Kääntöpisteessä pitää tarttua uusiin mahdollisuuksiin

Seppo Pentti

Vuodenvaihde lähestyy ja välintilinpäätöksiä tehdään monessa yrityksessä. Kulunutta vuotta voi miettiä vähitellen taaksepäin, josko siitä olisi jotain opittavaa. Peräpeiliin ei yritystoiminnassa pitäisi paljonkaan vilkuilla, kun nyt tehtävät päätökset ratkaisevat menestymisen tulevaisuudessa. Ahkeruus usein palkitaan. Se ei kuitenkaan riitä, että on tekevinään töitä, kun pitää tehdä oikeita ratkaisuja, töitä oikein ja etenkin ottaa yritystoimintaan uusia näkökulmia. Puuhastelua pitää välttää ja käyttää resurssit tehokkaasti.

Kuluva kasvukausi oli siinä mielessä maanviljelyssä erikoinen, että sesongit olivat nopeasti ohi tai ainakin optimaalinen aikaikkuna oli lyhyt. Optimaalista aikaikkunaa sateiden vuoksi ei ehkä tullutkaan. Pienemmän kokoluokan kalustollakin selvittiin, mutta tehokkaalla kalustolla hehtaareja saatiin hoidettua aikaikkunassa enemmän.

Kiinteistöpuolella on sama ongelma, Lumituiskun yllättäessä tai pääkallokelien tullessa tehokkaalla kalustolla saadaan ylläpidettyä kulkuväylät vähintään välttävässä kunnossa, jotta liikenne ei puuroudu. Menetelmävalinnoilla on merktiystä. Kun aikaa myöhemmin on enemmän, käydään hoitamassa paikat parempaan kuntoon. Tehokkaalla menetelmällä vaikka lavallisella hiekkaa saadaan väylät nopeasti kuntoon. Kauhahiekoittimella, täyttökertoja tulee enemmän, jolloin työ keskeytyy kauhan täyttöön.Jonkun pitää olla liikkeellä ensimmäisenä

Työn uudelleen organisointiin

Ruotsin taannoinen maa- ja kalatalousministeri Margareta Winberg esitti Berliinissä 2002 Euroopan konerengasjärjestön seminaarissa yrittäjien määrän lukuina Ruotsissa, jotka periaatteessa pystyisivät tuottamaan saman määrän elintarvikkeita Ruotsissa. Silloin käytössä olisivat ”vain” tehokkaat menetelmät, urakointi ja kuljetusten minimointi. Skenaarioluku oli viisinumeroinen mutta ensimmäinen numero oli yksi. Tämän yrittäjämäärän lisäksi tarvitaan toki runsaasti työntekijöitä ja urakoitsijoita.

En ainakaan itse haluaisi olla vääjäämättömän kehityksen jarruna, kun kyse on yleensä nimenomaan työn tehokkaasta koneellistamisesta, organisoinnista ja työn mielekkyydestä. Toki tällaisia numeroita kun esittelee, tulee nopeasti leimatuksi, mutta esimerkiksi Suomessa Kalevi Hemilän aikoinaan esittämät ja parjatut luvut maatilojen määrästä ovat jo realisoituneet.

Kaikki maatilat eivät tulevaisuudessa jatka. Työt eivät sinänsä häviä mihinkään, mutta työtä tehdään toisella tavoin ja kalustoresurssia käytetään tehokkaammin. Urakointi on mahdollisuus etenkin nuorelle sukupolvelle. Urakointi maatiloille ja muille asiakkaille on yksi merkittävä vaihtoehto, millä ylläpidetään ammattilaisten verkostoa. Koneenkorjauksesta kiinnostuneiden yksi vaihtoehto on lähteä huoltoyrittäjäksi. Molemmilla sektoreilla on töitä tarjolla. 

Huoltoyrittäjillä riittää töitä joka tapauksessa, koska koneet tarvitsevat yhä ammattimaisempaa huoltoa. 

Töitä riittää

Maailma elää koko ajan olevinaan pientä kriisiä. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että ruokaa pitää tuottaa joka tapauksessa, teitä ja katuja aurata, vesijohtoja vaihtaa, teitä ja taloja rakentaa, metsää kaataa, puuta kuljettaa, turvetta nostaa jne. Lämpöä tarvitaan joka vuosi, joten etenkin energiantuotantoon kannattaa satsata. Energian hinta nousee aivan taatusti. Aikataulu vain on epäselvä

Haketta on Suomessa tarjolla yllin kyllin. Nyt olisi syytä panostaa esimerkiksi lämpöyrittäjyyteen ja esittää laskelmia yrityksille, kuten teollisuuslaitoksille, miten kalliiksi lämmitys öljyllä tai sähköllä tulee, kun niiden hinnat nousevat. Investointi kotimaiseen energiaan nyt kun investoinnit ovat muualla vähenemässä, osoittaa pitkäjänteistä ajattelua.

Suurta ja pientä

Lämmöntuotannon kehittäminen vaatii uutta ajattelua monella taholla, mutta etenkin, kun päätetään kaavoituksesta ja rajoituksista laitosten sijoittelussa. Aineiden palaminen/poltto, biokaasun muodostuminen/tarkoituksella tuottaminen on yhtä luonnollista ja ympäristöystävällistä kuin auringon paistaminen ja siitä energian kerääminen.

Suomalainen energiantuotanto on suosinut ”suurta ja kaunista”, mutta se ei ole etenkään harvaan asutussa maassa logistinen etu. Teollisuusalueille pitäisi saada jo kaavoitusvaiheessa sijoitettua hakelämpölaitos tai biokaasulaitos, jolla tuotettaisiin lähienergiaa alueen yrityksille. Lämpölaitos tuottaisi lämpöä alueen verkkoon ja ehkä vastaanottaisi ”lämpöasiakkailtaan” materiaalia, vaikka ruuantähteet tai kuormalavat, joista lämpöä osaltaan tuotettaisiin. Näidenkin mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen on resurssien haaskaamista. Tässä olisi yksi mahdollisuus traktoriyrittäjille.