Tee haketettava kasa oikein

Energiapuuta keräävät ja niitä puita kasalle lastaavat ovat merkittävässä asemassa ketjun toimivuuden kannalta. Sopimattomaan paikkaan, maata vasten sijoitettu ja peittämätön rankakasa aiheuttaa monesti ongelmia haketettaessa ja lämmitettäessä. Etenkin kosteana vuonna kasan oikea tekotapa palkitsee, muttei se toki korvaa kuivan vuoden parempia olosuhteita. Oikein tehty kasa hyvällä paikalla on hakettajan toivomuslistalla ja niistä on myös mahdollisuus saada parempi hinta. Oheinen teksti on tehty Mika Metson kanssa.

Kun energiapuuta metsästä kerätään, mukaan kuormaan ei pitäisi keräillä mitään ylimääräistä. Haketettavissa kasoissa on valitettavasti joskus kaikenlaista ryönää; kiviä, pankkoja, porakankia, piikkilankaa eli tavaraa, mikä ei hakkuriin kuulu. Ammattimaisesti tehty korjuu ja kasojen sijoittaminen oikein varmistaa, että kasoissa ei ole muuta kuin puumateriaalia. Selkeästi näkyviin puunippuihin metsässä on helppo tarttua. Aluspuut helpottavat kasojen löytymistä metsästä, jos hakkuun jälkeen sataa lunta. Aluspuut vähentävät myös ylimääräisen tavaran tarttumista puihin, kun puut ovat osittain ilmassa.

Kasa tien varteen

Tien varteen tehtävän haketettavan rankakasan oikeaa paikkaa kannattaa miettiä etukäteen. Kulkuväylä saisi olla leveä kasan kohdalla ja jos mahdollista vältetään syvien ojien vierustoja. Tällöin vaunujen kanssa voidaan tulla osittain rinnalle. Kasa pitäisi sijoittaa poistumissuunnassa tien vasemmalle puolelle, jolloin hakkuria ei välttämättä tarvitse erikseen siirtää haketuksen aikana ja täysien kuormien kanssa päästään lähtemään heti oikeaan suuntaan. Toki paras vaihtoehto on, jos haketuspaikka on niin leveä, että haketus voidaan tehdä vieressä olevaan vaunuun, liikenne mahtuu ohittamaan hakkurin ja kääntymään toisaalla, jolloin vältetään turhaa peruuttamista. Useimmiten rankakasat ovat kuitenkin metsäautotien varressa, missä ei ole ohituspaikkoja.

Alta tuleva kosteus on aina hankalampaa kuin ylhäältä tuleva. Jos kasa kostuu alhaalta päin, se ei silloin kuivu koskaan. Perinteisten aluspuiden sijaan kasan pohja pitäisi olla reilusti tuplaristikolla. Metsästä kaadetusta materiaalista kannattaa valita järeimpiä kasan pohjalle, jolloin juoksut eivät ole notkolla. Kuvat: Mika Metso

Kasaa ei pitäisi tehdä notkon pohjalle, missä vesi seisoo, vaan mielellään ilmavalle paikalle, missä rangat kuivuvat. Alta tuleva kosteus on aina hankalampaa kuin ylhäältä tuleva. Jos kasa kostuu alhaalta päin, se ei silloin kuivu koskaan. Tuulinen paikka ei haittaa yhtään, koska jos tuuli pääsee kasan sisään, turha kasan happaneminen ei nopeudu. Vältä myös kasan sijoittamista sähkölinjojen läheisyyteen tai ainakaan alle. Kasaa tehdessä nippu kourassa pienellä kuormaimella saattaa vielä pysyä kasassa, mutta isommalla kuormaimella hakkuriin tavaraa mätettäessä vaara kosketuksista kasvaa.

Kasa pitäisi saada irti maasta, jotta ilma pääsee vaihtumaan koko kasan alla. Perinteisten aluspuiden sijaan kasan pohja pitäisi olla reilusti tuplaristikolla. Metsästä kaadetusta materiaalista kannattaa valita järeimpiä kasan pohjalle, jolloin juoksut eivät ole notkolla. Pohjalle voi laittaa säälittä useamman puun, jotta kasa ei painu pehmeäänkään maahan. Kaikki puut pohjaltakin päätyvät kyllä hakkeeksi.

Kasa tehdään normaalisti mielellään pääasiassa tyvi tielle päin, jolloin kuormaajalla tavara on kätevä mättää kitaan, eivätkä rungot katkeile. Tyvi edellä hakkuriin syötettäessä loppua kohti ja latvan lähestyessä kitaa, saadaan kasasta kätevästi uutta tyveä latvojen päälle. Kasan ja tyvien etäisyys tien tukevasta reunasta on noin kaksi metriä, kun kaikissa hakkureissa on jonkinlainen syöttöpöytä. Se antaa hakkurikuskille hieman pelivaraa syötössä.

Kasaa täytetään mahdollisimman korkeaksi, viiteen , kuuteen metriin, jotta hakkuria tarvitsee siirtää mahdollisimman vähän. Korkeassa kasassa puutavara pysyy paremmin kuivana ja se on myös kätevämpi peittää tai ainakin peittoa tarvitaan vähemmän. Jos haketettava tavara on vankkaa runkopuuta, kasa on aina sen verran kallellaan, että vesi poistuu peitteen päältä.

Kokopuukasassa kasalle pitää saada ryhtiä, koska kasa kaatuu herkästi taaksepäin. Kasan keskelle hieman takapuolelle pitäisi laittaa muutama kourallinen puita parin metrin välein poikittain ja jatkaa kasan täyttämistä normaalisti. Poikittain olevat puut antavat kokopuukasassa ryhtiä ja kasa pysyy suorassa ja pystyssä. Tekovaiheessa kasa saa kaatua hieman tielle päin. Hetken päästä kasa on suorassa, kun ohuemmat rangat antavat periksi kasan takana. Kasan ylimmäiset puut pitäisi laittaa kasaan lipaksi eteen, jolloin kasaa suojataan sateelta.

Kasat olisi syytä peittää huolellisesti. Peitteen päälle nostetaan rankoja, jotta tuuli ei vie peitettä. Päätyihin päälipuut laitetaan pystysuunnassa, jolloin vesi valuu kasan päältä. Kuperaan, peitettyyn kasaan ei herkästi peitteen päälle jää jäätyviä lammikoita. Kaikki turha kosteus pitäisi saada pysymään pois hakepuusta riippumatta siitä miten pitkä säilytysaika kasalle on suunniteltu. Ylimääräinen kosteus vähentää joka tapauksessa aina poltettavan tavaran lämpöarvoa. Etenkin hankalia ovat suojaamattomissa kasoissa talvet, jolloin sataa lunta ja se sulaa kasaan ja jäätyy taas. Tällöin kasan pintaosa jäätyy ja puoli metriä kasaa saattaa olla yhtä klönttiä. Sulava jää tukkii myös hakkuria. Haketettaessa ongelmaa ei välttämättä tule, mutta haketuksen päättyessä sulanut vesi saattaa jäädyttää koneen.

Kokopuukasassa kasalle pitää saada ryhtiä, koska kasa kaatuu herkästi taaksepäin. Kasan keskelle hieman takapuolelle pitäisi laittaa kourallinen puita poikittain ja jatkaa kasan täyttämistä normaalisti. Kuvassa näkyy myös sopiva etäisyys tiestä. Pari metriä etäisyyttä tiehen riittää.