Korsu Oy tuo Pellettilämpöä koteihin ja teollisuuteen

Raahelaisella Korsu Oy:llä on kuljetusalan kokemusta aina 1940-luvulta alkaen, joskin yhtiön juuret ovat tätäkin kauempana historiassa. Vuonna 1923 perustettu yritys toimi alkujaan puusepänverstaana, joka myöhemmin kasvoi ovitehtaaksi saakka. Valmistustoimintaa jatketaan edelleenkin, sillä kuljetustoiminnan ohella yhtiö tuottaa myös puuovia.

Kuljetustoiminta alkoi tukkien ja sahatavaran kuljettamisella omalle sahalle, vähitellen painopiste siirtyi metalliteollisuuden kuljetuksiin, mutta vuodesta 2005 alkaen Korsun autot ovat taas työllistyneet energiateollisuuden tuotteilla. Yhtiöllä on pelletinajossa kaksi käyttötehtävään räätälöityä autoa, joskin ruuhkahuippuja tasataan useammalla autolla.

Tällä hetkellä Korsun autot kuljettavat pelletin ohella pääasiassa merikontteja, jauhemaisia aineita, terästeollisuuden tuotteita sekä raaka-aineita. Myös ylikorkeat, -pitkät ja -leveät erikoiskuljetukset täyttävät raahelaisen perheyhtiön arkea. Kaikkiaan yhtiöllä on 21 omaa vetoautoa ja perävaunuja on liki kaksinkertainen määrä. Kalustomäärästä ja varsinkin perävaunuista johtuen yhtiöllä on myös oma korjaamo, joka työllistää kaksi kokopäivätoimista asentajaa.

Letkua pitkin

Korsu Oy huolehtii Vapon pellettikuljetuksista Keski- ja Pohjois-Suomen alueella. Pohjoiseen ajetaan valtakunnan rajalle saakka, lännessä kuljetukset suuntautuvat usein maan rajan yli Ruotsiinkin. Käyttäjäkuntaan kuuluvat niin omakotitalot, maatilat kuin yritysten ja kuntien lämpökeskuksetkin.

– Normaaliviikkoina ajamme puu- ja turvepellettiä noin 1200 tonnia ja määrän liikuttamiseen tarvitsemme viidestä kuuteen autoa, kertoo kuljetuspäällikkö Risto Keski-Korsu.
– Meillä on kaksi pelletinajoon räätälöityä yhdistelmää, mutta ruuhkahuippuja tasaamassa käytämme jauhesäiliöautoja, joilla pellettiä ajetaan suurempiin lämpölaitoksiin.

Pelletinajoon räätälöidyt koukkulaiteyhdistelmät rakentuvat kolmiakselisen vetoauton ja neliakselisen perävaunun ympärille. Kalustoa räätälöitäessä pohdittiin myös neliakselisen veturin ja jalkalavalaitteen ympärille toteutettua ratkaisua.

– Reilun kahden vuoden käytön perusteella uskomme, että tekemämme ratkaisu kaluston suhteen on onnistunut. Koukkulaitteen käyttö on nopeaa, koska tukijalkoja ei tarvitse käännellä jalkalavalaitteen tavoin. Työntekoa nopeuttaa sekin seikka, että perävaunua ei tarvitse liikuttaa säiliöiden käsittelyn aikana, jatkaa Keski-Korsu.

Korsun kahdessa yhdistelmässä on kolme 28 kuution alumiinisäiliötä, joita ei ole osastoitu. Asiakkaalle puhallettava pelletin määrä saadaan selville vaakalaitteiden avulla. Toisessa autossa käytetään Bevolan edustamaa Weight Pilot-vaakaa, joka on asennettu auton alustarakenteisiin. Uudemmassa autossa käytetään koukkulaitteeseen integroitua vaakaa. Keski-Korsun mukaan käyttökokemukset kummastakin tyypistä ovat hyvät. Hänen mukaan vaaka on käytännössä ehdoton varuste pelletin pienasiakasjakelussa. Moniosastoisia säiliöitä käyttämällä voitaisiin tehtaalla lastata asiakaskohtaiset erät, mutta silloin asiakkaalle on purettava koko tilattu määrä, vaikka siilo täyttyisikin aiemmin.

Mökkiläisiä ja suurkäyttäjiä

Kausivaihtelu on seikka, joka näkyy pellettikuljettajan arjessa. Kesällä lämmitystarve on pientä ja silloin kuljetukset ehditään hoitamaan vähäisellä kalustomäärällä, mutta syyspakkasten alettua lisääntyvät tilausrivit merkittävästi.

– Olemassa olevalla jauhesäiliökalustolla pystymme hoitamaan runkoliikennettä sekä suurasiakastoimituksia, jotka tarkoittavat käytännössä nuppi- tai perävaunukuormaa. Jauhesäiliöautoissa ei käytetä vaakalaitteita, joten niillä ajettavat kuormat on punnittava aina tehtaalta lähdettäessä ja koko säiliö on purettava yhdelle vastaanottajalle. Perävaunu ja vetoauto voidaan luonnollisesti purkaa eri osoitteisiin, koska ne voidaan punnita erikseen.

– Normaali toimituserä omakotitalolle tai maatilalle on 3-10 tonnia ja tyypillisessä jakokuormassa on 6-8 purkupaikkaa, kertoo ajojärjestelystä vastaava Pekka Keski-Korsu.
Pellettilämmityksen yleistyminen on lisännyt kuljetettavien tonnien määrää, mutta samalla se on tuonut kuljetus- ja jakelutoimintaan lisää tehokkuutta.
– Alkuun jakeluautomme reitit olivat verrattain pitkiä, mutta uusien käyttäjien myötä ajomatkat ovat lyhentyneet huomattavasti, jatkaa ajojärjestelijä.
Ajomatkoja lyhentää ja kuljetustehokkuutta parantaa myös laaja tehdasverkosto. Korsun toimialueella on kaikkiaan viisi pellettejä valmistavaa tehdasta, jotka sijaitsevat Peräseinäjoella, Ylistarossa, Ilomatsissa, Haapavedellä ja Keminmaassa.

Siilo täyttyi, loput leikkimökkiin

Pellettilämmitys on Suomessa suhteellisen uusia asia, joka ottaa vasta ensiaskelia yleistymisessä ja alaan liittyvissä toimintatavoissa. Kuljetusyrityksen näkökulmasta asiakaskunnan toivottaisiin kiinnittävän enemmän huomiota siilojen ja täyttöputkien sijoitukseen ja toteutukseen.

– Varsinkin uudisrakennuksissa siilo suunnitellaan jo alun alkaen toimivaksi, vanhoihin rakennuksiin siilot joudutaan usein tuomaan hivenen väkisin. Vapo on tuottanut hyvin valaisevan kirjan pellettilämmitystä harkitseville ja suunnitteleville, mutta valitettavan usein tuota kirjaa aletaan lukea kotisohvalla pellettipolttimen jo käynnistyttyä, harmittelee Pekka Keski-Korsu.
Asiakkailla on välillä myös vaikeuksia selvittää siilonsa kokoa ja sinne mahtuvan pelletin määrää.

– Joskus pellettiä puhalletaan säkkeihin tai jopa leikkimökkiin, koska siiloon ei sovi koko tilattua määrää, kertoo Pekka Keski-Korsu.
– Asiakkaan ei tosin ole pakko ottaa vastaan koko määrää, mikäli siilo täyttyy ennen aikojaan. Ylijäämä voidaan viedä seuraavalle asiakkaalle tai Vapon omalle lämpölaitokselle. Vaakalaitteen ansiosta asiakkaalta osataan laskuttaa hänelle toimitettu määrä.
Korsulla uskotaan pellettilämmityksen nostavan suosiotaan myös jatkossa.
– Käytettävän bioenergian määrä ei jatkossa ainakaan vähene, joskin valtiovallan toimet esimerkiksi verotusteknisissä asioissa saattavat tehdä nopeitakin muutoksia energia-asioissa.

Korsun innovatiivisuudesta kertoo muun muassa vuonna 1992 alkanut mepa-liikenne. Tämäntyyppisellä autolla ajettiin Rautaruukin teräsnauhakeloja Raahesta Hämeenlinnaan ja paluukuormassa tuotiin kalkkia Raaheen. Autolla ajettiin noin 400 000 kilometriä vuodessa ja käytännössä aina kuormattuna. Monikäyttöisyydestä huolimatta yhdistelmässä oli 39 tonnin kantavuus.

– Ennen liikenteen aloittamista kalkin ja teräksen kuljettamista samalla autolla pidettiin mahdottomana ajatuksena.

Ari Perttilä