Laajentaneella maatilalla runsaasti kuljetettavaa – Multivat 2- ja 3-akselisena

Kari ja Minna Toivonen Pöytyältä ovat laajentaneet ja kehittäneet sika- ja kasvinviljelytilaansa aina kun resurssit ovat antaneet myöden. Kalustovalinnoissa on pitäydytty toimivissa ratkaisuissa.

– Mietin jatkuvasti, miten yritystoimintaa voi kehittää. Yritystä pitäisi laajentaa ja kehittää, mutta enemmistä työtunneista en haaveile, Kari pohtii.
Samalla kun yritystä kehitetään, pitää koneellistaa ja automatisoida työvaiheita, jotta rutiinit eivät vie aikaa. Vaikka yritys kasvaa niin rutiineista pitää päästä helpommalla, jotta niistä ei synny turhaa kustannusta. Kun kuljetusta tehdään pyörillä, tavoitteena on siirtää suuria massoja kerralla.

Tilalla on kaksi palkattua työntekijää, tilanhoitaja, Päivi on töissä sikalassa ja Juha on lähinnä traktorinkuljettajana. Aiemmin on ollut vielä yksi työntekijä enemmän, mutta kustannuksia kertyi tuottoihin nähden yritykselle liikaa.

– Työvoimakustannus on merkittävä, jos tuntipalkkana kuitenkin maksetaan vaikka 15 euroa ja siihen sosiaalikustannukset päälle, Kari pohtii. Sulan maan aikana on tuottavaa työtä paljon, mutta routaisen maan ajaksi pitää miettiä uusia järjestelyitä. Itse teen kaikkia tilan töitä ja tuuraan lomapäivät sikalassa, Kari kertoo. Kari jatkaa, että metsätöitä tai pellonpientareiden hoitoa voisi miettiä, jotta työntekijän saa pidettyä töissä talven yli. Investointeja kuten ketjumurskain puomilla pitäisi kuitenkin tehdä, jotta olisi sopivaa käyttöä kalustolle. Talvella on kuitenkin viljan ja rehun ajoa, joka työllistää satunnaisesti.

Markkina mietityttää

Maatilayritys on aika hankalassa raossa kaupan ja teollisuuden välissä. Kun viljan hinta laskee lähemmäksi 100 euroon tonnilta, tulee monelle vaikeuksia. Jos viljan hinta pysyy 150–200 euron välillä, on se maatilan liikevaihdon ja viljelyn motivaation kannalta riittävä. Tällöin viljelyä ei tehdä ole vain kustannuksia minimoiden vaan tavoitteena on myös sadon optimointi.
Ongelmana maatiloilla on se, että ne ovat usein hinnan­ottajia, etenkin myydessä tilan tuotteita, kun ostajia on vähän.

– Siinä mielessä Suomessa kotieläinpuolen kannattavuus on ollut hyvällä mallilla, kun vilja on ollut edullista ostaa suoraan rehuksi ja suora viljakauppa vähentää kustannuksia kokonaisuutena, kun kuljetusketju on suora. Meillä kustannuksia taas laskee se, että viemme viljakuorman ja tuomme samalla tavaraa tullessamme, Kari pohtii.

Viljaa sikalassa

Toivosilla on emakkosikala, jossa on paikat noin 300 emakolle. Lihasikala on emakkosikalan jatkeena, ja ruokinta perustuu omaan viljaan. Ympäristölupa on kasvattaa lihasikapaikkoja vielä 3000:lla.
– Tänne sikapuolelle ei ole kuitenkaan enää paljon tulijoita, kun tiedetään, että työhön sitoudutaan seitsemäksi päiväksi viikossa, Kari muistuttaa.

Tuotamme kuitenkin nelinkertaisen määrän viljaa, mitä itse käytämme. Neljäsosa tuottamastamme viljasta kiertää sikalan kautta, näkyy laadukas vilja sikojen kasvussa ja tuloksessa.
– Kotieläintilalla tuotetaan ruokaa omaan käyttöön ja motivaatio saadaan pienempien ostorehulaskujen kautta, Kari pohtii.
– Sitä olen joskus pohtinut, että kenen etu hehtaarikohtainen korvaus oikein on? Se kun mielestäni kapitalisoituu herkästi pellon myynti- ja vuokrahintaan. Jos tuo euromääräinen summa poistettaisiin kertaheitolla kaikilta, ei maan hinnassa olisi ylimääräistä odotusarvoa, Kari pohtii.

Varastot kuntoon

Elintarvikkeiden raaka-aineiden tuotanto on siinä mielessä varmaa, että ihmiset syövät joka tapauksessa. Se kuitenkin on nähtävissä, että vain kun muualla maailmassa on rankkasateita tai kuivuutta, nousee viljan hinta Suomessa.
– Siinä mielessä oma tilanteeni on parantunut vuosien varrella, kun meillä on nyt hyvät varastot viljalle ja hinnanvaihteluihin voidaan varautua. Viljan varastotila on kasvanut peltoalaa nopeammin, joka sekin on kasvanut 20 vuoden aikana 10-kertaiseksi. Aiemmin meillä oli pakko myydä uuden satokauden alta siiloista tavara pois. Ja jos kaikki myyvät samaan aikaan, ei seurauksena voi olla kuin hinnan lasku, Kari pohtii.

Lämmitys uusiksi

– Nykyinen lämmityskattilani ei riitä sikalan ja lämminilmakuivurin lämmönvaihtimeen. Aiemmin käytössä on ollut 40 kW kattila ja stokeri, joka on auttamattomasti pieni, se kun on käynyt talvella koko ajan. Kun uusi 500 kW pannu asennetaan, riittää lämpöä sika­laan ja viljankuivaamon lämmönvaihtimeen.
– Kun seuraava lihasikaerä otetaan sisään, on sikalan lattia uusittu ja siinä on lattialämmitys. Kun lattiaa lämmitetään, vähenevät kosteushaitat ja siat saadaan pysymään terveempinä. Ihminenkin pitää siitä, jos kiinteistössä on lattialämmitys, Kari perustelee.
Lämmitettävää pinta-alaa on yhteensä noin 3000 neliötä ja kaikki lämpö jaetaan yhden verkon kautta.

– Kun lämpöä tarvitaan, mietitään tarkkaan mitä poltetaan. Rankaa on kerätty varastoon talveksi parisataa kuutiota. Oljen polttoa on hieman valmisteltu ja lajittelujätteet poltetaan joka tapauksessa. Toisaalta, jos viljan hinta huonon laadun vuoksi on alhainen, ei silloin viljaa kannata myydä ja samaan aikaan ostaa kallista energiaa. Silloin on taloudellisinta olla omavarainen, eikä kattila valita laadusta, Kari pohtii.

Paljon kuivattavaa

Normaalilla pienellä kasvinviljelytilalla kuivaukseen riittää 10000 litraa polttoöljyä.
– Yhtenä märkänä syksynä kulutimme 35000 litraa, mikä tuntui jo suurelta määrältä. Kulutus on ”parhaimmillaan” 130 litraa tunnissa. Aiemmin kaikki viljat on kuivattu lämpimällä ilmalla, mutta viime syksyksi hankittiin Dancornin puhaltava siilo varastoksi. Mepun vapaasti seisova kuivuri on ollut käytössä muutaman vuoden.
– Taivasalla olevan kuivaamon käyttöikä ei ole yhtä pitkä kuin katon alla olevan, mutta investoinnin pitäisi kuolettaa itsensä 10 vuodessa ja rakennuksen teko koneiston ympärille olisi pidentänyt takaisinmaksuaikaa. Rakentaminen on tolkuttomana kallista, Kari pohtii.
Taivasalla olevan kuivaamon haaste on se, että vesitiiviys pitäisi olla 100 %, jotta kuivuriin voisi jättää talveksi viljaa varastoon. Kuivaamossa on yksi vaaka rikki, joka pitäisi saada kuntoon korjuukaudeksi.
– Kuivaamoon olen tyytyväinen, kun se on tehokas, Kari jatkaa.

Kuivurin täytössä vaakakuljetin

– Moni rakentaa kuivuriin kippaussiilon, mutta päätin hoitaa täytön pienellä suppilolla ja vaakakuljettimella. Jotta koko kuormallinen sopii suppiloon, sen pitäisi sitten olla 35 m3, ja sellaisen suppilon sijoittaminen vaatii erityisjärjestelyjä. Meillä tehokas vaakakuljetin on toimiva.

Kuljettamista

– Olisin toki voinut harkita vaikka kuorma-autoalustaisia perävaunuja, mutta ne eivät ole yhtä toimivia kuin traktorikäyttöön alun perin suunnitellut. Niissä runkorakenne ei ole samanlainen kuin traktorikalustoon suunnitelluissa vaunuissa. Minun tarkoituksiini nämä sopivat paremmin ja kantavuutta haluttiin rakenteiden lujuuden kärsimättä, Kari luettelee.
– Meillä on kuljetuksia tiellä paljon, mutta samalla perävaunulla pitää päästä myös pellolle ja maanajoon. Kun peltoja kunnostetaan ja kulmia oiotaan, tulee aina kuljetettavaa maata.
Louhosta on kolmiakselisella vaunulla ajettu muutama tuhat kuutiota, eikä perävaunun lavassa näy siitä jälkiä mutta kuin raapaleita maalissa.
­– Perävaunun piti mielellään olla myös suomalainen, kun tässä pääasiassa suomalaisille ruokaakin tuo­tetaan, Kari pohtii.

Kaksi Multivan vaunua

Käytössä on kaksi Multivan perävaunua kuljetuksiin. Toinen, kaksiakselinen TR 250 Safe, on ohjautuvalla taka-akselilla varustettu. Akselien etäisyys toisistaan on 180 senttiä, joten ohjautuva akseli on ”pakollinen”, kun kaarroksissa väännöt kuormalla tulisivat valtaviksi.
Vaunun aisa ja teli ovat jousitettu hydraulisesti. Kun teli on myös hydraulisesti jousitettu, vaunua kipattaessa saadaan vaunu suoraan. Tällöin ei epätasaisellakaan alustalla kipattaessa tule hankaluuksia.

Kolme vuotta vanha, isompi vaunu, kolmeakselinen TRM 220 Pro on järeämpi, kun kantavuutta on 22 tonnia. Rengastuksena perävaunussa ovat 650-milliset Vredesteinit ja vaunun omapaino on hieman alle 6 tonnia. 220 Prossa kaksi etummaista akselia ovat jäykkiä ja takimmainen akseli on ohjautuva. Kahdessa etummaisessa akselissa on jarrut. Molempien vaunujen akselistot ovat BPW:n toimittamat.
– Lavaksi isompaan vaunuun valitsimme louhoslavan korokelaidoin, kun aina on kuitenkin kaikkea kuljetettavaa. Viljakasetilla saadaan tilavuutta kasvatettua reilusta 12 kuutiosta hieman vajaaseen 24 kuutioon, joka riittää, Kari toteaa.
– Tuolla kivilavalla voi ajaa mitä vain, Kari vakuuttaa.

Kun perävaunun laidat ovat hitsattu kiinni, pohjassa on käytetty yhtenäistä levyä ja tuennat on tehty ja hitsattu kunnolla, pysyy vaunun muoto oikeana rankassakin ajossa.
Käytössä on edelleen myös yksi vanha maansiirtolavalla varustettu perävaunu, jolla on vuosien varrella ajettu louhetta ja maata. Perävaunun runko on loivalla mutkalla ja sen pohja on muutamasta paikasta kulunut jo puhki ja pohjaa on paikattu useampaan kertaan.

Turussa ajossa

– Käymme Turussa kippaamassa vehnää ja paluukuormalla tuodaan usein rehua, jolloin ajoaikaa on puolitoista tuntia. Etenkin kolmiakselinen vaunu seuraa traktoria tarkasti. Pyöriä on lavan alla keskemmällä ja kolmiakselinen teli kantaa kuormasta suhteessa enemmän kuin kaksiakselinen ja traktorille painoa kolmiakselisesta tulee vähemmän, Kari esittelee.
– Jossain vaiheessa yksi traktori vaihtuu ja tilalle ostetaan malli, jossa 50 km/h -vauhdissa ei käytetä täysiä kierroksia, vaan selvitään pintakaasulla ja 1500 kierroksella minuutissa. Pitkillä ajomatkoilla polttoaineen säästö on merkittävä, Kari pohtii.
– Näissä hitsatuissa laidoissa on erityisen hyvää se, että nämä on helppo pitää puhtaana. Kaikki pinnat on viistottu ja lava tyhjenee kerralla, eikä kulmiin jää tavaraa. Meilläkin on siemenviljelyä ja puhtaus on tärkeää, Kari kertoo.

330 viljelyksessä

Karin pelloista 2/3 on vuokralla ja vuokramaita on yhteensä 210 hehtaaria. Yhteensä pinta-alaa on 330 ja 360 hehtaarin sato käsitellään.
Kun pellon hinta hehtaarilta pyörii reilussa 10000 eurossa, ei pellon ostoon ole vapaana pääomia ja ainoa vaihtoehto kasvattaa tilaa on vuokrata peltoa.
Kuljetuskalustoon sen sijaan on satsattu, jotta puintipäivänä päästään puimaan kauemman kuin aamupäivä. 4-metrisellä pöydällä varustetulla New Hollandilla puidaan vuodessa yhteensä vajaa 400 hehtaaria.

– 4 -metrisellä pöydällä varustettu puimuri on ehkä hieman pieni, kun kaudessa puidaan noin 2000 tonnia viljaa. Isompi puimuri kuitenkin maksaa paljon ja mieluummin puimuria käytetään tuntimääräisesti enemmän ja panostan kuljetuskalustoon, Kari pohtii. Kari jatkaa että, jos tunnissa haluaa puida kahden hehtaarin sijaan kolme, tarvitaan rahaa kuitenkin uuteen kalustoon paljon. Jos käytössä on yksinkertainen ja toimintavarma puimuri, sillä kannattaa jatkaa. Seuraava puimuri on siten ehkä sylinteri-mallinen, Kari pähkää.
TopLine Super-äes

Karilla on ollut vuoden käytössä Multivan TopLine Super -äes, joka on tarkoitettu ja osoittautunut monitoimi­äkeeksi.
– Uusi Super-äes on toiminut keväällä hienosti ja kylvöalusta oli tasainen. Toukojen jälkeen äestä ei ole pesty ja enää sitä ei pestä, kun puintien ja olkien paalaamisen jälkeen sänki on tarkoitus sekoittaa maahan. Kun sekoitus tehdään, alkaa kasvien maatuminen nopeammin, eikä ne haittaa seuraavia työvaiheita niin paljoa. Kasvijätteiden sekoittaminen multaan nopeuttaa myös ravinteiden kiertoa.

– Varpajyrä on vielä keväästä täynnä kuraa, kun keväällä oli paikoitellen maa märkää, Kari toteaa. Kari jatkaa, että piikkejä ei ole yhtään katkennut, kun piikit ovat vahvat.
Yritystä johtamassa
– Se maatilayrityksen johtamisessa on erikoista, että pitää olla taitava maataloudessa siis omissa jokapäiväisissä töissään, mutta samaan aikaan pitäisi pystyä ennakoimaan myös poliittiset päätökset ja kysynnänvaihtelut. Sikapuolellakin se tarkoittaa vähintään puolen vuoden ennakointia. Vaikka olisi työntekijöitäkin, maatilalla ei voi olla ”suuri pomo”, vaan on osallistuttava kaikkiin hommiin, Kari päättää.

www.dometal.fi
www.k-maatalous.fi