Vältä puristenestetappioita – tehosta esikuivausta

Seppo Pentti

Viime kesän rehunteossa esikuivauksen haasteet yhdistyivät ikäväksi kokonaisuudeksi. Epävakaa sää tarjosi sadekuuroja ennakoimattomasti ja teki korjuusuunnittelusta toivotonta. Peltojen märkyys oli monin paikoin jo itsessään korjuuta hidastava tekijä. Jos poutaa sattui olemaan, niin ensimmäinen päivä piti odotella pellon kuivumista. Kasvustosta kaste haihtui puoleen päivään mennessä ja illalla kuuden maissa uusi kaste alkoi jo pisaroitua nurmeen. Parhaassakin tapauksessa loppukesällä kuivumisen mahdollistavaa peliaikaa oli vain kuusi tuntia päivässä.

Viime kesänä korjuuolosuhteet olivat monin paikoin lohduttomat. Sade piiskasi korjattavaa satoa ja kalustoa.

Märkyys näkyy rehuanalyyseissä

Valion rehuanalytiikan perusteella erityisen märkää kakkossato on ollut Kainuussa ja Lapissa, joissa keskimäärin rehunäytteiden kuiva-aine on noin 27 %. Alle 30 % kuiva-ainepitoisuuden jäätiin myös kaikissa Pohjanmaan maakunnissa, Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. On huomattava, että nesteen valuminen pois rehusta myös nostaa jäljelle jäävän rehun kuiva-ainepitoisuutta. Korjuuhetkellä tosiasiassa rehut ovat olleet vielä märempiä kuin valmiista rehusta otetut näytteet antavat olettaa.

Märkä rehu ei pudota tuotosta

Märkä rehu ei pudota tuotosta, jos sen säilöntä on onnistunut. Märänkin rehun säilöntä onnistuu muurahaishapolla, kun annostelutaso on riittävä. Tällä voidaan sato pelastaa ja seuraavan talven ruokinta onnistuu. Lohdullinen tieto ruokinnan näkökulmasta on, että rehun märkyys sinänsä ei heikennä tuotosta, jos säilöntä on onnistunut.

Epäonnistumisen riskit kuitenkin kasvavat märkänä säilöttäessä. Ilman muurahaishapon apua riskinä on liiallinen käyminen ja virhekäyminen. Märän rehun puristenesteen mukana menetetään rehun arvokkaita ravintoaineita sekä osa säilöntäaineestakin. Esikuivauksen vähimmäistavoite onkin päästä eroon puristenestetappioista.

Ylimääräisistä vesitonneista eroon

Vaikka vesi on voide, ei liika vesi kuitenkaan helpota korjuuta tai rehun silppuamista. Märän, painavan rehumassan vuoksi massavirtaa joudutaan hidastamaan noukkimissa ja silppureissa ja tämä näkyy osaltaan silpun pituudessa. Sopivan kuiva rehumassa taas silppuuntuu suunnitellusti vastateriä vasten.

Esikuivauksen etu rehun korjuussa on pienempi tilavuuspaino, jolloin kuormaan on mahdollista saada enemmän rehua. Esikuivattuna korjattu rehu aiheuttaa pienemmät tallaamisvauriot, kun kuormapaino on alhaisempi. Runsaasta vedestä ei varastoinnissa ole etua. Siilo tulee märällä rehulla nopeammin täyteen. Etenkin paalirehussa märän rehun jäätyminen talvella on yksi haaste.

Tavoite kuiva-ainepitoisuus 25-35 %

Puristenestetappioiden välttämiseksi rehu pitäisi onnistua esikuivaamaan yli 25 %:n kuiva-ainepitoisuuden. Toisaalta peltotappiot alkavat kasvaa jo, kun kuiva-aine nousee yli 30 %:n. Lisäksi rehun tiivistäminen siilossa vaikeutuu ja rehusta tulee sen vuoksi lämpenemisherkkää, jos kuiva-aine nousee 40 %: iin asti tai yli. Suomalaisissa olosuhteissa ydinkysymys on joka tapauksessa puristenestetappioiden välttäminen. Miten siihen päästään tehokkaasti, jotta käytettävissä olevalla korjuukapasiteetillä saadaan kaikki suunniteltu rehu vähäisen hyvän sään aikana korjattua.

Vähäisten kuivaustuntien hyödyntäminen voidaan aloittaa vasta, kun pystykasvustosta on kaste haihtunut. Tästä eteenpäin niittonopeudella on merkitystä. Kuivumispinta-alaa syntyy suhteessa niittonopeuteen suorassa suhteessa siihen, miten isolle pinta-alalle karho levitetään. Tutkimusten perusteella kuivumispinta-ala on varsinkin kuivumisen alussa kaikkein ratkaisevin tekijä nopean kuivumisen kannalta.

Jos kasvusto niitetään leväälleen ja jos pöyhintä tehdään, niin piikit eivät saa rapsuttaa maata

Vanhat tutkimustulokset niittomurskauksesta nykyvalossa

Kun Wright et al. vuonna 1997 julkaisivat tutkimuksensa niitetyn nurmikasvuston käsittelyn vaikutuksista kuivumisnopeuteen, he totesivat murskauksen yhdeksi hyödyksi karhotuksesta aiheutuvan lisätyön välttämisen. Sittemmin työleveydet ovat kasvaneet ja karhotus on ottanut paikkansa säilörehunkorjuuketjuissa, joten tuloksia voidaan arvioida uudessa valossa.

Nurmi voidaan niittää ja karhottaa samalla ajokerralla. Tarjolla on ruuvikarhottimia, jotka karhotuksessa myös hiertävät hieman korren vahapintaa, mikä nopeuttaa kuivumista. Karhotusruuvi ei kuitenkaan riko tai katko kasvustoa turhaan.

Kun kasvustoa ei murskata, lehtimassa ei irtoa korresta. Tällöin haihtumisimu jatkuu kun kasvi on kokonaine, mutta sateen sattuessa kosteus ei imeydy kasviin kuten katkenneista korsista.

Wrightin tutkimuksessa ilman murskausta päästiin alkukesällä parissa tunnissa yli 25 % kuiva-ainepitoisuuden, kun levälleen levitetyn kasvimassan määrä vastasi 2,6 - 5,2 t ka/ha satotasoa. Sen sijaan syyskuussa niitetty kasvusto oli vesimärkää (kuiva-aine vain noin 12 %) ja levällään kuivatuksessa päästiin vain noin 24 %:n kuiva-ainepitoisuuteen 8 tunnin kuivauksen aikana (satotaso 2,6 t ka/ha). Näin märkä kasvusto viittaa siihen, että pystykasvustossa on ollut vettä pisaroina niittohetkellä. Tuollaisen karhon kuivuminen oli alussa selvästi hitaampaa, mutta kun 17 % kuiva-ainepitoisuus oli saavutettu, niin siitä eteenpäin kuivuminen eteni noin 1,25 %-yksikköä tunnissa, kun se alkukesällä oli vastaavalla kosteusalueella noin 1,75 %-yksikköä tunnissa.

Pystykasvustossa olevan sadeveden tai kasteen kannattaa antaa haihtua ennen niittoa. Tutkimuksessa todettiin, että murskauskäsittelyistä ei juurikaan ollut hyötyä kasvinlehtien pinnoilla olevan veden poistamisessa. Sen sijaan murskauskäsittelyt nopeuttivat kasvin sisällä olevan veden haihduttamista.

Poimintoja Wrightin ym. tutkimuksesta vuodelta 1997.  Ensimmäisen päivän aikana saavutettu karhon kuiva-ainepitoisuus karhon paksuuden vaihdellessa. Kasvuston kuiva-ainepitoisuus oli niittohetkellä 17,4 %.  Käsittelyt olivat pelkkä niitto (a 3-m-wide two-drum mower, Agrimech Grasshopper, Aylesbury, UK) ja niittomurskaus (Agrimech Grasshopper fitted with a twin horizontal nylon brushcounter rotating rotor conditioner).

Wrightin tutkimuksessa ensimmäisenä esikuivauspäivänä murskauksen hyöty saavutetussa kuiva-ainepitoisuudessa oli 2 – 3 %-yksikköä, jos kuivumispinta-ala oli sama sekä murskatulla että pelkästään niitetyllä kasvustolla. Murskauskäsittelyjen hyödyt kasvoivat, kun kuivausta jatkettiin useita päiviä tavoitellen korkeampaa rehun kuiva-ainepitoisuutta. Tutkimuksessa murskauksen hyöty ensimmäisenä kuivauspäivänä menetettiin kokonaan, jos murskauksessa karhon leveys samalla pieneni puoleen levälleen niitettyyn verrattuna.

Käytännöt muuttuvat

Maidontuottaja Simo Horkka on osakkaana rehunkorjuuketjussa, jossa on luovuttu murskaimista niittokoneissa. Ensin hankittiin etuniittokone ilman murskainta kymmenkunta vuotta sitten ja pian todettiin, että voidaan luopua murskaimista myös sivukoneissa. Tehon tarve niittotraktorissa pienenee merkittävästi, ajonopeus kasvaa ja saadaan tasaisempi kuivuminen koko niittoalalla, niittokoneet ovat kevyemmät ja niissä on vähemmän rikkoutuvia osia. Horkan mukaan murskauksesta ei juurikaan ole hyötyä, kun tavoitellaan korkeaa D-arvoa ja rehu korjataan ajosilppurilla. Murskauksen lisähaittana apilakasvustossa Horkka mainitsee kuivumisen kohdistuvan nimenomaan lehtiin ja lisäävän siten varisemista.

Horkan tilalla rehunkorjuu on tehokasta ja nopeaa, niittoleveys on 9 m ja karhottimen leveys on 15 m. Käytännössä karhotin ajaa jo pari tuntia niittokoneen jälkeen pellolle, ja sen perässä silppuri. Näin korjaten rehun kuiva-aineessa on yleensä päästy välille 24 - 45  %. Rehu on riittävän kuivaa ja vielä helposti tiivistettävissä. Puristenestetappioita ei tule, jos ei ole sadekeliä. Yksikin poutapäivä riittää siihen, että saadaan rehu nurin, siiloon ja siilo poljettua. Rehun säilönnässä käytetään AIV:tä.

Rengastus on syytä laittaa joka tapauksessa kuntoon tulevia korjuukausiakin varten. Kun nurmella liikutaan painavilla kuormilla, helpottaa kolmas akseli ja pakko-ohjaus hieman rasitusta.

Urakoitsijaseminaarissa lisää näkemyksiä

Murskauksen hyödyllisyys puhuttaa rehunkorjaajia monesta näkökulmasta. Onko mahdollista, että murskaus on hyödyllisempi, jos pelto on hikevällä maalla, jolloin peltoa vasten makaava karho kastuu altapäin? Murskattu karho ei jää samalla tavoin maata vasten pitkäkseen, kuin levälleen niitetty.

Häviääkö pelkässä niitossa saavutettu säästö, jos murskaamaton kasvusto ei puristu paalatessa yhtä tiiviiksi paaliksi? Entäpä kärsiikö rehun hygienia, jos karhotusvaiheessa osa levällään olevasta karhosta jää renkaan alle?

Maksimaaliseen kuivumisnopeuteen pääseminen tarkoittaa sitä, että muskattu kasvusto pitää levittää koko pellon pinta-alalle – tarvittaisiinko korjuuketjuun yksi kone lisää? Selvää on, että nurmenkorjuuteknologia jatkaa kehittymistään. Nurmenkorjuu-urakoitsijat kokoontuvat jälleen maaliskuussa Valion ja Eastmanin järjestämille Artturi-Urakoitsijapäiville, joilla käsitellään myös esikuivauksen tehostamista, vaihdetaan näkemyksiä ja kokemuksia. Lisätietoja tapahtumasta ja ilmoittautumiset osoitteessa www.aiv.fi

https://www.lyyti.fi/reg/ArtturiUrakoitsija2018

Johtopäätökset:

  1. Niitetyn nurmen levittäminen mahdollisimman isolle pinta-alalle nopeuttaa kuivumista merkittävästi.
  2. Murskauksesta on kuivaukselle sitä enemmän hyötyä, mitä kuivempaa kasvimassa on niittohetkellä ja mitä ohuempi kuivattava karho on.
  3. Niittopäivänä karhon pöyhimisestä tai kääntämisestä oli vain vähän hyötyä kuivumisnopeuteen, jollei sillä samalla lisätä kuivumispinta-alaa. Näiden käsittelyjen hyöty kasvoi seuraavina kuivauspäivinä.
  4. Karhottaminen ennen sadetta pienentää niitettyyn nurmimassaan imeytyvän sadeveden määrää.

WRIGHT et al. 1997. The influence of weight of ryegrass per unit area and treatment at and after mowing on rate of drying. Grass and Forage Science 52: 86–99.