Maanparannus – hyvä myös ympäristön kannalta

Maanparannusta, jolla parannetaan maan fysikaalisia ominaisuuksia ei tehdä oikeastaan ensinkään lukuun ottamatta lannan levitystä. Resurssina monilla maanviljelijöillä on kuitenkin erilaisia maalajeja, joita sekoittamalla saadaan yhdistelmiä, jotka parantavat maankasvuominaisuuksia.

Pekka Köpän toimittamassa kirjassa Kasvinviljelyoppi 1 (1980), luvussa Maanparannus ja kalkitus Antti Jaakkola kirjoittaa maanparannuksesta. ”Maanparannus on hyödyllistä viljelijän kannalta, koska se ei edellytä ravinteiden lisäämistä maahan. Jaakkolan mukaan maanparannuksen tarkoituksena on muuttaa maan fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia parempaan suuntaan”.

Maata kannattaa parantaa, kun halutaan esimerkiksi muuttaa maan heikkoa vedenpidätyskykyä, huonoa ilmavuutta tai juurten kasvua rajoittavaa liikaa tiheyttä. Maanmuokkaus tähtää lähinnä kasvien ravinteidensaannin turvaamiseen, Jaakkola toteaa. Maanparannukseen ei kuitenkaan kannata käyttää ylimääräistä aikaa ja resursseja, jos maa on ennestään moitteettomassa kunnossa. Tätä ajatusta toteutetaan suorakylvössä ja ylipäätään harjoitettaessa minimimuokkausta.

Vedenpidätyskyky tärkeää

Liian karkeiden maiden ongelmana on huono vedenpidätyskyky, mikä johtaa poudanarkuuteen, Jaakkola kirjoittaa. Tällaisen maan ominaisuuksia onkin tärkeä pa­rantaa.

Tällaista maata ei ole tietenkään hyötyä esimerkiksi sadettaa, jos vesi ei pysy maassa. Karkean maan vedenpidätyskykyä voidaan pa­rantaa lisäämällä siihen turvetta. Karkean maan vettä sitovat ominaisuudet paranevat sitä enemmän, mitä enemmän turvetta lisätään.
Jos turvetta ei ole saatuvilla lähettyvillä, turve voidaan korvata. Tällaisissa tapauksissa Jaakkolan mukaan kannattaa käyttää savea. Savi on hyödyllistä myös siksi, että se korjaa karkean maan tyypillistä haittaa, liikaa pehmeyttä, Jaakkola opastaa.

Hiesumaiden tyypillinen ongelma on niin suuri tiivistyminen, että juurten tarvitsema ilmatila häviää, Jaakkola kertoo. Hiesumaitakin pystytään parantamaan lisäämällä savea tai turvetta. Saven pitäisi olla mahdollisimman jäykkää aitosavea, jota on kuitenkin harvoin saatavilla kohtuullisella kuljetusetäisyydellä, jatkaa Jaakkola. Hiesumaiden tiivistymistä voidaan vähentää sekoittamalla maahan hiekkaa.

Vähämultaiseen eloperäistä

Vähämultaista maata voidaan parantaa lisäämällä maahan eloperäistä ainesta. Lisättävän aineen määrän täytyy olla melko suuri riippumatta orgaanisen aineen laadusta. Tarvittavan määrän saa selville kun arvioi, kuinka paljon aineen humuspitoisuutta on tarpeen nostaa, kirjoittaa Jaakkola tekstissään. Jos halutaan nostaa maan multaisuutta, on siihen syytä lisätä turvemaata, hän jatkaa. Jos halutaan parantaa tietyntyyppisen maan vesitaloutta, kannattaa käyttää orgaanista ainetta maan pinnassa veden haihtumisen estämiseksi, suosittelee Jaakkola.

Turvemaiden maanparannus

Puhtaan turvemaan viljely ei ole ongelmatonta, sillä turpeella on melko epäedulliset fysikaaliset ominaisuudet. Yksi suurista haitoista on Jaakkolan mukaan huono lämmönjohtokyky. Turvemaa lämpiää keväällä hitaasti. Tämän seurauksena kasvukausi on lyhyempi kuin kivennäismaalla, mikä selvästi rajoittaa viljeltävien kasvien valikoimaa.

Turvemaat ovat ongelmallisia myös niiden huonon kantavuuden takia.
Turvemaassa olevia ongelmia on helppo korjata lisäämällä kivennäismaata noin 200 m3/ha. Lämmönjohtokyvyn parantamiseen kelpaa kaikki savesta hiekkaan, Jaakola kirjoittaa. Kivennäismaalajeja on hyvä lisätä turpeeseen myös siksi, että kivennäismaalajien hajoaminen on olematonta. Kivennäismaan lisääminen vaikuttaa turpeen fysikaalisiin ominaisuuksiin lähes ikuisesti.

Valitettavasti kivennäismaan mukana tulleet ravinnevarat ovat rajallisia ja niiden vaikutukset kestävät vain muutaman vuoden. Turvemaahan on tärkeä laittaa tarpeeksi kivennäismaata, jos siitä halutaan olevan jotain hyötyä. Jossain tapauksissa, kun turvemaa sisältää jo tietyn verran kivennäismaalajia, lisäyksestä ei ole hyötyä, kirjoittaa Jaakkola.
Harkintaa maanparannukseen

Aina kun maahan lisätään maanparannusainesta, on tärkeä miettiä esimerkiksi milloin maata parannetaan ja miten se tehdään. Maan kuljettaminen maksaa ja maanottopaikka pitää olla sopivassa paikassa. Eri maanparannusaineilla on erilaisia vaikutuksia.
Savi olisi hyvä levittää talvella, jolloin sen alla oleva lumi sulaa nopeammin. Turvetta ei ole järkeä levittää talvella, koska turpeen eristävyyden takia lumi sulaa hitaammin. Talvella turvetta on kuitenkin helpompi ajaa maan kantavuuden takia. Jos turpeen kasaa talvella pellolle, on syytä aurata lumi kasan alta pois. Jos kuitenkin halutaan hyödyntää maanparannuksen katevaikutukset, turpeen levitys tulee kyseeseen kynnön jälkeen syksyllä tai vasta keväällä, toteaa Jaakkola.

Kummassakin levitysajankohdassa on omat huonot puolensa: jos levittää syksyllä, katteen kuivuminen hidastuttaa pellon kuivumista muokkauskuntoon. Keväällä taas vettä säästävän katteen vaikutus menetetään. Viljelijän täytyykin miettiä, kumpi on parempi.

Säästä lannoituksessa

Maanparannus on hyvin kiinnostava asia siksi, että siinä ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Jokaisen viljelijän on pohdittava tarkkaan vaihtoehtoja, mikä aiheuttaa pientä vaikeutta, mutta tuo työhön myös mielekkyyttä.

Viljelijä voi miettiä myös lannoitteiden käyttöä, mutta sen tulee melkein poikkeuksetta kalliimmaksi. Kun ympäristöasiat ovat tärkeitä, maanparannus on vakavasti mietittävä vaihtoehto, jota kannattaa kokeilla.

Lue myös artikkeli: ”Maan rakenne paremmaksi – vanhat neuvot avuksi ”