Päätuotantosuuntana piensiementuotanto – niitto ja puinti erikseen

Artjärveläinen Janne Berg on aloittanut viljelyn omissa nimissään vuonna 1984. Tilan töihin osallistuvat myös Jannen pojat Matias ja Henrik (Eppu). Vaimo, Jaana, käy tilan ulkopuolella töissä. Emäntä vastaa kotona ollessaan oikeat miehet oikeaa paikkaan oikeaan aikaan eli hän on huolto- ja kuljetusvastaava.

Perinteisistä kasvinviljelytiloista Bergin tila eroaa monessa suhteessa. Yksi on viljelyksessä oleva viljelykasvivalikoima ja toinen on kalusto, jota viljelytöissä käytetään. Virikkeitä ja vaihtoehtoja oman tilan kehittämiseen haetaan jatkuvasti koti- ja ulkomailta.
Janne painottaa heti aluksi, että meillä käytössä olevat työmenetelmät on sovitettu olosuhteisiimme, eivätkä nämä menetelmät  sovi välttämättä kaikille.

Viljeltyä Jannella on 210 hehtaaria ja suuri osa pelloista on talouskeskuksen läheisyydessä. Vaikka osa pelloista on hieman etäämmälläkin, pysyvät kustannukset aisoissa. Kasvivalikoima kun on pääasiassa piensiemenkasveja, kuminaa, timoteitä, raiheinää ja nurminataa, jolloin kuljetuskustannukset ovat huomattavasti pienemmät kuin kasvinviljelytiloilla keskimäärin. Hehtaarilta ei kerry kuljetettavaa korjattua satoa valtavasti muutenkaan, kun talouskeskukseen normaalisti kuljetettavasta vedestä halutaan päästä eroon jo pellolla.

– Ammattitaitoa piensiemenviljelyyn on kerrytetty jo vuosia ja olemme hakeneet vaihtoehtoisia menetelmiä, jotta pellolla kasvatettavasta sadosta saadaan mahdollisimman paljon talteen. Yhtä ainoaa oikeaa menetelmää ei ole, Janne painottaa.
– Kun kuljetusmatkat ovat lyhyet ja hehtaarilta kuorma ei ole suuri, kuljetuskustannukset vuosittain ovat normaaliin viljatilaan verrattuna monta tuhatta euroa pienemmät, Janne pohtii. Tilan sisäiset siirrot maksaa aina viljelijä, joten se raha on jostain muualta pois. Kuljetuskustannuksia ja etenkin ajankäyttöä kuljetuksissa kannattaa miettiä, kun hankitaan peltoja etäältä ta­lous­keskuksesta.

Kuminaa pitkään

Merkittävä osa pellosta on timoteillä, joka on kehittynyt pääkasviksi siementuotannossa. Nurminadan ja raiheinän alat ovat pienemmät. Lisäksi täyteviljelykasveina on yleensä kaura ja vehnä, mutta viljantuotantoa halutaan vähentää.
– Aloitin kuminan viljelyn vuonna 1992 ja nyt viljelyksessä on 15 hehtaaria kuminaa, aiempina vuosina sitä on ollut enemmänkin, Janne kertoo.

Korjuuketju­vaihtoehtoja

Yhtä ja ainoaa oikeaa korjuuketjua ei ole, vaan tietyissä tilanteissa on syytä käyttää eri menetelmiä.
Maailmassa monin paikoin vallitseva sadonkorjuumenetelmä on edelleen sellainen, että sato niitetään ensin kuivumaan ja sitten se vasta puidaan. Tämä korjuuketjun eritys Suomessa vallalla olevasta menetelmästä leikkuupuinnista helpottaa molempia työvaiheita; leikkuuta ja puintia. Leikkuun jälkeen sato ehtii ”leikkuupuintiin” verrattuna vielä valmistua ja laatu tasaantua.

– Aikoinaan jäin sitä pohtimaan, miksei niittokarhotus (eng. swather, windrower) toimisi meilläkin. Hommasin sitten tällaisen käytetyn Claasin niittokarhottimen, jolla kasvusto niitetään kuivumaan karholle, Janne esittelee.
– Janne painottaa, että sitä menetelmää käytetään, joka toimii parhaiten. Puinti omilla, kummalla puimurilla tahansa, kun voidaan tehdä perinteisestikin. Puimuriin on käytössä 25 jalan eli 7,5 metrin pöytä.

Niittokarhotin

Niittokarhotin-Claasissa on normaali puimurin teräpalkki ja nyt käytössä ovat myös laonnostopiikit. Pöydässä on myös laonnostokela, kuten normaaleissa puimureissa. Pöydän molemmissa päissä on leikkaava luo´onjaka. Kasvusto niitetään mielellään hieman kosteana, jotta siemenet eivät varise niitossa.
– Tämä on kuitenkin siinä  mielessä luonteva laite, että siemenet eivät varise maahan vaan kulkeutuvat karhoon ja siitä puimuriin melko tarkkaan, Janne esittelee.
Niitetty massa siirretään matoilla molemmilta puolin keskelle ja koneella ajetaan karheen yli, kun renkaat ovat molemmin puolin karhetta.

– Nyt korjuu on ehkä hieman myöhäinen normaaliin verrattuna, Janne pohtii.
Niittokarhottimen pöytä on 16-jalkainen, ja karhoja ei yhdistetä, joten puimurin reaalityöleveys on sama 4,8 metriä. Niittokarhotin voisi periaatteessa olla leveämpikin tai karhoja voisi yhdistää, jolloin pellolla ajoa puimurilla tulisi vähemmän.
– Korjaamme tällä menetelmällä kaikki nurmisiemenet ja kauran. Vehnän puinnissa on käytetty perinteistä puimurin pöytää, Janne jatkaa.
– Kun tavara on kuivahtanut ja puimurilla saadaan korjuuseen yleensä noin 25 hehtaaria päivässä, ei korjuuleveys ole suuri ongelma, Janne nauraa.

Karholta sato puintiin

Periaatteessa niittokarhotin olisi voinut olla vaikka 32-jalkainen, jolloin puimurilla ajettaisiin vastaavasti hitaammin. Kun puidaan karholta, puimurin luonteva ajonopeus on noin 7 km/h. Karholta korjuu ja sadon puinti tehdään olosuhteista riippuen seuraavana päivänä tai yleensä viimeistään kahden viikon kuluttua. Niittoajankohta ja korjuuajan sää vaikuttavat siihen, miten pitkään sato kuivuu pellolla.

– Pieni sade välilläkään ei haittaa merkittävästi, kunhan siemenet eivät vain ala itää. Säätiedotuksia kuitenkin seurataan aktiivisesti, jotta sato päästään korjaamaan mahdollisimman kuivana. Monesti viime vuosina olemme päässeet korjaamaan siemensatoa, jonka kosteus on ollut 14 % kieppeillä ja joskus alle 10 %, Janne kertoo.

Niittokarhotuksen etuja

Niittokarhotuksella tasataan sadon laatua. Esimerkiksi timotein siemenenkorjuussa normaalisti oikea korjuuaika on, kun 10 % siemenistä on jo varissut latvasta. Puinnissa saadaan siemenistä 80 % talteen ja 10 % jää vielä raakana kiinni. Kun kasvusto kaadetaan, kun irtoaminen on juuri alkanut, valmistuu 90 % sadosta suunnilleen samaan aikaan. Sato ei myöskään varise, kun niitossa ei satoa käsitellä kovakouraisesti. Toisaalta kun puimurin noukkivaan pöytään saadaan karho kerättyä mattona, ei valmistunut sato pääse varisemaan maahan vaan se kerätään säiliöön.

– Kun niitto ja puinti on nykyisin vallalla olevalla menetelmällä yhdistetty, se hankaloittaa molempien tekemistä, Janne pohtii. Huonoissa olosuhteissa niitto on hankalaa, kun puinti takkuaa. Puinti taas hidastuu, kun niitto takkuaa. Molemmista seuraa ylimääräisiä kustannuksia ja laatutappioita. Kun työvaiheet on eriytetty, puinti ei hidasta niittoa eikä niitto puintia.

– Vaikka pellolla ajetaan kahteen kertaan, on taloudellinen hyöty ainakin minulle ollut merkittävä ja kaluston takaisinmaksuaika on lyhyt, kun vaikka timotein niittonopeus on kuitenkin 4–5 hehtaaria tunnissa, Janne vakuuttaa.

Puintia roottorilla

Berin tilalla on vuosien varrella kokeiltu monenlaisia puimureita ja kokemuksia on monesta eri konstrukstiosta. Käytössä on edelleen esimerkiksi monikela-Claas, jossa on kohlinten sijaan rummut. Vuoden 1996 jälkeen ei ole ollut käytössä perinteistä kohlinpuimuria.
– Pehku ei pöyhäsemällä miksikään muutu, Janne vertaa. Kyllä sille pehkulle pitää oikeasti tehdä jotain, jotta siemenet irtoavat, kuten jengata roottorissa. Ja jos siemen sitten jossain irtoaa, niin roottorissa, jossa irrotustyötä tehdään koko ajan roottorin päähän saakka. Roottori vaatii voimaa ja roottorin vääntäminen on raskasta, siksi puimurin polttoaineenkulutus on 35–40 litraa tunnissa.

– Timotein puinti vaatii puimurilta enemmän voimaa kuin viljan puinti, Janne huomaa.
Jannen hankkimaan John Deereen on kiinnitetty Shelbournen tekemä noukkiva pöytä ja kaikki toimii hydrauliikalla paitsi syöttöruuvi. Maton pyörityshydrauliikka on kytketty laonnostokelan hydrauliikkaan ja sen nopeus muuttuu automaattisesti ajonopeuden muuttuessa.

Kun karholla oleva tavara on kuivunut, on noukinta ja puinti erittäin helppoa. Puimurin syöttö on tasaista ja kela ei päästä korskahduksia.
– Logistisesti meillä korjuu toimii niin, että minä yleensä niitän ja Eppu pui, Janne kertoo. Hoidan sillä aikaa niittoa, kuljetusta ja kuivurin täyttöä, kun Eppu pui. Korjuu on nopeaa, kun sadonkäsittely on koneellistettu.

Olki talteen

Karjamiehet ottavat timotein olkea, kun siemeniä haluttaessa korjataan pitkään sänkeen ja kova tyvi ei tule paaliin. Yleensä korret korjataan heti puinnin jälkeen, jolloin ne ovat ainakin kuivia. Hinta sovitaan tilanteen mukaan, mutta itseltäni esimerkiksi alenee hieman polttoaineen kulutus puinnissa, kun silppuria ei tarvitse käyttää.
– Olkea kerään myös omien kiinteistöjen lämmittämiseen, joten olen puinnissa myös harvennushakkuulla, Janne nauraa.

Reilu 25 hehtaaria päivässä

John Deere CTS on koottu amerikkalaisista osista Englannissa. CTS-puimurissa on perinteinen puintikela ja tämän jälkeen on rinnakkain kaksi roottoria. STS-mallissa puinti tehdään vain roottoreilla, eikä niissä ole kelaa ollenkaan, mikä tasoittaa puimurin kuormitusta. Rengastuksena Jannella on 800-milliset renkaat.

– Puimuriin sopisivat vaikka 1050 milliset, mutta leveät renkaat eivät kokonaispainoa pienennä, Janne muistuttaa ja jatkaa, että minulle riittää, että puimuri pysyy pinnalla.
Puimuri on ostettu käytettynä 3 vuotta sitten, kun siinä oli mittarissa 1200 tuntia. Samana kesänä hankittiin niittokarhotin. Kun hyvässä päivässä puidaan noin 25 hehtaaria, saisi tällä ketjulla korjattua useamman sata hehtaaria enemmänkin.
– Puimuri pysyy hyvässä kunnossa, kun se siivotaan huolellisesti vuosittain. Naapuri urakoi traktorikompuransa kanssa ja hän puhaltaa lähiseudulla monet muutkin puimurit puhtaaksi joka syksy, Janne kehuu.

Kuivaus pystysiiloissa

Kuivausta tehdään tarpeiden ja olosuhteiden mukaan kahdessa kuivaamossa.
Jannella on käytössä tanskalainen AB-järjestelmä ja metalliseinäiset eräkuivaussiilot. Siilon pohjalla on imu-/puhalluskanavat, joissa on imu-/puhallusaukot. Siiloissa kuivataan piensiemeniä ja viljaa.

Kuivattava tavara siirretään Kongskilden hihnakuljettimella vaakatasossa ja lasketaan haluttuun siiloon putkea pitkin. Kuivauksen jälkeen sato imetään siilosta pois.
Kuivaus laakasiilokuivurissa
Kuivurin laakasiilossa on suomuverkkopohja, joka on teetetty nimenomaan piensiemen kuivatukseen. Aiemmin viistopohjaista kylmäilmakuivuri on täytetty lietsolla ja tavara on ohjattu putkia pitkin oikeaan laariin.
Janne on hankkinut reilu tuhat tuntia ajetun CATin kurottajan, jolla hoidetaan vast´edes siirtotöitä kuivauksessa hieman poikkeuksellisesti. Kurottajassa on rungonkallistus vakiona, jolloin napista painamalla saadaan kurottajan puomi automaattisesti vaakasuoraan sivusuunnassa.

Nyt käyttöön on otettu uusi menetelmä, kun laarit täytetään ja tyhjennetään kurottajalla. Kurottajan puomin ulottuvuus on 13,5 metriä ja laari täytetään kurottajalla koko matkalta. Siilo myös tyhjennetään kurottajalla. Siilon pohjalle on asennettu muoviluistit ja kurottajakäyttöistä vapaasti ketjutyöntövarressa kelluvaa takalanaa vedetään niiden nojalla ja kaavitaan sato kuljettimelle. Tällöin suomupohja ei vaurioidu. Laakasiilojen edessä on ruuvikuljetin, joka taas kuljettaa sadon varastoon.
– Tässä on yritetty vähentää käsityöt minimiin, jotta töissä ei tule hiki otsalle lapion tai tarikon varressa, Janne kertoo. Hihnakuljettimia pitäisi suosia viljan käsittelyssä entistä enemmän, kun niiden kuljetuskapasiteetti on valtava, Janne jatkaa.

Puhallinruiskulla lannoitteet

Janne levittää peruslannoitteet peltoon Tiven puhallinlevittimellä. Täydennyslannoitus kasvustoon tehdään kaksisiipisellä keskipakolevittimellä.
– Nämä puhallinlevittimet ovat tarkkoja kuin kaappikellot, Janne perustelee valintaansa. Tällä on levitetty lannoitteet vuodessa 190 hehtaarille.
– Suulakkeet Tivessä ovat 60 sentin välein ja monella lannoitesuihkun suunta on alaspäin, mutta olen kääntänyt suulakkeet nyt ylöspäin, jolloin suulakkeiden lannoitteiden kaaret menevät ristiin, Janne perustelee.

Etenkin puomin päässä seuraavan työleveyden saumassa päästään parempaan levitystasaisuuteen, kun reuna ei ole leikattu. Levittimessä on käytössä neljään lohkoon jaettu GPS-perustainen levitysautomatiikka.
Minimoidaan kustannuksia mutta tuotetaan laadukasta satoa
– Viljelyksessä on noin 210 hehtaaria ja yhden seurannan mukaan traktoreihin ja puimureihin kertyi vuodessa yhteensä 820 tuntia. Käyttötunnit eivät erityisemmin elätä, jollei käyttötunneista joku erikseen maksa, Janne muistuttaa.

Niittokarhotin olisi kätevä myös nurmirehunkorjuussa etenkin kuivana vuonna, kun satoa ei haluta kuivattaa. Niittomurskaimella niiton yhteydessä sato myös murskataan. Pelkässä niitossa korren rakennetta ei rikota ja satoon tulee myös vähemmän varisemistappioita ja swatherilla sato saadaan samalla ajokerralla kuitenkin karholle. Etenkin niille karjankasvattajille swather olisi kätevä, jotka tekevät puolikuivaa rehua tai kokoviljaa. Kokoviljan korjuu niiton jälkeen taas on kätevä tehdä ajosilppurin noukkivalla pöydällä.    

Seppo Pentti