli on hyvän tuntuinen, kun se seuraa tarkasti pellon pintaa. Tämä karhotin seuraa myös paremmin perässä, kun edellisellä koneella pellolla tuli pieniä poikittaisheittoja urissa. Traktorin ja karhottimen kulma välittyy mekaanisesti ohjausvarsien avulla ohjaaville renkaille. Tällöin karhotus voidaan tehdä tarkasti suuremmillakin ajonopeuksilla.

– Karhotus on lisääntynyt runsaasti viime vuosina. Vuodessa karhotetaan noin 800 hehtaaria, josta osa on olkea. Jotkut ovat sitä mieltä, ettei olkea kannata karhottaa, mutta kyllä olkikin kuivahtaa hieman, kun sen nostaa karholle, perustelee Kari.

Tyytyväinen asiakas

– Se on iso asia, että tällainen urakoitsija on paikkakunnalla. Karin asiakas Kimmo Kaskinen kehuu Karin urakointia. ”Jos Karin urakointi ei olisi näin ammattimaista, moni keräisi huonompaa satoa”. Kimmon käytössä oli Karin urakointikalustosta karhotin ja yksi silppurivaunu.

– Itse ajan noukinvaunulla ja jos matka olisi pidempi, voisi olla vielä yksi vaunu töissä. Nyt kolmatta vaunua ei tarvita, kun tornisiilon täyttöpöytä ja lietso eivät selvitä enempää tavaraa, Kimmo kuvailee.

Urakoinnin riskit

– Yhtenä riskinä urakoinnissa on töiden ahnehtiminen. Meille tärkeää on se, että lupaamme tehdä sopimusasiakkaiden urakoinnit joka kerta. He ovat siis ensisijaisia. Jos aikaa jää, voimme toki luvata töitä muillekin asiakkaille. Riskejä ei kuitenkaan oteta sopimusasiakkaiden suhteen, lupaa Kari.

Poikkeamista säilörehun korjuuaikana pidetään myös kirjaa. Jos asiakas huomaa rehua syöttäessään laatupoikkeamia, niitä voidaan verrata kirjanpitoon. Mahdollisia merkintöjä tehdään esimerkiksi epätasaisista pelloista, joissa tulee helposti maata rehun mukaan.

Asiakkaita toki opastetaan syöttämään mahdollisesti helpommin pilaantuvat erät ensin.
– Minulla on työlaitteiden kriittisimmät osat kotona ja joskus niitä kyselevät huoltomiehet muuallekin. Kun tehdään sesonkiluonteisia hommia, pitää varasosia olla omasta takaakin, vaikka varaosatoimitukset tehtaan Claasilta ovat myös nopeita, muistuttaa Kari.

– Etukäteen tehdyt sopimukset ovat varmistaneet, että olemme tosissamme. Pitäähän asiakkaan pystyä luottamaan, että työt tulevat tehtyä. Jollei asiakas luota, että teemme työn, on urakointi heikolla pohjalla. Ei silloin ainakaan investointeja voi varman päälle laskea. Suuruudenhulluus ei toimi urakoinnissa ja peruskuorma pitäisi olla kunnossa, jotta investointia kannattaa harkita, muistuttaa Kari. Urakoitsijalla ei tarvitse olla välttämättä erikoisia koneita, riittää että kalustoa käyttää tehokkaasti.