60-vuotias jatkaa kasvuaan – Manitou

Maatalous- ja teollisuuskäyttöön tarkoitettuja kurottajia valmistava ranskalainen Manitou viettää kuluvana vuonna toimintansa 60-vuotisjuhlaa. Rakennustyömaan koneiden valmistus keskittyi alun jälkeen melko nopeasti kurottajaa ennakoiviin, hankalassakin maastossa käytettäviin nelipyöräisiin materiaalinkäsittelykoneisiin. Ensimmäisissä laitteissa oli trukkimaston kaltainen nostolaite. Teleskooppipuomi saatiin koneisiin vasta 1980-luvulla. Hankkija järjesti lokakuussa asiakasmatkan Manitoun päätehtaalle, Ranskan Nantesiin. Ryhmälle tarjottiin mielenkiintoinen läpileikkaus kurottajavalmistajan tämän päivän toimintaan.

Tehdasvierailu alkoi Manitoun historian katsauksella. Esittelijänä toimiva Aline Douchez vei vieraat tehtaan alueella olevaan vierailukeskukseen, johon on rakennettu myös yrityksen vaiheista kertova näyttely. Kurottajamuseoksikin sitä voisi kutsua. Esillä on koneiden varhaisia malleja sekä merkkipaaluja matkan varrelta. Seinää koristaa yrityksen kehityksestä kuvin ja vuosiluvuin havainnollisesti kertova katselmus. Betonimyllyistä ja torninostureista alkanut valmistus on nyt jalostunut tehokkaaksi teolliseksi toiminnaksi, jossa miljoonannen koneen valmistuminen tapahtuu lähivuosina.

Mr. Manitou
Suomalaisista maataloustuottajista koostuneella ryhmällä oli kunnia tavata vierailun aikana myös itse herra Marcel Braud, jota myös Mr. Manitouksi kutsutaan. Hän jatkoi sodassa menehtyneen isänsä perustamaa yritystä, joka aikanaan valmisti keruukoneita viininviljelyyn. Nuori Braud työskenteli silloisen yrityksen monissa eri tehtävissä saaden näin laajalti kokemusta koneenrakennuksen alalta. Sodan jälkeinen maailma tarvitsi rakennuskoneita, joten viininkeruukoneiden valmistus vaihtui erilaisten rakentamista helpottavien laitteiden tuotantoon. Vuonna 1958 näki päivänvalon kurottajien esi-isäksi katsottava, maastokelpoinen materiaalinkäsittelykone. Kone perustui pieneen traktoriin, jonka kulkusuunta oli käännetty ja takanostolaitteen paikalle oli kytketty trukkimasto. Kone soveltui niin kauha- kuin trukkihaarukkakäyttöön. Kyseinen konekin, MC 5, oli esillä museossa lähes alkuperäiseen loistoonsa kunnostettuna.
Samoihin aikoihin Marcel Braud otti siskonsa kanssa vetovastuun yrityksestä, jonka nimeksi valittiin Manitou. Se tarkoittaa vapaasti käännettynä, että ”nostaa kaikkea”. Perheyrityksenä alkanut toiminta jatkuu edelleen samassa muodossa. Sisarukset ovat pääomistajia. 87-vuotias Mr. Braud ei ole enää mukana yrityksen operatiivisessa toiminnassa, vaikkakin usein tehtaalla poikkeaa. Sisar Jacqueline Himsworth toimii edelleen hallituksen puheenjohtajana. Hänkin poikkesi suomalaisia vieraita tapaamassa.

Kotikonnuilla
Manitoun päätehtaaksi luettava laitos sijaitsee Lounais-Ranskassa, Ancenisin kaupungissa Nantesin läheisyydessä. Paikka on lähellä Braudin sisarusten synnyinkotia, joten kovin kauas ei ole viinimarja pensaasta vierinyt. Näin pitää varmaan todeta, koska viininviljelyalueella ollaan. Manitoun lisäksi alueen suuria työllistäjiä ovat Toyotan trukkeja valmistava tehdas sekä Fincantierin telakka, joten sielläkin kulmalla lienee Suomen kaltainen pula osaavista metallimiehistä ja koneenrakentajista. Manitoun tehdas yksin työllistää 1 500 henkilöä.
Manitoulla on yhteensä 11 tehdasta ympäri maailman; viisi Ranskassa, yksi Italiassa, Intiassa ja Brasialiassa sekä kolme USA:ssa. Kaikkien tehtaiden yhteenlaskettu henkilömäärä on 4 200, joista noin puolet toimii Ranskassa. Ancenisin tehdas on keskittynyt pelkästään merkin kiinteärunkoisten kurottajien valmistukseen. Niitä putkahtaakin linjan päästä ulos reilut 50 päivässä. Tällä hetkellä tehtaalta valitellaan positiivista ongelmaa. Tilauksia on jonossa pitkä rivi, joten toimitusajat ovat 25–30 viikkoa. Etenkin loppuvuoden aikana tuotanto toimii kiireisimmillään, koska suuret eurooppalaiset konevuokrausyritykset uusivat kalustoaan aina uuden vuoden alkuun. Ancenisin tehtaalla syntyvät niin maatalous- kuin teollisuuskäyttöön tarkoitetut kiinteärunkoiset kurottajat.

Miljoona rikki
Marcel Braud aloitti materaalinkäsittelykoneiden valmistuksen 50-luvun lopulla ensin traktorialustalle. Nopeasti kuitenkin siirryttiin käyttämään omavalmisteisia runkoja traktoreiden pitkien toimitusaikojen johdosta. Vuonna 1969 syntyi 10 000. trukki, jollaiseksi konetta tuolloin vielä kutsuttiin. Ensimmäinen tämän päivän kurottajien kaltainen, teleskooppipuomilla varustettu kone esiteltiin vuonna 1981. Pian tämän tyyppisestä koneesta tulikin yrityksen lippulaivatuote. Kurottajamalleja on nykyisin tuotannossa lähemmäs sata ja merkin nimellä myydään myös paljon muuntyyppisiä materiaalinkäsittelykoneita ja nostimia.
Gehlin ja Mustangin pienkuormaajat kuuluvat nekin tänä päivänä Manitou-konsernin tuotteisiin. Mustang siirtyi Manitoun omistukseen 1997 ja Gehl 2008. Tarjolla on siis kattava valikoima rakennusalan työkoneita. Erilaisia konemalleja ilmoitetaan olevan nelisensataa.
Huikea puolen miljoonan valmistetun koneen määrä täyttyi vuonna 2015. Näinä päivinä tuo luku on jo yli 800 000, eli kasvuvauhti on rajua. Miljoonan koneen maaginen raja tulee täyttymään lähivuosina, mahdollisesti jo ensi vuonna.

Hallia ympäri
Historian katsauksen sekä kaupallisten tiedotteiden jälkeen pääsi ryhmä tutustumaan itse tehtaan toimintaan. Nykyisillä sijoillaan laitos on toiminut 1970-luvulta alkaen. Paikka valikoitui aikanaan Braudin omistajaperheen synnyinseudun läheisyydestä. Yli kolmenkymmenen hehtaarin tehdaskompleksi pitää sisällään monia muitakin toimintoja kuin valmistuksen. Esimerkiksi koko konsernia maailmanlaajuisesti palveleva, reilun kymmenen vuoden vanha varaosakeskus sijaitsee samalla tontilla sekä tietenkin edellä mainittu vierailukeskus koulutustiloineen.
Tuotannon alkupää on jaettu karkeasti kahteen osaan. Tehdas mainitsee kunnia-asiakseen valmistaa kaikki kurottajiensa puomit itse. Sitä varten tuotannossa on muutamia erikoiskoneita juuri puomin osien valmistusta varten. SSAB:n erikoisterästä käytetään materiaalina ja pelkästään puomin osien taivutukseen tarkoitetulla särmäyskoneella tehdään suorasta levystä u-palkkeja. Seuraavassa vaiheessa kaikki hitsattavat särmät viistetään koneellisesti tasaisen hitsisauman perustaksi. Hitsaus tapahtuu niin ikään koneellisesti, vaikkakaan robotista ei voida puhua. Hitsaus tapahtuu nimenomaan pitkien kappaleiden hitsaukseen tarkoitetulla automaattikoneella. Yhteen liitetyt u-palkit pysyvät ”jigissä” paikoillaan ja kahdella langansyötöllä varustettu poltinpää liikkuu johtimia pitkin. Menetelmänä on jauhekaarihitsaus. Puomin osia syntyy neljän hitsausautomaatin voimin. Jokaisella koneella on yksi oma hoitajansa. Lopuksi vielä hitsattuihin puomin varsiin tehdään 3D-laserilla leikkauksia, kuten esimerkiksi reikiä ja muita lovia. Näin mittatarkkuus saadaan hyväksi, kun laserpoltot tehdään hitsattuihin kokonaisuuksiin. Maalauksen jälkeen puomin osat siirtyvät omalle puomien kokoonpanoon keskittyvälle osastolle. Puomeja syntyy 40 kappaletta yhdessä vuorossa. Niitä tehdään kolmessa vuorossa. Puomeja tehdään siis myös konsernin muillekin tehtaille.

Itse kurottajien runkojen valmistus alkaa alihankkijalta hankittujen, valmiiksi leikattujen, teräsosien kokoonpanohitsauksella. Hitsaustapahtumaa esivalmistellaan kasaamalla runko-osat vaunussa olevaan ”jigiin”. Siinä kaikki osat liitetään tarkasti toisiinsa käsin heftaamalla. Vaihe kestää reilun työpäivän. Viimeistelyhitsaus tehdään sitten robotilla. Sekin vaihe kestää noin kahdeksan tuntia. Tämän päälle tulee hitsauksessa vielä noin viiden tunnin viimeistelyvaihe, joka tehdään käsin. Saumojen tarkastus tehdään ennen maalausta. Kaikki tarkastetut ja hyväksytyt saumat merkataan liidulla.
Kurottajien kokoonpano tapahtuu kahdella, hitaasti liikkuvalla linjalla. Omavalmisteosat, ostokomponentit ja muut osat muuttuvat valmiiksi kurottajaksi linjalla noin kahdeksassa tunnissa. Yhden koneen laskennallinen valmistusaika on kaksi viikkoa, mutta kun linjalla sitä on tekemässä monta ihmistä, valmistuu se yhden työpäivän aikana. Kompaktikoneita varten tehtaalla on oma erillinen linjansa.

Kaikki testataan
Tehtaan alueella on myös oma erillinen testirata, jossa jokainen uusi koneyksilö testataan. Yhden koneen tarkastus kestää kolmisen tuntia. Se koostuu monista eri osioista. Ensin käydään läpi 250 kohdan tarkistuslista, jossa testataan toimintoja ja katsastetaan rakenteita. Itse radalla tapahtuvan suorituskykytestin periaatteena on varmistaa, että kone tekee, mitä esite lupaa. Radalle rakennettuihin torneihin nostellaan puntteja. Näin selviää maksiminostokorkeus ja koneen vakaus. Rampilla varmistetaan käsijarrun toimivuus ja tasamaalla tehdään maksimiulottuvuuden tarkastus sekä ohjaus- ja jarrutustesti. 28 henkilöä tekee pelkästään testausta.

Uusi varaosakeskus
Reilu kymmenen vuotta sitten avattu ja valmistuksesta erillään oleva Manitoun kansainvälinen logistiikkakeskus toimii myös tehdasalueella. Katettua sisätilaa on yli kaksi hehtaaria ja sen päälle vielä kattamatonta ulkotilaa. 23 miljoonan euron investointi työllistää 170 henkilöä. Varastossa on ympärivuorokautinen miehitys, myös viikonloppuisin. Yksikkö toimittaa vuosittain yli miljoona varaosanimikettä maailmalle.
Moderni varasto pitää sisällään 1,3 kilometriä kuljetinta. Lähetysten käsittely tapahtuu pitkälti käsin tietokoneavusteisesti. Varasto toimii ISO 9001– ja ISO 14001 -sertifikaattien mukaisesti.
Päivässä tavaraa tulee sisään noin 60 tonnia yli 700 tavarantoimittajalta. Niistä kolmisenkymmentä prosenttia on ranskalaisia yrityksiä. Tuleva tavara lajitellaan ja varastoidaan tyypeittäin yhdeksän metriä korkeisiin hyllyihin. Vastaavasti tilatut varaosat kerätään pääosin manuaalisesti ja välitetään pakkaamoon, josta eri kuljetusyritykset noutavat lähetykset. Varaosakeskus palvelee yli kuuttasataa jälleenmyyjää 120 maassa. Varaosatilaukset luvataan saatavan toimitukseen saman päivän aikana, kun tilaus tulee sisään ennen kello 17. Varaston arvo on noin 60 miljoonaa euroa. Hyllyiltä sanotaan löytyvän kaikki osat alle 15 vuotta vanhoihin koneisiin. Alle 20-vuotiaisiinkin Manitou-koneisiin löytyy osia osittain.

Lue tästä myös artikkeli Manitoun tuotejulkistuksista vuoden 2018 alussa.