Metsän keskeltä pellon keskelle – Kiuruvedellä on Pohjanmaan lakeudet, mutta mäkisempinä

Kun on 10 vuotta sitten aloitettu 40 hehtaarin kokonaispinta-alalla ja nyt viljelyksessä on raivattuna peltoa reilu 500 hehtaaria, peltoa on raivattu tosissaan. Mikko Elovaara on systemaattisesti kehittänyt tilaa, jotta tuotanto-olosuhteet olisivat parhaat mahdolliset. Peltojen raivauksessa ei menetelmiä jätetä käyttämättä, kun omassa pajassa tehdään laitteet, joita ei suoraan markkinoilta saa.

Mikon pellot ovat oikeastaan kaikki talouskeskuksen välittömässä läheisyydessä, jolloin sadonkorjuu ja lannan levitys voidaan tehdä ilman turhaa kuljettamista. Ylimääräisen kuljettamisen maksaa aina viljelijä, joten kuljettamisen minimointi näkyy suoraan kustannusten pienenemisenä.

170 kaatuu päivässä

– Ei alkuperäiset suunnitelmat toki näin mittavat olleet, mutta ajan ja menetelmien kehittyessä ovat tavoitteetkin selkiytyneet. 700 eläinyksikön raja on jo saavutettu, joten minun ei kannata enää tilaa kotieläintilaa laajentaa, Mikko pohtii.
Kun lohkot ovat kunnossa, työsaavutus on perhoskoneella niitossa 170 hehtaaria pitkässä työpäivässä. Eli kun puolitoista, kaksi päivää on niitetty, on kaikki nurin, Mikko laskee.

Toisaalta kun kalusto on mitoitettu siten, että kun esimerkiksi toisen sadon rehunkorjuuta ajosilppurilla tehtiin reilu 40 tuntia, on tila kuitenkin kalustoon nähden alimittainen ja laajennussuunnitelmat ovat tavalla tai toisella mielessä.

Suurempi apevaunu ja 25 % aikaa täytöistä pois

– Jos edellytetään tehokasta tuotantoa, niin siihen pitää sitten panostaa. Esimerkiksi kesällä hankimme uuden seos­rehuvaunun. Aikaisempaa 20-kuution vaunua täytettiin neljä kertaa, jotta kaikille eläimille saatiin appeet eteen. Hankin suuremman, 25-kuutioisen, jotta täyttökerroista saadaan yksi pois, Mikko perustelee.

Sekon vaunu räätälöitiin, kun siihen asennettiin pienemmät renkaat ja säiliöstä leikattiin 10 senttiä korkeutta pois, jotta se sopi sisään vanhimpaankin navettaan.   
– Kun kalustoa kuitenkin on apevaunun täytössä traktori ja pyöräkuormaaja, putoaa päivässä molemmilta vajaa puoli tuntia käyttöaikaa pois. Samoin vähenee ihmistyöaika appeen teossa reilu puolisen tuntia. Vuositasolla kone- ja ihmistyötuntien tarve pienenee yhteensä noin 800 tuntia. Tuolla määrällä on kokonaisuuden kannalta merkitystä, Mikko laskee.

Laadukasta apetta laadukkaista perusrehuista

Rehu pitää olla hyvälaatuista mille tahansa eläimelle. Hyvälaatuista rehua saadaan, kun kasvutekijät ovat kunnossa ja kun rehu korjataan, kun se on parhaimmillaan. Toisen sadon korjuu kesti tänä vuonna tarkkuussilppurikorjuuna reilu 40 tuntia, Mikko esittelee.
Rehun laadun kirjoitetaan monesti olevan jo paras mahdollinen.

– Ainakaan meidän tilalla ei ole huippuun vielä päästy, vaikka laatu on parantunut lähes joka vuosi. Ja aina on jotain säädettävää ruokinnassa, jotta edullisemmilla kotoisilla rehuilla saadaan tuotanto kannattamaan paremmin, Mikko kuittaa.

Paljon puhutaan siitä, että lihakarjan kasvatuksessa säilörehulla ei olisi niin suurta merkitystä. Jos lihakarjalle syötetään ”pehkuja”, ei karja sillä kasva, eikä silloin tuoteta lihaa. Rehun laatu pitää olla kunnossa, muuten ei lihakarjakaan kasva, Mikko painottaa. Jotta tavoitteisiin päiväkasvussa päästään pitää rehun olla laadukasta ja siihen olemme panostaneet.

– Jos karjan kasvu ei ole yrittäjälle merkittävää, voi tietenkin karjalle syöttää vaikka olkea, Mikko kuittaa.

Korjuuta kahdella vaunulla

Aikoinaan, kun hankin perävaunuja päädyin Bergmannin vaunuihin niiden ominaisuuksien perusteella. Käytössä on kaksi samanlaista 3-akselista perävaunua, joihin molempiin on samanlainen rehuvarustus. Kalusto on suunniteltu nimenomaan tehokkaa­seen rehunkorjuuseen, Mikko kehuu.

Rehua tehdään ajettavalla tarkkuussilppurilla kahteen perävaunuun. Vaunuja on sopivasti lähietäisyydellä, mutta kun rehua ajetaan peltoaukean toisesta reunasta, vaunuista on hieman ”määrällistä” puutetta. Kun tiet ovat kunnossa, voidaan peltotielläkin ajaa täysillä ja korjuu nopeutuu ja puute pienenee.

Vario vaihdettavilla lavoilla

- Meille tässä vaiheessa lavan vaihtomahdollisuus on tärkeä. Jos emme olisi tarvinneet vaihtolavamahdollisuutta, valinta olisi ollut Bergmannin rehuvaunut, jossa tilavuutta olisi ollut noin 10 kuutiota enemmän. Vaunun rakenteet vain olisivat olleet kevyemmät, jolloin kokonaispaino olisi ollut sama.
Lavanvaihtomahdollisuudella päästään nyt tässä vaiheessa työllistämään vaunuja ympäri vuoden.

– Aikoinaan minulla oli enemmänkin omaa maan­siirto­ka­lustoa esimerkiksi Talvivaarassa kaivoksella. Ja oli minulla tässä raiviolla hetken oma dumpperikin ajossa. Sen oikeastaan ainoa positiivinen puoli oli kippauksen nopeus. Kippaus oli tehty noin 10 sekunnissa. Muuten dumpperin ominaisuudet eivät ole ylivoimaisia traktorin ja perävaunun ominaisuuksiin verrattuna näissä olosuhteissa, Mikko vertaa.

Kolmemetrinen lava

– Kun nyt olemme raivanneet peltoa, on sitä tarkoitusta varten itse rakennettu kolme metriä leveä perävaunu, jossa on kamiperälauta, Mikko esittelee. Toisen lavan rakentaminen on suunnitteilla.

Kun alkuperäisen 2,5 metriä leveän maansiirtoperävaunun sijaan voidaan ajaa kantoja kolme metriä leveällä vaunulla, saadaan noin 20 kuution vesitilavuudella olevaan vaunuun sopimaan paljon enemmän kantoja. Peltoa ei ole tavoite tallata, vaikka kuormat ovatkin isoja. Siksi käytössä on kolmiakseliset vaunut.
Maansiirtoperävaunu on silminnähden vankkaa tekoa, eikä siinä ole säästelty rautaa.

– Olemme ottaneet käyttöön vanhan neuvostoliittolaisen tavan tehdä rakenteet, eli rautaa ei säästellä, Mikko kehuu pajamiehiään Jorma Väisästä ja Harri Kumpulaista. Jorma ja Harri ovat ammattilaisia, jotka ovat tehneet Mikolle monta muutakin konetta.

Kaivukone ja kultivointi

– Nämä Kiuruveden maat ovat kivisiä ja ainoa keino saada pellot kuntoon on kivetä ne alusta alkaen kunnolla.
Pellon raivaus on hoidettu omalla kaivukoneella systemaattisesti, jolla selvitetään pinta. Kun kantoja nostetaan, jätetään myös esiin tulevat kivet karheelle. Kaivinkoneenkuljettajana on alusta lähtien ollut Matti Siiri.
– Olemme talvisin tyhjentäneet karheita ja kannot ajetaan rinteeseen, jotta myöhemmin siihen tulee peltoa kannokon päälle.

Tämän jälkeen kultivoidaan kivet ylös. Käytössä on omassa pajassa kunnostettu kulti­vaattori, jonka jouset on vaihdettu hydraulitoimisiksi. Tällöin vauriot ovat minimaaliset, kun kultivaattori osuu ja nostaa kiven. Kultivointi tehdään niin syvästä kuin kultivaattorilla vain pääsee, jolloin koko kyntökerros tyhjennetään kivistä. Irronneet kivet nostetaan kurottajan tai kaivinkoneen kivitalikolla kärryyn ja ajetaan kasaan odottamaan murskausta. Pienemmät kerätään kivipoimurilla pinnasta.

Kiviä on ajettu myös notkoihin, jotta saadaan maanpinnan muotoja tasattua, mutta kivistä tehdään myös mursketta. Murske taas ajetaan peltoteille, jotta niistä saadaan kantavia ja nopeakulkuisia, Mikko esittelee.

Tänäkin kesänä on kerätty 2000–3000 kuutiota kiviä kasaan, jotka on poistettu pellosta.
– Ei tuo oma murskaaminen halvemmaksi tule kuin sepelin ostaminen, mutta murskaamalla kivistä pääsee kerralla eroon, Mikko vertaa.

Peltotiet halkovat aukean – ojat umpeen

Jotta päästään haluttuun lohkokokoon, putkitetaan ojia. Tällöin saadaan tasalaatuisia peltoja ja kaikki peltotyöt sujuvat nopeammin.
– Tarvittaessa kasvulohkoja voidaan suunnitella vapaammin, Mikko esittelee. Kumpuilevasta maastosta on haittaa, mutta kun maa viettää, ei nurmea pilaa pellolla seisova jäätikkö.
Vaikka etäisyydet eivät ole suuria, on peltoteihin panostettu. Mitä vähemmän kuorman kanssa täytyy ajaa pellolla, sitä nopeammin rehukuorma on perillä. Rumpu tien varteen rakennetaan noin 150 metrin välein. Tällöin kuorman kanssa ajetaan maksimissaan 75 metriä tielle.

Rehut 72,5 metrisissä siiloissa

Kun rehua on paljon, tarvitaan myös siilotilaa. Säilörehua ja kokoviljaa korjataan vuosittain tietty määrä ja tämän lisäksi ostan rehua.
– Jollei ole paikkaa, mihin rehu laitetaan, niin varastoon ei voi ostaa oikein mitään, Mikko pohtii.

Tavoitteena on korjata rehu kuivana, kun kaivosta saadaan lisää vettä. Pyöräkoneella poljetaan säilörehu ja kokovilja tiukkaan siilossa. Kun laaka­siilot tyhjenevät yksi kerrallaan, ajetaan niihin koneet pestyinä ja huollettuina talveksi sisään.

Laadukasta rehua

Kevätsäilörehun d-arvo on viimeisen analyysin mukaan nyt 73 ja uusi näyte otetaan siilosta kerran kuussa.
Rehu­analyysi on ainoa tapa selvittää, miten paljon ja mitä raaka-aineita seosrehuvaunuun kannattaa laittaa.

– Siihen pitäisi päästä, että viljan tarve on mullilla maksimissaan 600 grammaa päivässä, kun oman säilörehun arvot ovat kunnossa ja käytössä on myös teollisuuden edullisia sivutuotteita, Mikko esittelee.

Pellon pinnat tasaiseksi

Kun kannot ja kivet on kerätty, tasataan pellon pinta. Tasainen pellon pinta on paljon mukavampi myöhemmin, kun tehdään peltotöitä. Myös vanhoja sarkaojapeltoja tasaillaan ojituksen jälkeen.

Omassa pajassa on rakennettu seitsemän ja puoli metriä leveä kaksiteräinen lana. Lanan rakenteet on tarkoitus täyttää juotosbetonilla talven aikana, jotta painoa saadaan lisää. Lanalla ajetaan pellot pitkittäin, poikittain ja ristiin, jolloin maata siirtyy aina notkopaikkoihin. Lopputuloksena on tasainen, viettävä pinta.

– Lana näytti isolta pajassa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna tuo lana voisi olla meillä 2,5 metriä leveämpikin. Tämä olisi kyllä myytävänä, jotta tekisimme itselle hieman leveämmän, Mikko pohtii.

Tulevaisuudessa, kun saadaan pinnanmuodot kuntoon ja kun pellot viettävät tasaisesti, saadaan laadukkaampaa rehua. Ilman tasaista peltoa, niitossa ei pääse tasaiseen sänkeen. Tasaisella niittokorkeudella saadaan tasalaatuinen sato ja sato alkaa kasvaa uudestaan tasaisesti.

Ajomukavuus ja tarkkuus tärkeää

Erityisesti tuoreimmassa traktorissa arvostan ajomukavuutta. Erillisjousitus on pellolla ja tiellä ehdoton, Mikko kehuu 927 Vario Fendtiään. Keväällä Kiuruvedelle tuodaan myös Fendtin järein traktori, 939 Vario.

Kun kuitenkin kynnämme pellot, vaihtoehtona on ehkä lisätä siipiä auraan ja siirtyä kyntämään sängeltä. Siinä ensimmäisen viilun leveyden seuraaminen on hieman tarkempaa puuhaa, mutta ehkä tulevaisuudessa siitä selvitään AutoGuidella, Mikko pohtii.
GPS antaisi tulevaisuudessa lisää tehoa niittoonkin, kun hyötytyöleveyttä saadaan helposti noin 20 senttiä lisää.

Sesongista toiseen

Mikko on ehtinyt olla mukana koneyrittäjänä, Kiuruveden yksityisenä lomituspalveluiden tuottajana ja Mikko on osakkaana varaosaliikkeessä.
Mikon pajassa on rakennettu turvekoneita Vapolle ja työkoneita sekä urakoitsijoille että maanviljelijöille. Aikoinaan ei ehtinyt kunnolla hengähtää, kun sesongit seurasivat toisiaan.

– Moni pohtii, että tällä työllä saa helposti euroja. Ei todellakaan saa, ennemmin tämä on elämäntapa. Meillä on tavoitteena myös tuottaa lihaa tehokkaasti ja taloudellisesti. Laskin, että elokuun sesonkina tein töitä 500 tuntia, joten ei ainakaan verenpaineen vähyyttä voi valittaa. Nyt syksyn mittaan on kiire hieman helpottanut, Mikko naurahtaa.

Paikalla ammattimiehiä

Konetöistä on päävastuussa Jani Pennanen ja kiireaikoina Harri siirtyy pajalta traktoriin.
– Ammattimiehen tuntee siitä, että hänellä on pari minuuttia ensin aikaa tarkastaa kone ja työmaa, jotta ei ajella turhaan. Kun hätäisempi on jo pellon laidassa valmiina töihin polttoainetankki tyhjänä, ammattimies on talouskeskuksessa vasta kiertänyt koneen, tankannut ja huoltanut sen ja hän lähtee töihin vasta sitten tai on valmistellut koneet ja päivän työt jo edellisenä iltana, Mikko kuvailee.

– Minulla on ollut ehkä onneakin, että olen saanut sellaiset kaverit töihin, joilla on hetki ensin aikaa miettiä, jotta ei tule hosumavahinkoja, Mikko kiittelee työntekijöitään.
– Kun on työhön ensin totuteltu, voidaan vauhtia lisätä kokemuksen karttuessa ja sitten saadaan paljon aikaiseksi, Mikko kehuu.

Se kalliiksi tulee, jos huolimattomuutta paikat menee rikki. Ja vaikka on oma paja, eivät ne koneet sielläkään ilmaiseksi kuntoon tule. Ja jollei mitään muuta, niin työ seisahtuu ja yhden miehen ja yleensä toisenkin työaika menee korjaamiseen.

Seppo Pentti