Hiilen sidontaa

Seppo Pentti

Puheilla muuttuvasta ilmastosta on lyöty nyt pari vuotta maataloutta, metsätaloutta ja turvepuolta kuin vierasta sikaa. Ne ovat kuitenkin itse asiassa yhteiskunnassa ainoat realistiset toimialat, joilla on mahdollista kuivalla maalla ylipäätään sitoa ilmakehään muualta vapautunutta hiilidioksidia. Virvoitusjuomiin esimerkiksi hiiltä sidotaan toki hiilihappona, mutta siinä varastointiaika on kohtalaisen lyhyt. Tämän lisäksi hiilidioksidia sitoutuu esimerkiksi kaasuvaihdon kautta veteen luonnon oman kiertokulun kautta.

Luonnossa aine kiertää tai se on varastossa. Aine ei häviä, mutta muoto saattaa muuttua. Hiiliatomilla esimerkiksi on monta mahdollista olomuotoa; kaasuna kuten hiilidioksidi, nesteessä kuten maaöljy tai kiinteänä kuten turve tai timantti.

Turve on yksi konkreettinen aine, mihin hiiltä sitoutuu jatkuvasti. Hyvä turvesuo sitoo enemmän hiiltä kuin huono metsä. Toisin kuin vaikka hiilellä, turvekerroksen kasvu on havaittavissa. Turve on siis uusiutuvaa ja uusia turvealueita syntyy, kun vesi jossain painanteessa seisoo.

Fotosynteesi on luonnollinen tapa, millä hiilidioksidia sitoutuu välivarastoon. Lyhykäisyydessään fotosynteesissä ilman hiilidioksidista ja vedestä valmistetaan kasvissa sokeria ja sivutuotteena vapautuu happea. Fotosynteesi on mahdollinen kasvin vihreissä osissa ja se edellyttää valoa. Hiilidioksidi on siis kasvien ruokaa. Halvin valon tuottaja kasville on aurinko.

Valitettavasti mediassa ei useinkaan käsitellä numeroina sitä valtavaa määrää hiilidioksidia tai vaihtelua, mikä on normaalia luonnon kiertokulkua; palavia metsiä, kasvien vanhenemista ja mätänemistä, tulivuorenpurkauksia, merien elämää, missä hiili näyttelee ratkaisevaa osuutta. Erilaisissa raporteissa ei myöskään ole pystytty erittelemään, mikä kierrossa olevasta hiilidioksidista on luonnon omien prosessien aikaan saamaa. Se toki osataan laskea, paljonko hiilidioksidia vapautuu, kun vaikka öljyä poltetaan.

Koulutus on tärkeässä roolissa, jotta tulevaisuudessa on ammattilaisia hoitamassa metsiä

Metsänhoito on erikoisessa tilanteessa. Metsänomistajille tarjotaan erilaisia vaihtoehtoja hakkuiden viivästyttämiseen tai jatkuvaa kasvatusta. Uudishakkuukielloistakin on puhuttu valtion metsissä. Ne sopivat tietyissä tapauksissa kokonaisuuteen, mutta niillä ei ratkaista ympäristöasioita eikä samaan aikaan teollisuuden puuhuoltoa. 

Sen sijaan, että media on keskittynyt hakkuisiin, pitäisi keskittyä metsien nopeampaan uudistamiseen ja metsien pitämiseen kasvukunnossa. Ehkä myös sellaisten alueiden metsittämiseen, jotka voidaan kohtuudella metsittää. Osa vanhoista viljelemättömistä pelloista voisi huoletta metsittää, mutta niin voisi metsittää monet taajamien viheralueetkin.

Traktorikalustolla ei pystytä hoitamaan kuin osa vuotuisesta puunkorjuusta. Yksittäisen metsänomistajan kannalta sillä saattaa kuitenkin olla ratkaiseva merkitys.

Kun uudishakkuu on tehty, uudistaminen pitäisi tehdä maastoon parhaiten sopivalla puulajilla. Nyt esimerkiksi runsaan hirvikannan vuoksi männylle tai koivulle sopivia metsäpohjia uudistetaan kuuselle. Hirvikannan runsaudella on siis tulevaisuudessa vaikutus siihen, millaista metsää Suomessa kasvaa ja kuinka paljon hiiltä sitoutuu vuodessa.

Maatalouspuolella, joka on yksi merkittävä hiilen sitoja, huomiot pitäisi kiinnittää maan viljavuuteen. Jotta kasvit kasvaisivat, niille pitää saada aikaan hyvät kasvuolosuhteet. Se onnistuu maan rakennetta ja kuohkeutta parantamalla, humusta lisäämällä, peruskuivatuksesta huolehtimalla ja pitämällä maan pH oikeana. Tällöin kasveilla on mahdollisuus kasvaa ja samalla sitoa hiilidioksidia.

Metsänhoidossa pitäisi keskittyä harvennuksiin, jotta saadaan metsä kasvamaan laadukasta ainespuuta teollisuudelle. Ainespuussa hiili saadaan pysymään mahdollisimman pitkään varastossa. Taimikonhoitoa ja harvennuksia pitäisi siis tehdä ahkerasti, jotta laatupuuta on tulevaisuudessa saatavilla. Hoitamaton metsä ei tuota taloudellistakaan hyötyä omistajalle.

Kun siirrytään harvennuksissa isompien puiden käsittelyyn, pitää koneidenkin järeytyä. Pehmeillä mailla pitäisi pystyä myös hoitamaan metsiä.Koura valitaan käytön mukaan. Koura voi myös monipuolistua, kun hoidettavista kohteista tulee vaativampia.