Harvennus aines- vai energiapuuksi?

Metsänhoitoyhdistys Etelä-Pirkanmaa ry:n alueneuvoja Arto Sivén on tehnyt Tampereen ammattikorkeakoululle päättötyönsä tästä aiheesta. Vuonna 2005 valmistuneen lopputyön nimi oli Kuutioita vai kilowatteja.

Harvennukset liikkeelle

Harvennukset pitäisi hoitaa tavalla tai toisella. Ainespuun minimilatvaläpimitan vaihtelut ja kuitupuun laatuvaatimuksien muutokset vaikuttavat merkittävästi ensiharvennushakkuun kannattavuuteen ja puutavaralajikertymiin.

Sitä ei harvannusleimikon omistajan välttämättä kannata jäädä odottelemaan, että markkinat muuttuvat. Ne saattavat toki jälleen muuttua yhtä nopeasti myös parempaan suuntaan. Joka tapauksessa harvennuksessa saatava rahamäärä on kuitenkin pieni, tehdään harvennuksessa saatavalle puumassalle mitä tahansa.

– Eihän harvennus metsänomistajalle tekohetkellä oikein taloudellisesti merkittävä ole. Harvennus pitää vain tehdä, koska harvennuksen onnistuminen ja harvennuksen oikea-aikaisuus ratkaisee paljon, mitä päätehakkuussa korjataan, Arto muistuttaa.

– Tarkoituksena tutkimuksessa oli nimenomaan vertailla nuoren metsän hoitokohteilla eri menetelmien käyttökelpoisuutta ja taloudellisuutta ja ylipäätään parantaa tietämystä energiapuun keräyksen kannattavuudesta, verrattuna perinteiseen, yleisesti käytössä olevaan pelkkään tavaralajihakkuuseen.

Hyvän metsänhoidon merkitys

– Varsinkin kun meidänkin alueella ollaan vuosittain koko ajan noin 400 hehtaaria jäljessä noin 800 hehtaarin harvennustavoitteesta. Tämä on sitä viivyttelyä, joka näkyy päätehakkuutilissä muutaman vuosikymmenen jälkeen, Arto muistuttaa.

Puuntuotannollisesti ja taloudellisesti on kaikkein huonoin vaihtoehto jättää taimikonhoito ja harvennukset kokonaan tekemättä. Taimikonhoito ja ensiharvennus vaikuttavat puuston kehitykseen enemmän kuin myöhemmät harvennukset. Myöhemmillä harvennuksilla on mahdollisuus hieman korjailla tilannetta, mutta viivyttely aiheuttaa taloudellisia vahinkoja, joita ei pystytä täysin korjaamaan myöhemmin.

– Hoidetun metsikön taloudellinen tulos voi olla hoitamattomaan verrattuna männikössä 1,5 – 3 -kertainen, kuusikossa 1,5 – 2,2 -kertainen ja koivikossa 1,5 – 2 –kertainen, Arto muistuttaa.

Milloin energiaa?

– Kun aikoinaan opiskelin, niin ajattelin, että tästä voisi saada työkalun neuvojien käyttöön. Tällaista työkalua ei oikein ollut ja metsänomistajalle pitäisi osata perustella, mitä hänen leimikolleen kannattaisi tehdä.

– Rajanveto, missä vaiheessa energia- ja ainespuuta pitäisi hakata, on häilyvä. En omille asiakkaillenikaan osaa yksinkertaisia vastauksia tähän kysymykseen antaa, Arto puolustautuu rajanmäärittelykysymystä.

Jos metsästä tavoitellaan joskus korjattavaksi laatupuuta, pitää sahaa tarjota metsälle joka tapauksessa oikeaan aikaan ja silloin vain vertaillaan menetelmiä, korjuujälkeä ja saatavaa rahamäärää. Ja harvennuksessa merkittävin seikka on kuitenkin korjuujälki ja se, mitä metsään jää harvennuksen jälkeen. Turha on hoitamattomasta metsästä laatupuuta myöhemmin tavoitella. Ja mitä aiemmin ollaan liikkeellä, sitä pienemmät ovat riskit, Arto muistuttaa.

– Jos runkoluku metsässä on suuri ja puut pääsevät riukuuntumaan, lisääntyvät talvituhoriskit. Vaikka myöhemmin tehdyllä harvennuksella mahdollisesti saadaan enemmän kuutioita metsästä, ei se lohduta mitään, jos puuston tiheys ja myös metsään jäävä kuutiomäärä on alentunut tarpeettomasti.

Vertailua menetelmissä

– Kenttäkokeet tehtiin kahdeksalta kohteelta, jotka täyttivät kestävän metsätalouden rahoitustuen ehdot. Kohteet olivat nuoren metsän harvennuskohteita. Kohteista seitsemän oli metsänhoitoyhdistyksen omia kohteita. Viideltä työmaalta oli kerätty sekä energiapuuta että ainespuuta ja kolmelta kohteelta kaikki kertynyt puutavara oli hakattu energiapuuksi, Arto kuvailee.

Kenttäkokeet tehtiin siten, että kustakin työmaasta mitattiin puulajeittain koealoilta kantoläpimitaltaan yli 4 sentin vahvuiset poistetut rungot. Samoin on mitattu jäävän puuston runkoluku, keskiläpimitta ja -pituus. Seitsemästä työmaasta Etelä-Pirkanmaalla saatiin monitoimikoneen mittaustulos ainespuun tai oletetun ainespuun osalta. Energiapuut on mitattu pinomenetelmällä tien varressa.

Energiapuuharvennus

Koneellisen energiapuuharvennuksen korjuutekniikka ja -menetelmät ovat kehittyneet nopeasti viime vuosina. Energiapuuharvennus on mahdollista ottaa metsänkasvatusketjuun suunnitelmalliseksi osaksi osalla kasvupaikoista.

– Tämä ei suinkaan merkitse taimikonhoidon laiminlyöntiä, vaan korkeampaa kasvatustiheyttä taimikonhoidon jälkeen. Tällöin energiapuuharvennus tehdään aiemmin kuin ainespuuensiharvennus. Varsinainen ainespuuensiharvennus siirtyy hieman myöhempään ajankohtaan, Arto kuvailee.

Aikaisemmin pienpuuta hakattiin valtaosin miestyönä siirtelykaatotekniikalla. Nykyisin pienpuuta hakataan muutamalla kymmenellä erimerkkisellä hakkuukoneella, ns. ”rankamotolla”. Hakkuulaitteina käytetään joukkokäsitteleviä joko kaato-kasauslaitteita tai rulla- ja telasyöttöisiä hakkuulaitteita.

Pienpuun hakkuuseen on käytetty rulla-, tela tai syke­syöttöisiä hakkuulaitteita. Näillä pystytään hakkaamaan energiapuun lisäksi ainespuuta. Jos hakataan energia- ja ainespuuta samasta leimikosta, menetelmästä käytetään nimitystä integroitu energia- ja ainespuuhakkuu.

Kokopuukertymä ratkaisee usein

Tutkimuksien mukaan pienpuuhakkeen tuotantoon soveltuu parhaiten energiapuuharvennuskohde, jossa poistettava puusto on yleensä liian pientä ainespuuksi. Kuitupuumitat täyttävän puutavaran osuus kokopuukertymästä saisi olla noin 30 prosenttia.

Jotta koneellista energiapuun korjuuta kannattaa tehdä, pitäisi leimikossa olla vähintään 20 – 30 dm3:n puun keskikoko sekä vähintään 30 m3:n hehtaarikertymä.
Tulosten perusteella nykyinen tukijärjestelmä kannustaa nuorten metsien kemera-kohteissa energiapuun talteenottoon, sillä kertymän talteenotto kokopuuna oli koneellisessa korjuussa metsänomistajalle kannattavampaa kuin talteenotto ainespuuna, riippumatta siitä, saako metsänomistaja pinta-alaperusteista kemera-tukea vai ei.

– Eräiden selvitysten mukaan pelkän kuitupuun hakkaaminen osoittautuu usein kaikkein kannattomimmaksi. Latvojen ja alamittaisten puiden kerääminen parantavat usein sekä metsänomistajan että korjuuyrittäjän taloutta pelkkään kuitupuunhakkuuseen verrattuna. Korjuuketjun tuotoskin nousee noin 30 %. Parhaan tuotoksen sekä koneyrittäjälle että metsän omistajalle antaa yleensä kaikkien runkojen energiapuuksi hakkuu. Paremmat tuotokset perustuvat suurempaan puukertymään, kertoo Arto muista tutkimuksista.

Arton kohteet

Puutavara on hakattu Valtra 6400 maataloustraktorista rakennetulla monitoimikoneella, jossa on Keto 51 kaatopää.

Puut on ajettu tien varteen maataloustraktorilla, jossa on vetävä metsäperävaunu, yli kahdeksaan metriin ulottuva kuormain ja noin 10 m3 kuormatila. Työmaa nro 8 oli hakattu Ponsse HS 10 Cobra monitoimikoneella, johon oli vaihdettu Naarvan joukkokeräävä koura. Nämä puut ajettiin Timberjackin 1010 keskiraskaalla ajokoneella.

Osa aiemmin hoidettu

– Runkolukumittauksista voi päätellä, että koetyömailta 1, 2, 5 ja 7 oli taimikkoa hoidettu jo aikaisemmin, sillä niissä oli poistettavan puuston kantoläpimitta selvästi suurempi kuin muissa ja samalla poistuman runkoluku oli vähäisempi. Niissäkin oli poistettu runsaasti kannoltaan alle 4 sentin vahvuisia runkoja, mutta ne eivät näy näissä mittauksissa, Arto kertoo.

Mittaustuloksia

– Monitoimikoneen mittaustulos oli yllättävän samankaltainen runkojäreyksien vaihdellessa vain 45 – 77 litran välillä. Työmaan nro 6 runsas energiapuuksi hakattu lehtipuuvesakko pudotti keskijäreyden 45 dm3/runko. Näin alhaiset keskijäreydet nostavat konehakkuutyön niin arvokkaaksi, että se näillä menetelmillä ei ole enää kannattavaa energiapuuta kerätä, vaan on syytä siirtyä joukkokeräävän kouran käyttöön. Energiapuiden käyttökohteet ja eri haketusmenetelmät muuttavat oleellisesti korjuumenetelmien käyttökelpoisuutta ja kannattavuutta, Arto varoittaa.

Energiapuut mitattiin normaalisti kehysmitalla pinomenetelmää käyttäen, kiintomittaprosentin vaihdellessa yleisemmin 48 – 52 %:n välillä. Kokorunkotyömaassa kiintomittaprosentti oli 30 %. Metsäkuljetusta varten sen puumääriä ei kuutioitu perinteisesti vaan ne punnittiin ja muutettiin tilavuuksiksi jakamalla kokopuun kuivatuoretiheyksillä. Männyllä tiheytenä käytettiin 380 kg/m3, kuusella 390 kg/m3, koivulla 470 kg/m3 ja muilla lehtipuilla 360 kg/m3. Myöhemmin kasat kuutioitiin.

Ylimääräisiä kustannuksia

Hakkuukustannus vaihteli enemmän kuin käytössä ollut taksakirja esittää, sillä osa kohteista oli raivaamatta ja siitä maksettiin hieman yrittäjälle raivauslisää ja latvuksien karsinnasta 0,20 € – 0,50 €/m3. Työmaa nro 6 hakkuutaksan olisi pitänyt olla korkeampi, johtuen alhaisesta järeydestä, mutta sitä kompensoitiin mm. maksamalla siirtokorvausta. Hakkuutaksa noudatti Metsänhoitoyhdistys Etelä-Pirkanmaa ry:n käytössä olleita ensiharvennuspuun hakkuutaksoja.

– Metsäkuljetuksen taksoista ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, koska kuljetustaksa on melkein pelkästään kuljetusta matkasta ja ajomaastosta riippuvainen, Arto muistuttaa. Ohuemman rankapuun käsittelyn mukanaan tuoma käsittelylisä ei näissä kustannuksissa näy. Energiapuutyömailla, missä ei kuitupuutavaralajeja eroteltu noudatettiin hieman taksakirjan näyttämää alempaa tasoa. Työmaasta nro 8 ei ole saatavissa tarkkaa kustannustietoa, koska hakkuu toteutettiin näytösluonteisesti ja aikatyönä.

Integroitu korjuu

Energiapuun ja ainespuun integroitu eli samanaikaisesti tapahtuva korjuu on järkevää, mikäli ainespuukertymä on suurempi kuin 30 kuutiometriä hehtaarilta ja poistettavan puuston keskijäreys on yli 50 dm3/runko. Mikäli taas ainespuukertymät puutavaralajeittain ovat pieniä ja runkojen keskijäreys on pieni, on ne kannattavampaa hakata kaikki energiapuuksi.

Korjuujälki merkittävä

Kokorunkokorjuussa ajourien alle jäänyt maa-ala tuntuu suurelta, mikä näkyi jäävän puuston suurena vaihteluna koealoittain ja hakkuutähteitä olisi kaivannut suojaamaan ajourapainumilta.

– Kuusikossa tapahtuva energiapuukorjuu kokorunkomenetelmällä kesäaikaan on ongelma, sillä pintajuurinen kuusikko kärsii herkästi ajourapainumista ja juurikäävän lisääntymisriski kasvaa, Arto varoittaa.

Ajouran varressa kasvavat puut ovat erityisessä vaarassa saada kolhuja nila-aikana, kun kokorunkoina korjattavat puut törröttävät ulos kuormatilasta ja raapivat reunapuita. Jäävän puuston puuvalinnat oli tehty huolella, joskin hieman varovaisesti.

Tulokset ennakoitavissa

Tutkimustyön tulosten pohjalta on saatu tuloksia, joita hyödyntäen voi ennakoida eri menetelmien kannattavuutta, kun vertailee niitä koetyömaiden vastaaviin lukuihin, kunhan energiapuun ja ainespuun hintataso tiedetään.

Energiapuun kertymä on hyvin paljon riippuvainen lähtöpuuston tiheydestä, kun tiedetään, että tutkimuksen kohteena olleista työmaista energiapuuta kertyi latvuksista vain 25 – 30 % kertyneen ainespuun määrästä. Mänty- ja koivukuitupuun latvaläpimittojen yhden senttimetrin muutoksella ei ole juurikaan merkitystä energiapuukertymään, sillä 10 – 14 metrin valtapituiset puut ovat niin voimakkaasti kapenevia, että niiden latvuksista ei lisäkuutioita juurikaan saa. Sen sijaan riukuuntuneessa kuusikossa yhdenkin sentin latvaläpimitan muutoksella on merkitystä, mutta silloin taas metsikön iän on oltava huomattavasti yli 30 vuotta.

Poistettavia puita laskettaessa on tärkeää huomioida ajourat, jotka ovat noin 20 metrin välein ja hieman korjuumenetelmästä riippuen yleensä 4,5 metrin levyisiä, mahdollisimman suoria ja maastokohteet huomioivia.

Johtopäätökset

– Kaikissa tutkimuksen vaiheissa ja koneyrittäjien haastatteluissa on tullut hyvin selväksi ennakkoraivauksen tarpeellisuus, jossa kantoläpimitaltaan alle 4 cm:n vahvuiset poistettavat puut raivataan ennen hakkuuta, sillä niillä ei ole käytännön merkitystä energiapuusaannon lisääjänä, mutta ne ovat suureksi haitaksi näkyvyyden estäjänä, Arto painottaa.
Nykyisillä kuitupuun hankintahinnoilla niiden hakkaaminen energiapuuksi alkaa olla hyvinkin varteen otettava vaihtoehto. Energiapuuvälittäjien maksama 14 € – 15 € kuutiometriltä näyttää melko hyvältä varsinkin vielä, kun 7 €/m3 energiapuun kasaus- ja keräystuki jää myyjälle, minkä voi laskea suoraan hankintahinnan lisäksi.

Siitä seuraa, että myyntipuuta tulee enemmän, eikä kuitupuun laadusta tarvitse välittää. Hakkuutaksa tosin nousee, koska poistettavan puuston keskijäreys pienenee ”alamittaisten” runkojen hakkuun takia. Tienvarteen kuljetustaksa taas laskee, sillä puuta kertyy enemmän ja pieniä puutavaralajieriä ei tarvitse erotella toisistaan. Energiapuusta maksettava n. 15 €/m3 hinta perustuu siihen, että keräyskohde on Kemera- tukikelpoinen, jolloin ostaja saa 1,70 € haketustuen hake irtokuutiolta.

– Männiköt ovat ensisijaisia energiapuuharvennuksen korjuukohteita, Arto muistuttaa. Mäntykuitupuun hintakehityksellä on suuri merkitys, kun arvioidaan energiapuuharvennuksen kannattavuutta tulevaisuudessa.

– Kuusikoissa energiapuuharvennusta rajoittavia tekijöitä ovat kuitu- ja energiapuun hintasuhde ja korjuujälkikysymykset. Koivukuidun hintakehitys tullee olemaankin vakaampaa, koska sen hinta on jo nyt laskenut niin alas, että koivukuidun käyttö esim. polttopuuna alkaa olla taloudellisesti kannattavampaa kuin käyttö teollisuudessa.

Pieniläpimittaisen koivun kysyntä taajamien liepeillä ylittää jo nyt tarjonnan ja koivukuitua on jouduttu yhä kauempaa kuljettamaan polttopuuksi.

Kuvat ja taulukot: Arto Sirén